perjantai 5. lokakuuta 2012

KALKKILAIVAN KAPTEENI TERVEHTII

                          Rapiat neljä vuotta juoksuharrastusta takana. Usein syksyisin oon kadottanut "tatsin", menettänyt hieman terävintä kuntoani - mutta usein jonkin kisan jälkeen. Syynä varmaan tuolloin voimatason aleneminen, pohjien hupeneminen. Ajattelin hieman samanlaisen tilan kohdanneeni jälleen tässä viikon sisään. Vaivihkaa huomasin kuinka lenkkejen datat eivät enää olleetkaan omaa parasta luokkaa. Hyväksyin tilanteen aika nöyrästi...

               Töissä minun piti ottaa yhdestä potilaasta pika hemoglobiinitesti. Otin testin ottamisen jälkeen varsin itsestänikin. Tulokseni oli huonompi, HB 123!!! Ei ihme, ettei ole juoksu kulkenut viime aikoina ihan toivotulla tavalla. Tutkiessani harjoituspäiväkirjaani, alkoi alamäkeni 16.9.2012 jälkeen. Tuolloin nykäisin sen 33km reppuselässä juoksun, jossa ahdistelin lopussa 8km Vk-kyytejä. Todella raskas ja kuluttava harjoitus, varsinkin loppua kohden. Tuon lenkin jälkeen millään lenkillä ei oikein mikään toiminut täysin... Mainintoja tukkoisista jaloista, nihkeästä olosta ja menosta. Kaksi päivää ennen Cooperin testiä piti vetoharjoitus jättää kesken, kun oli ihan veto pois. Eli aika selvät merkit, HB alhainen, happia ei kulje lihaksille normaalisti.

               Cooperin testihän meni tuloksellisesti odotuksiini nähden erinomaisesti, 3065m. Mutta tuossa testissä maximisykkeeni oli vain 175. Siis n.15 pykälää matalampi kuin mitä aikaisemmin. Ja vedin kyllä tuossa testissä ihan  niin paljon kuin keuhkoista lähti loppuun asti = totaali parkasun. Selkeä merkki tuokin. Piruko sitä ei heti tajua.

               30.9. tuli 7km aamulenkin sisällä 5km enkka. Tuo oli kuitenkin aika ahdistava parkasu. Juoksun olisi mielestäni pitänyt olla helpompaa odotuksiini peilaten, mutta tyydyin kuitenkin jotenkin, kun enkka tuli. Tuo oli silti valonpilkku heikosti menneiden muiden lenkkien seassa. Samalla se kaunisti ja vääristi kokonaiskuvaa.

                Tästä tuli se oppi, että HB täytyy minun kontroloida usiammin. Se kun pakkaa menemään alaspäin, jos vähänkään koittaa harjoitella reilummin omiin määriin nähden. Tavote on kyllä nostaa määriä, joten toivottavasti keho jossain vaiheessa turtuu mun suunnitelmiin. Nyt kuitenkin tehtävä numero yksi on nostaa HB 123:n lukemista mieluusti tuonne +150 lukemiin. Tuntuis, että sitten juoksu kulkee erilailla. Toisaalta harmi, että tuo Hb laski noin alas, sillä normaali Hb -tasolla olisi todennäköisesti ollu hyvät mahkut viilailla huomenna maraton enkkaa. No, se jää nyt ens vuoteen. Eihän tässä mitään kiirettä oo, kun sponsoritkaan ei pahemmin painosta - eikä uusia sponsoreita oo tievossa.

              Tässä COSMOKSEN SALLITUT MENETELMÄT Hb:n nostattamaksi. Eli Veriohukkaita, punajuuria ja Floradixia.




               Kyllä se siitä sitten alkaa taas meno maittamaan. Ei nyt kyllä kannata ees kokkeilla mittään 10km testejä. Eihän sitä nyt tällaiseslla Hb-arvolla kannata enkkoja yritellä. Kahtotaan, jos kelejä piisaa niin vois syksyn mausteeksi 10km hilipasta alle 45minuutin jossain kohtaa.... Kunhan ensin saan HB:n ees 140 nurkille.

                Tähän loppukevennykseksi yksi kuva 1984-vuojen Nivala-lehestä. Isä-ukko veivaili vielä tuolloin autohommia ja on nyt katellu sen 12 vuotta asioita ylävinkkelistä. Elikkä tässä isä-ukon sisukkuutta muistellen kuva parhaasta mahollisesta esikuvasta.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 5.10.2012
    

3 kommenttia:

  1. Eiköhän noilla sallituilla "hemohesseillä" ala taas kulukemmaan!

    t,joni

    VastaaPoista
  2. Toinen lenkki HÄRKILÄN vaelluskengillä oli jo paljon helpompi kokemus. Kyllä niillä on makia vejellä, ku ei tarvi ihan heti aatella kastumista, vaikka isommastakin lätäköstä lässäyttää menemään. Pojat on poikia, läpi elämän... :=)

    VastaaPoista