maanantai 7. toukokuuta 2012

MAANANTAIN RETKIJUOKSU

                 Niin, kait se on maanantai. Vuorotyöläinen on alvariinsa sekaisin viikonpäivistä. Harvassa on ne päivät, jolloin sitä sais muistitestistä täydet pojot. Onneksi päivämäärän ja viikonpäivän näkee niin monesta paikkaa nykyään, että pysyy tilanteen tasalla - ainakin pienellä viiveellä.

           Ollaan suikattu toukokuun puolelle. Sairastelutkin on jo hyvän matkaa taakse jäänyttä elämää, huh. Tuossa ongelma (oikea) jalassa on vielä jotain häikkää. Sellainen 1-1,5h/päivä vedän siihen hoitoa + burana näkyy olevan edelleen päivittäisellä ruokalistalla. 24h kisaan on 61 päivää aikaa. Huhtikuu meni ihan häneksi. Ei tässä voi ruveta hirviästi tuota koipia hemmotteleen. Kunhan pysyy tuossa p*rs*essä kiinni niin kelpaa tässä kohtaa. Onhan toi totta puhuen omahoito kuiten-niin sen verta purrut, että aika kivuttomia on noi lenkit olleet.


          Tässä ite asiassa tuli kasattua ennen tätä päivää 9 päivän sisällä jo kohtuulliset 102,6km. Vaikea huhtikuu näkyy harjoitettavuudessa. Eli suomeksi: jalat väsyy lenkillä nopeammin, eikä palautuminen ole vielä normitasolla. Eli jo tuollaisella määrällä saapi jalat tällä hetkellä ei-niin-tuoreiksi. Pitäs varsin tsekata tässä lähipäivinä leposykekin. Liekö sekin noussut rötvätessä. Se oli parhaimmillaan 41. Kun se oli vielä viime syksynä 50. 


         Tuli tuossa tänään iltapäivästä hieman tavallista parempi sauma tehdä pidempi lenkki. Kuten sanottua, jalat olivat kuitenkin jo valmiiksi "hieman" väsyneet, joten ajattelin mukavoittaa pitkää, tekemällä sen retkityyppisesti. Ehkä vielä tuota määrääkin enempi tuntui eilisiltainen ravaaminen pyssymäen pururadalla alas ja ylös -reitillä. Tuli siinä otettua pari forrestgumpmaista rykäsyäkin eilettäin. Niinpä pakkasin juomarepun. Otin varalta ihan 1,4L vettä mukaan + muuta rompetta: astmasuihkeet, kyypakkauksen ja pusikkopaperia yms. tuikitähellistä <-en tarvinnut mitään koko repusta - miinus 6-8 hörppyä vettä.


         Läksin jolokotteleen tuonne Pirttirannalle ja sieltä kullaan metsikön suuntaan. Noin 4km kohdalla sitten tuli ensimmäisiä kuvauksen aiheita.





KUVIA KAKSOINAPSAUTTAMALLA SAA NE ISOKSI


               Tuollapa sitä pääsee oikein retkifiilikseen ja mielen sopukat täyttyvät mielihyvästä. Vastustamattomia väyliä! Nuo väylät tulikin tarpeeseen, sillä varsinkin ensimmäiset kilsat jalat tuntui erittäin tyhjiltä. Mietin jopa juoksu-kävely-rytmitystä. Sen verran suututti tuo jalkojen ponnettomuus, että hain niille voimia tuolta metsästä. Ja pian oli koko juttu unohdettu.


             Siitäpä suuntasin teollisuuskylän hiekkakäytävälle. Jay Leno (mistä kummasta tuo mies aina bongaa mut lenkiltä, vaikka mistä koittaa "salaa" hölökytellä") jututti autosta käsin hetken verran. Tietysti siinä omaa ankiaa hölkkää veivasin tietysti kaiken aikaa. Siitä suuntasin Sahanperälle ja siljamaata kohden. Heti siljamaan puutarhan jälkeen komea fasaani köpötteli tien yli. Sen verran olen vintistä hidas, etten ehtinnä kuvaa räpsäyttää. Harmi. Hieno otus. Matkaa takana n.10km.


            n.11km kohdalla, kääntyessäni Niskakankaantielle, näin joutsen pariskunnan. Suapikohan tästä mit-tään selev-vää?




               Enpä siitä päässyt kuin kilsan verran eteenpäin, kun tuli taas kuvaamisen aihetta. Nivalalalalaista liikenneruuhkaa?


            Eipä mittään. Siitä jatkoin kiekonperälle päin. Sieltä jokipenkalle, kohti kuoppasiltaa. Lähti eräskin sorsa ojasta jos toisestakin. Harakkakin oli tehnyt pesän pajukkoon, ehkä vain 1,5m korkeuteen. En ole ollut pesärosvo enää 25-vuoteen, joten jatkoin matkaa. Vaikka oli lämmin ilma (+11), oli auringon painuessa pilveen tuuli kylymää.


           Kuoppasillalta oikeastaan alkoi nousu-osuus. Ja n.22km eteenpäin kunnon raasto-osuus pyssymäelle ja siellä vielä yksi down-up -kierros (1,2km). Sitten saapuikin jo perheeni (eivät luvanneet kuvaa laittaa, vaikka lupasin alle 1mx1m kuvan, heh) paikalle. Siinä sitten vielä vähän kierreltiin pururataa (ehkä 2km) ja kuvattiin tuota maisemaa kylälle päin. Siis sinnepäin, josta tulin juosten. Ehkä tuosta näkee reitin korkeuseron, josta tosin koko korkeusero tuli viimeisen n.5km matkalla.




            Pitihän tuo lenkin jälkeen yksi pulla syyä ja pieni pala tytön täytekakkua. On tuo nuorimmainenkin nyt sitten jo viis vee. 3kk ennen tytön syntymää painoin n.107kg. Tuossa muutama päivä sitten alimmillaan 79,8kg. Eli voisi kuvitella, että noista ajoista on pidempikin aika.


         Jees, ihan ok. lenkki. 25,5km tuli tuolle hiimailulle matkaa. Jalkakin pelasi ihan kivutta viimeiset 24km, eli melekeen koko matkan. Ehkä sekin teki raskaaksi menon, että olin pelkällä vedellä liikkeellä. Kyllä tässä silti haikailee kaikista eniten tuon kestävyyden perään. Onneksi on vielä aikaa about-trallaa 2kk kauden pääkisaan. 24h kisaan on muuten jo ilmoittautunut 6 kisaajaa. Ei muuta kuin ilmoja sisään!




Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 7.5.2012.


1 kommentti:

  1. Tämä Onni se alkaa valaistumaan pikkuhiljaa näissä askeleissaan.

    Juurikin oikeantunnelmainen lenkki.

    VastaaPoista