keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

24h VERTAILUA

                     Nyt on sitten kolme 24h kisaa pukattuna. Kaikki kisat ovat olleet erilaisia, kaikkiin kisoihin lähtökohdat ovat olleet erilaisia. Tein silti varsin taulukon, mistä näkee miten kukin 24h kisa on kehittynyt 10km sykleissä.

TÄSSÄPÄ tuo taulukko...



24h kisojen vertailu








Kaustinen Tuiskula Karvoskylä
2010 2011 2012
100,84km 128km 116,076km
h:min h:min h:min
n.10km 1:04 1:06 1:00
n.20km 2:14 2:17 2:01
n.30km 3:24 3:32 3:04
n.40km 4:35 4:48 4:10
n.50km 5:52 6:13 5:32
n.60km 7:59 7:37 6:54
n.70km 15:17 9:54 9:55
n.80km 16:31 11:55 12:31
n.90km 18:45 14:18 19:24
n.100km 20:53 17:18 21:18
n.110km 19:26 23:07
n.120km 21:36


                 Kaustisille lähdin vajaan 1200km pohjilla sinä vuonna. Kisahan käytiin heinä-elokuun vaihteessa. Vetelin ekat 60km 25+5 -rytmillä ja ainakin yhden tunnin vahingossa koko ajan juosten. Sykkeet asuivat juostessa 140-145 maastossa. Melkoisen ennakkoluulotonta. Ja tietysti se olemattomilla pohjilla loppui etenemisen eväätkin sitten aikaisin. Kävin yöllä motelissa (siirtymät n.2x1km!!!) nukkumassa. Koko motelilla käynti reissuun kilsan kierroksen kera meni n.5h32min.


                Nivalassa, Tuiskulan urheilukentän liepeillä käyty kisa viime syksynä oli vaikea lähtökohdiltaan. Taistelin lonkka-nivusvaivan kanssa kesä-heinäkuun vaihteesta aina kisan (lokakuun alku) aatolle asti. Syyskuun loppuun mennessä olin viime vuonna juossut 1468km, eli aika vähän edelleen. Harjoittelu oli ollut kuitenkin enempi 24h kisaan tähtäävää. Vamman vuoksi pidin jopa 6 täyttä lepoa ennen kisaa ja tuntuma olikin ihan hukassa - kunto laskussa. Kisassa käytin 15+5 -rytmiä. Menin ko. rytmillä n.8h. Sen jälkeen menin miten parhaaksi katsoin ja jaksoin.

                Kisa meni aika ideaalisti sen hetkiseen kuntoon nähden. Jalkojen kanssa oli yöllä vaikeuksia, mutta pysyin kuitenkin lähes kaiken aikaa liikkeessä. Myöskin tänäkin vuonna käyttämäni nesteet ja appeet upposivat hyvin, lko. aamutunteja, jolloin alkoi näkyä jäähileisten (yöllä -2 alimmillaan) energiajuomien imeytymättömyys. Tuonkin funktion vaikutus oli vain viimeiselle 1,5h:lle, joten isossa kuvassa merkitys oli aika pieni. 128km oli näin jälkikäteenkin ajateltuna ihan ok. suoritus minulle tuohon kohtaan.


              Tänä vuonna ennätin sitten juosta lähes 2000km ennen heinäkuun 7-8.päivä käytyä 24h-kisaa. Lähtökohdat oli omaan tasoon nähden erinomaiset. Myös kunto oli kaiken aikaa nousussa. Käytin 17+3 -rytmiä ekat 5h, jonka jälkeen alkoi vaikeudet, joista kattavasti kisablogissa. Vaikeudet iski siis n.44-47km kohdalla. On vaikeaa - ja turhaakin - edes pohtia, mihin olisi ollut mahdollisuudet ilman oksenteluja ja rajua pääkipua, joiden vuoksi 6,8km matkaan meni tuona aikana 8h18min. Kisasta jäi kuitenkin jopa paras loppumaku tähän astisista, koska pystyin olemaan loppulaukaukseen asti radalla. Tästä jäi myös oppia - kuten aikaisemmistakin - sekä hyvää nälkää.

             Kisassa vaivannut raju pääkipu ei ole ihan vieläkään irroittanut otettaan. Eilen itse asiassa tuli illalla sellainen kiristys tuolla päässä, että hetken jo pelkäsin sen jäävän viimeiseksi illaksi koko elämässäni. Onneksi sain perheen avustuksella otettua nopeasti hyvän satsin lääkettä ja pääsin niiden - ja Lenon kyydin - avulla sairaalaan ja pelastuin. Pelottava geissi. Mitään selittävää ei löytynyt, mitä nyt verenpaine oli kylläkin hieman koholla. Lääkärin arvio mukaili omaani = Ilmeisesti auringonpistoksen kaltainen blokkitila, joka yhdessä reippaan mittaisen suorituksen kanssa nostaa päätään edelleen. Myös oksenteluista huolimatta kerääntynyt iso nestelasti kehossa (paino 7kg enemmän kisan jälkeen kuin ennen starttia) ja sen äkillinen purkautuminen (seuraavan yön aikana 6kg paino alas) sekoittivat ja rasittivat elimistön toimintaa monella tapaa.

              Merkillisintä ehkä oli, että kaikki labrakokeet oli viime yön sairaalareissulla ok! Eli siltä osin olen jo täysin palautunut. Jalathan on ollut hyväntuntuiset jo maanantaista asti. Myöskään sydänfilmissä ei ollut mitään häikkää ja sykekkin oli kiputilasta huolimatta jo laskenut 49:n. Leposykehän minulla on optimitilassa 41. Joten, kun saan tuon verenpainetason normaaliksi ja pääkipuoireet pois niin olen 110% valmis aloittamaan treenit. Nälkäkin on kova ja henkinen vireys erinomainen. Suunnitelmissa on ottaa vähän punttia ja ehkä kävelyhommiakin (esim. patikointia) hieman juoksun lisäksi. Ehkä sitä voisi kokeilla vähän fillaroidakin.


               Syksyllä on tarkoitus huhkia ennakkoluulottomasti kaikenlaisia matkoja aina 800m -> maratooniin, mitä nyt missäkin ja millonkin on mukavasti tarjolla. Täytyy tällaisen etanan yrittää nääs kehittää myös tuota vauhtireserviä, jotta se kevyt hölökkä ois mahdollisimman vaivatonta. Yks porkkana ois syksylle myös armeija-aikaisen cooper ennätyksen (2870m) lyöminen. Pienesti olen harkinnut myös Joensuun 12h kisaa. Eli aika lailla ois jo nokka eteenpäin, mutta ootellaan nyt vielä tuo elimistö sassiin.

              Näihin mietteisiin...

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 11.7.2012  

4 kommenttia:

  1. Kovassa pinhuusissa on ollut elimisto kuitenkin pitkän aikaa, jospa se haluaa osoittaa mieltä pääsäryllä. Nyt kun saa huokaista, niin jossain varmaan näkyy ja sinulla nyt päänsärkynä... näin ajattelisin, vaikka en lääketieteellisin termein osaakkaan sen kummemmin selitellä. Toivotaan kuitenkin rentoja pääsäryttömiä päiviä ja auringonpaistetta!

    VastaaPoista
  2. Tapasin tuossa paikallisen ylilääkärin ja hän veikkasi minun aivoihin kertyneen helteestä ja rasituksesta johtuneesta nestehäiriötilasta johtuen turvotusta ja aivopainetta. -> Oksentelua + vannemaista, rajua pääkipua + toi ihmeellinen paino homma = oksenteluista huolimatta 7kg enempi (79,4kg vs. 86,4kg) kisan jälkeen kuin ennen starttia. Mutta nyt tuntuupi jo huomattavasti paremmalta, vaikkakaan ei vielä täysin normaalilta. Hinku ois jo kova treenaan, mutta täytyy nyt oottaa oikeesti tuo elimistö sassiin.

    VastaaPoista
  3. Hei Cosmos! Olen muutamaan otteeseen lukenut blogiasi. Koska itsekin harrastan ultrailua (tähänastiset saavutukset ovat vaatimattomia), mietin miten toipumisesi on edistynyt?

    VastaaPoista
  4. Hep, Kekki! Saavuin juuri mökiltä, jossa olin viikon perheen kera loikoilemassa... Olen toipunut oikein hyvin. Elimistöähän tuossa täyty odotella kuntoon, eli sen kanssa kesti useampi päivä. Jalat taasen pääsi vähällä, joten eipä nuo ollu juuri moksiskaan, kun tuossa mökillä pari lenkuraa heitin. ;) Aivan pienen, pientä signaalia jostain kohtaa, mutta paljon vähemmän kuin ennen 24h kisaa. Jep, täytynee tod.näk. tänään myöhemmin (näköjään ollaan jo pe puolella) kirjoitella jotain uutta tekstiä, jossa varmaan enempikin tuota palauttelu puolta... Hyviä treenejä Kekki!!!

    VastaaPoista