sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

ENNÄTYKSIÄ JA ELOKUVIA

                           Oli tuossa likimain pari päivää ihan vetämätön olo. Nautin siitäkin. Ilmeisesti pieni, taanehtivasti tullut väsymys 24h kisasta - vielä kerran. Puuhastelin sitä mitä huvitti. Enimmäkseen päivystin sohvalla, tarkkaillen hitaasti "maisemia" kuin pöllö konsanaan. Varmaan katantakin oli samaa luokkaa. Varsinkin eilen olin aivan saamaton... Tai ainakin melkein.

                 Harjoittelin nimittäin pe-iltana ja melkein koko eilisen päivän tekemään tietsikalla "elokuvia". Puuhastelin lähinnä lapsistani pari pläjäystä. Lopuksi tein omasta matkastani juoksijaksi n.10min lyhytelokuvan. Pahus, kun niitä ei voi tänne laittaa, eikä youtubeen, kun niissä on taustalla musaa ja esim. you tubessa tämän bändin taho oli laittanut heti eston päälle. Mutta ainahan niitä voipi katella kavereiden kanssa. Polttelin noita pätkiä dvd-kiekollekin. Ihan hauskoja niistä tuli, vaikka ihte sanonkin.

                 Jepulis-jee, teki mieli eilenkin toisessa osassa aivoja treenata, mutta vahvempi puoli veti rötväys mielelle. Ja annoin sille puolelle kernaasti tilaa. On kiva välistä puuhailla aivan jotain muuta. Myös tänään sunnuntaina käynnistyin aika hitaasti. Sain kuitenkin päiväsellä temppuiltua sellaisen reippaan puoliska tunnin venyttelyjumpan, joka vähän herätti tuota kupoliakin parempaan iskuun. Silti piti vielä päikkärit(!) ottaa iltapäivästä, jotta vihti lähteä veivaan jonkinlaista kiekuraa ulos. Siinä mietinkin herätessäni, että jos ottais tänään sellaisen 4km verryttelyä+ 8km Vk reipasta+ 4km verryttelyä. Juu, se tuntu aika mukavalta. Ilmakin oli astmaatikolle varsin suotuisa, n.+12 ja sataa ropisteli aika ajoin. Siispä nokka ulos.

                Jotenkin oli nihkiää tuo 4km verryttely huuhailu. Merkille panin kuitenkin, että pitkästä aikaa elimistö toimi oikein = tosi kevyt verryttely menikin aivan ultrakisasykkeillä = 130-135 tienoilla. Ajallisesti tuo verkka pätkä - eikä tuntemuksiltakaan - ei mitenkään kaksisesti mennyt = 5:38/km. Eihän noilla verkkavauheilla tietysti oo mitään merkitystä, mutta kyllä se ihmeesti ainakin mulla antaa yleensä(!) osviittaa, miten mahtaisi reipas rykäsy kulkea. En tiedä miksi, mutta ajattelin tuon puolinihkeän verkan aikana, että jos rykiski saman tien 10km reipasta. Pari päivää rötvänneelle nupillekin tuo ehotelma ihmeesti heti kelpas!!! Mistähän nyt liiraa? Tulipa vielä mieleeni, että mikäli lähtee kulkemaan niin vois kaataa omasta mielestäni heikon 10km enkkani, 49.22. Aivan ihmeellisiä mietteitä.

                 Pianhan sitä sitten tulikin 4km verkkaa täyteen ja jatkoin matkaa seuraavaa 10km lenkuraa kohden. Liekkö jo loikat ja hypyt näin pian vaikuttanut (ainakin jalkojen lihakset niistä tykkäsi tulemalla kipeäksi ja varsinkin vatsalihakset ollunna ihan tulessa), sillä jotenkinsa tuntui mukamaste hyvin voimakkaalta oma reipas juoksu - siis minun (etana) mittakaavassa. 4.34 meni eka kilsa ja meno jatkui muutenkin ouvon helepolta. Oli kuitenkin aika vaikea fundeerata, että minkä tuntusta vauhtia sitä uskaltaapi rykiä reipasta, jottei noutaja tule liian aikaisin. 5km meni 23.25. Eipä tuossakaan vaiheessa tienynnä jaksaako tässä "maaliin" vai oonko menny pehmoillen. Siinä kääntöpaikalla Nivalan ykkösnaismaratoonari jonnin matkaa jututti lähes mykkää juoksijaa, joka ei tienny miten tässä juostaan. Iloisesti naureskellen kertoi pian 100km pyöräillensä tälle päivää! Ois voinu olemuksesta päätellä, että oli justiin laittanna kamat niskaan ja vasta aloittamas pyöräilyä. Melkoinen kestävyysihme. Harmi, etten oikein pystynyt paljon tosiaan juttelemaan. Ehkä sittenkin oli tehoja mulle ihan tarpeeksi - mene ja tiedä.

                 Kääntöpaikalta takas tullessa vauhdin kanssa oli vieläkin enempi arpomista. Toisaalta ei tuntunu kovinkaan hankalalta juosta n.4.40 kyytejä. Pelko kuitenkin oli edelleen, etten silti jostain syystä jaksa (mamo, mikä mamo!!!) perille. Lopussa olikin sitten ihan hyvin paukkuja. Viimeinen kilsa tuli 4.28, vaikka kieltämättä vähä ihan lopussa jo hapotti. Anyway, aika oli 46.44 (4:40/km) ja toinen puolikas meni jopa kuus sekkaa nopiammin. Enkka parani peräti 2min38sek!!! Vaikka tuo vanha ennätys oli huono, on enkka silti aina enkka. Tämäkin antaa lisäpotkua syksyn haasteisiin, joista ei vielä hirviän tarkkaa tietoa ole. Ja onko väliksikään? Kunhan vain treenailee ja käy kisoissa fiiliksen mukaan. Ehkä yhen puoli -ja kokomaran voisi ainakin purkittaa tälle syksylle/loppukesälle. Ja niitä ratakisoja - miksei hölkkiäkin - jos kalenteriin passaa. Tulipa tänään yksi AIVAN USKOMATON tarjous ja ehotus hyvältä ystävältäni neljäksi päiväksi lappiin treenaan. Pahus vain, kun elokuussa on pisin yhtenäinen vapaa max.3päivää, eikä vaimon työvuoroista ole edes vielä mitään tietoa. Mutta joskus vielä, jos tarjous uudestaan joskus napsahtaa eteen. :)

                Eipä tässä erikoista. Viikko lomaa jäljellä ja olo on sangen tasapainoinen ja mukava. Mielenkiinnolla jään lajitovereiden tavoin odottamaan mitä huominen taas tuo tullessaan.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 22.7.2012

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti