lauantai 27. lokakuuta 2012

PIRTTIVEDELLE JUOSTEN

                Tällä kertaa sellainen päähänpistos siis. Samalla rohkea erikoisharjoitus kolmen viikon päästä olevaan Joenusuu Nigh Run 12h - tapahtumaan. Intohimoisesti extreme suorituksista nauttivana tämä oli melkein pakko kokea - pidempi juoksuvaellus. Hieman riskaabeli valmistautuminen 12h kisaan, mutta elämykset edellähän tässä tällainen sponsoriton veteraaniurheilija etenee kaikki tyyni.

             Tätä retkeä edelsi kolme yöhugia. Välipäivät tuli nukuttua hieman normaalia huonommin, kun oli muka kaikenlaista tärkiää ja kiireellistä homman tynkää. Kerkesin kuiten-niin käydä nukku-masan maassa +6h unet ennen klo.4, jolloin oli herätys tälle tämänpäiväiselle retkelle.


             Pikkasen aiheutti mietintämyssyyn sukeltamista tuo kovasti OUTO sää. Eihän juuri kesää taakse jättävät ossaa ellää ollenkaan, kun on tullu lähes 10cm lunta ja pakkasta on -8 astetta. Piti oikein muistella, miten sitä viime talavena vastaavalla. Sillä tavalla tosin ei siitäkään muistamisesta ollunna apua, kun en viime talavena juossu kertaakaan trikoilla - ja nyt aioin. Mulla on tollaset NewLinen trikoot, jotka on tarkoitettu -0/-15 -asteen keleihin. Eli priima pöksyt näille säille, mutta kun ei ollu kokkeillu, niin vähän eppäilytti miten ne riittääpi. Tuli tehtyä lopulta varusteiden kanssa AIVAN oikiat päätökset. Otin trikoot, joiden päälle laiton lyhyet kesätrikoot + pitkät sukat ja säärystimet. Kyllä tarkeni. Tarkemmin varustuksesta kerroin tuossa alustus jutussa.


    Vaatteet, varusteet, juomat ja eväät painoivat itseni lisäksi yhteensä 7,7kg! Aika paljon? 


Ainakin omasta mielestä. Luulin sen jäävät n.4kg:n. No, haastettahan se vain on treeniin, kun on vähän taakkaa enemmälti mukana. Otin nimittäin mukaan varalta vielä lisäksi mm. virta-adaptorin, jos loppuu esim. puhelimesta kylymällä virta ja tulee eteen vaikeuksia.

             Startti tapahtui minuutilleen ja sekunnilleen juuri silloin kuin oli tarkoituskin, klo.5.55. Kaksi lepopäivää oli tehnynnä kutaa ja jalat olikin mukavan tuoreet, eikä vajaa 8kg kantamus tuntunu pahalta. Lähdin hölkkäilen varovaisesti pidätellen, jotta pääsee rauhassa käyntiin. Olinkin yllättynyt, kun täydet juoksukilsat menikin peräti 5.30 kantturoihin. Lähdin etenemään 9min juoksua + 1min kävelyä rytmillä. 5km kohilla olevaan risteykseen saapui Hietapuolen Bekelekin TÄYSIN samaan aikaan. Loistava ajoitus.


            Kengässä oli hangannut jokin koko alakumatkan, joten puhistelin siinä kengän ennen kuin jatkettiin matkaa. Tuonkin näkee tuosta datasta (paina yläkulmasta Wiev in Metric), että seuraava kilsa oli sen vuoksi lähes 7min. Tavoitevauhdiksihan asetin Garminin kellooni 6:32min/km -tahdin. Heti alusta asti alkoi odotetusti tuo jänes jäädä kyydistämme.


            Molemmat toistelivat useampaan kertaan ääneen oikiaan osunneita varustelvalintoja. Keijokin oli viime hetkellä vaihtanut Dobsonin talvipukuun. Itse otin viime hetkillä kevyen commandopipo + huivi kombinaation päähän ja erittäin isot ja lämpimät käsineet, jotka toimivat erittäin hyvin.


             PUOLIMARATON täyttyi iloisesti tunnustellen ja rallatellen ajassa 2.03.34 = 5:51/km. Siihen asti olin mennyt juomapullovyön juomilla. Lämmitin lähtiessä juomat kiehuvaksi, joten ne pysy siihen asti pre-sis tilassa. Pian puolimaratonin täytyttyä iski pieni JÄNNYYS kehiin. Juomareppuni letku oli JÄÄTYNYT!!! En ollut juonut vielä kertaakaan letkusta, joten hieman ihmetytti, miten se nyt noin. n.40km vielä jäljellä, lähes ilman juomaako? Otin lisäksi matkaan 500ml pullon kiehutettua urheilujuomaseosta, jonka laitoin juomareppuun villasukan sisään, joten se lienee juotavaa. Silti, n.40km nuilla juomilla, tuntui aika HURJALTA. Keijo tunki letkua mun takin alle. Kokeiltiin, jos siellä sitten lämpiäis. Aattelin katsoa tilannetta 30min päästä uuvestaan.


              Siinä 26km tietämissä loppukin sitten hetkeksi hyvin ajettu mehtä-autotie ja alkoi n.7-10cm paksu "umpihanki". Oli kyllä siihen asti ja 29km:sta eteenpäin erittäin hyvin juostavaa metsä-autotietä. 

 Oli sen verran hirvi-ja ylipäänsä mehtämiehet-ajelleet tuolla tiestöllä, jotta oli hyvä hölökötellä. "Umpihangessa" oli kuitenkin VAARAMOMENTTEJA. Muistin kahden viikon takaisesta (menimme n.2km samaa reittiä hetken), että ko. mönkijä-metsäpoluilla oli paikoin ERITTÄIN märkää. Olimme liikkeellä peruslenkkareilla. Nyt ei ollut vara niitä kastella tai tulisi äitiä ikävä. Kiertelimme kosteikot muutaman metrin päästä kanervikoista. Oli onnea, ettemme kastuneet... tai mitä nyt aivan marginaalisesti oikean jalan kärki, muttei haitalle asti.

            Meno lumisella 3km metsä-osuuvella oli aikas hidasta. Km-ajat noilta seuvuilta: 6:54, 8:44, 8:05. Toki me siinä otettiin upeasta auringonnoususta ja Suomen yhdestä kovimmasta veteraaniurheilijasta ainutlaatuisen aistikkaan yhteiskuvan.

           Jotta, eihän me nyt menty kieli vyön alla olleskaan. Ylävitoset heilautettiin ja jatkettiin matkaa. TUOKSUTTELIMME elämää parhaimmillaan - kaunista, tuoreen talviaamun tuoksua. Tätä ei oikein osaa selittää - se pitää kokea - kokekaa!!! Tosin tuo 3km pätkä veti myös jalat hetkeksi jäykiksi ja paluu tielle oli hetken aikaa hankalaa.

           Mehtä-ossuuven jäläkeen huomasin toisen irto-nasta-remmin tipahtaneen juurikan mehtiin. Otin toisenkin pois. Alusta piti ihan kohtalaisesti. Mehtä-ossuuven jäläkeen kokeilin myös imasta juomareppunin letkusta. Oli kuin pikku poika oisi saanu merkkaripussin käteen - Saatana - sieltähän lätkähti juomaa tulemaan, ja vieläpä lämpimänä. Annoin heti myös Keijolle huikat. Mahtava hetki, miten sitä voi joskus iloita vähäisistäkin asioista.


            Matka taittui helposti hölkäten. Yhteen ääneen iloitsimme järkevästä matkavauhdista. Tosin km-ajat olivat n.15-20sek. parempia kuin mitä olin ajatellut tämänkertaisella varustuksella ja reitillä. Olihan meillä nimittäin reitillä myös mäkiä. 


            33,5km kohdilla tulimme kapean mehtä-autotien Y-risteykseen. Vasemmalle, sanoin, olin aamusella lähtiessäni pikaisesti katsonut karttaa tuolta kohdilta. Muistelin, että Syyryä kohden laskeutuva tie vietti jatkuvasti vasemmalle. Keijo totesi vain: "-Varmastikko?". Minä: -"Joo, tästä vain vasemmalle". Lätkyttelimme valitsemaani suuntaa vajaa 2km vain tullaksemme metsä-autotien silmukkaan. Keijo: -"Ja näin pitkästi tultiin". Pian kuitenkin molemmat vain hehkuttivat juuri tulleita lisäbonuskilsoja ja laatuaikaa syvänmaan karuissa metsissä!!! Tälle reissulle ei jaksannu niin kauhiasti panostaa kartan mieleen painamiseen, eikä ees jaksettu kaivaa karttoja taskusta. Toki tuon "pienen" virheen jälkeen mulukasimme vähän karttaa vain todetaksemme asian.


            Syyryn tien loppupuolella, hieman ennen maratonin täyttymistä, alkoi melkoiset mäkiossuuvet!!! En arvannukkaa miten isoja mäkiä noilla tienoilla on. Upeaa maisemaa kerrassaan. Siinä vatsa-pakara-reisi-pohjeosasto kiittää tämän reissun hedelmistä. MARATON täyttyi molempien ollessa varsin HYVÄVOIMAISENA ajassa 4.18.30 = 6:08/km. Tuo maran väliaika oli muuten KAKSI SEKUNTIA heikompi kuin eka maratonilla Piippolan raviradalla vuoden 2009 kesäkuussa. Eli hidasta on kehitys???


             Molemmilla alkoi painaa jaloissa melkein yhtä-aikaa = tuolla 44km kantturoissa. Siihen asti meno oli ollut varsin lepposaa, ajoin jopa lennokasta, jos vähän asiaa värittää. Syyryn mäet olivat tiristäneet voimat jaloista. Km-ajat tippuivat myös nuilla Syyryn mäkisillä ossuuksilla, eivätkä enää aivan entiselleen palanneet, jalkojen hieman väsyessä. Kuitenkin esim. 51:s kilsa tuli 5.43, kun paras siihen asti oli ollut selkeällä myötäleellä 5.29, joten suhteellinen vauhti ei oikeastaan ollut sittenkään juurikaan tippunut. Vaihdoimme silti n.44km kohdilla (4h30min juoksun jälkeen) rytmin 8+2:ksi.


           48km tietämissä kävimme tsekkaamassa Ahvenlammen antimet. 

           Siellä näytti olevan hyvät tulentekopaikat ja pitkospuut näyttivät lähtevän lammen toisella puolella olevalle, yövyttävässä kunnossa olevalle laavulle. Tosin asiaa emme tarkastaneet lähemmin, vaan niin immeiset puhuvat.

            49,3km kohalta alkoi n.10km pätkä lähes yhtä suoraa Saariveden/pikkuradan tietä. Sillä tiellä askel tuntui lyhentyvän, jalat jäykistyvän entisestään. Haasteltiin jälestä päin, että molemmat oli aatellu vauhdin tippuneen enempinkin kuin mitä km-ajat näyttivät. Aika paljon samankaltaisia tunteita. SILTI TÄYTYY SANOA, jotta vallan VÄITÄN, että Keijoa kovempaa +61vee äijää ei oo näillä mailla!!!! Täytyy kyllä ihhailla Hietapuolen Bekeleä. Ei edes sanat riitä, miten paljon täytyy UKKUA arvostaa. Kyllähän Keijo kesti tälläkin matkalla taasen hivenen paremmin kuin tällainen ex-keihäsmies. Upea askel, rautainen kestävyys!!!


           Toki 55km eteenpäin mentäessä kanttasimme sen verran, että alle 6min kilsoja ei enää mittarit jaksaneet meille näytellä. Kävelyosuuuksien alkaessa kuului aina, että "Huh-huh". Jotta kyllähän se vähän reisipankista kyseli kuulumisia tämän päiväinen aamulenkura, perkeles!


           Varsinkin viimeiselle 4km käännyttäessä oli kevyet askeleet muisto vain. Päätimme n.2,5km ennen päämäärää kuiten-niin katsoa miten paljon jalkojen väsymyksessä oli TOJELLISTA ja kuinka paljon PSYYKKISTÄ? Vedimme sellaisella kuvitellulla perusaskeleella yhden kilsan verran kuitenkaan enempää repimättä aikaan 5:18. Jotta ihan henkistähän tuo väsymys tieten oli. Tuli tuo 5:18 aika helposti vielä, ja kumpuilevalla tieossuuvella. Nopein kilsa siis retkellä, kilsa numero 62. :) Tosin kantapäät eivät tällä kertaa käyneet kovinkaan lähellä takalistoa.


            Pian olimmekin sitten mökin pihalla, päämäärässämme. Matkaa kertyi 63,65km ja aikaa kului 6h 39min 25sek. Keskivauhdiksi tuli 6:17/km. Eli 15sek/km nopeampaa kuin mitä on Joensuussa 12h tavoitevauhti. Mökin pihalla sen isäntäväki otti meidät avosylin vastaan!!! Ottivat kuvia ja toivottivat tervetulleiksi. Upea päätös aamulenkille. JA SUUREN-SUURET KIITOKSET ISÄNTÄVÄELLE!!!!

              Meitä odotti lämmin mökki, lämmin henkiset immeiset, lämmin sokerimehu, sauna, kahvi, ruoka - kaikki, mitä vain voi ikinä kuvitella. Ihan hemmottelun puolelle meni, iski jopa melkoista KONTRASTIA juuri koettuun. Oli siinä mahtava istua tovi saunan lauteilla urakan jäläkeen ja napata kaksi alkoholitonta Nikolaita naamariin. 

            Keijon vaimo haki meidät noin kahden tunnin päästä saapumisestamme ja erittäin hyvin onnistunut retki oli takana. ISOT KIITOKSET myös Hietapuolen Bekelelle loistavasta seurasta! Yhtään rakkua ei ees tullu. En rasvaillu tai teippaillu mitään, en ees nännejä. Kaikki sujui varsin helposti. Tästä on hyvä jatkaa valamistautumista kohti Joensuuta. Pian nyt tästä - tänään tai huomisaamuna - ERITTÄIN lyhyt verryttelylenkki ja sitten päivä-kaksi lepoa.


           Jos jotain merkittävää tulee mieleen jäläkikäteen niin laittelen tän blogin perään ne asiat EDITTINÄ.


EDIT: 50km väliaika 5.11.40 = 6:14/km.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 27.10.2012

11 kommenttia:

  1. Kiitos ihtelles! kun järestit noin hyvän reissun.
    Tuskin näillä lakeuksilla kovin monta yhtä kovakuntoista kaveria löytyy kuin sinä oot.
    Vauhti ois vaan kiihtyny, jos oisimme jatkaneet pidemmälle, mutta tarkoitushan olikin tehä tuollainen kevyt harjoitus tulevia koitoksia varten.

    VastaaPoista
  2. kovassa kunnossa on äijät, ei kai tässä muuta voi kuin huokaista...
    Ja saisit poistaa nuo helekkarin tunnisteet, kun tahtoo jäädä niiden takia kommentoimatta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne tunnisteet on varmaan ollu perusasetuksina. Koitin nyt poistaa... Onnistuikohan? Kokeilisitko? Ps. Kiitos vinkistä! :) Ps.2 kunto kehittyy pikku hiljaa. ;)

      Poista
  3. Kävin tässä välissä hiitolassa kympin sujuttelemassa, katsotaanpas mitä bloggeri vaatii ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;)Ei vaatinut mitään , KIITOS!

      Poista
    2. Kyllä pitäis ihtekki alottaa se sivakointi heti alakutalavesta. Oon kyllä ihan pehemiä kaveri ton hiihtämisen kanssa... Ps. HYVÄ ETTEI VAATINNA MITTÄÄN TUNNISTEITA... NYT ON SIIS KOMMENTOINTI HELEPPUA. :=)

      Poista
  4. Hienon lenkin veditte. Joensuuta odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ONNITTELUT sinulle ja vaimollesi Wihan sutjakkaasta kisasta!!! 100km meni taas teiltä hienosti.

      Poista
  5. Kiitos! Nyt on jo aika hyvin palauduttu ja lenkilläkin käyty.

    VastaaPoista
  6. On kyllä Äijät melekosessa kunnossa. Makkeita "Aamulenkkejä" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuo ihan miehekkään mittanen lenkura oli kieltämäti. :)

      Poista