tiistai 19. helmikuuta 2013

LEIRI: KÄPYKOLO 85h

                      Raskaat kassit laskeutuvat eteisen lattialle. Muutama pienempikin. Odotettu leiri on takana. Neljä päivää sitten vallinnut epävarmuus on vaihtunut lukuisiin vastauksiin. Kärsin nimittäin noin viikon ajan lonkkalihaksen ärtymisestä. Ihan tarkkaan en päässyt tietoisuuteen, oliko se revähdys, venähdys vai mikä - mutta sen viikon se oli lyhyesti sanottuna inhottava. Päätin kuitenkin lopettaa viime torstaina 4pv kestäneen Burana-kuurin ennen leiriä... Hypätään hieman ajassa taaksepäin.

                      Herään torstaina jo klo.4.30. Ei se mitään - ehdinpä lonkkaa hoitaa. Se siis vaivaa edelleen ja perkeles tännään on määrä lähteä tetsaamaan hyvän ystäväni, Pasi Koskisen, suunnitelemaa ohjelmaa läpi. Olen menossa tänään torstaina leirille iltamassa! Työt hoitelen välillä klo.7-16. Aika vähiin jää vähäisetkin oikasut töijjen jäläkeen. Reissuun lähtö painaa päällensä. Pian huomaankin olevani junassa. Väsyttää - en saa unta. No, seikkaillaan sitten. On todella hauska olo: Väsynyt, mutta ÄLYTTÖMÄN seikkailunhaluinen. Juna lähestyykin pian Tamperetta. Kuvia kaksoisklikkaamalla saa ne isommiksi.
                    Aika montaa huvitti, kun pistin loppumatkasta huivin päähän ja ohtalampun ottavalle! Sitten olikin pian jo aika tavata lerin isäntä ja emäntä. Pasi Koskinen oli luonut minulle ohjelman ja TÄYDEN hoidon puitteen. Olin ensimmäistä kertaa juoksuharrastukseni historiassa antautumassa hetkeksi (85h:ksi) jonkun muun kuin itseni tekemään ohjelmaan. Sitouduin kulkemaan ohjelmaa, mikäli vain lonkkani antaisi myötä. Lonkan kunto askarrutti, ja paljon.

                       Ystävänpäivänä (kuinka sopivasti) olimme valmiita "pieneen" iltayön lenkuraan. Kello oli hieman yli kymmenen illalla. Pasi esittelee Tampereen nähtävyyksiä. mm. Sähkövoimalaitoksia, Pyynikin mäkiä, Näsineulaa, Tohloppia ja Teivoa. Varmaan joitakin paikkoja jäi mainihtemattakin, mutta ainakin nuot. Lenkille tuli kestoa 3h3min ja 27,8km.  <-Paina oikealta yläkulmasta wiev in metric niin näet datan metreinä ja minuutteina, mailejen sijaan.


                       Seuraavana aamuna juotiin erittäin ystävällisen isäntäväen kanssa aamukahvia yms.
                   Tarjolla oli KAIKEN AIKAA aivan kaikkea, mitä ikinä voi kuvitella + ekstraakin. TäLtä näytti minulle osoitettu oma rauhoittumis ja latautumiskömmänä.
                    Oli palautusjuomaa, vettä, karkkia yms. tarjolla kaiken aikaa. Kyllä kelpasi olla!
                 Näkymää latautumispisteestä edelleen.

                     Toisena päivänä, elikkäs perjantaina oli ilo huomata, jotta lonkka oli ainaki huomattavasti asettunu. Ja pian huomasin sen vaivan olevan vain pieni muiston peikko. Aamulla herättelimme itseämme erittäin kevyellä 8km aamulenkuralla. Kaikki lenkithän tuolla lerillä oli joko mäkisiä tai ERITTÄN mäkisiä. Sen jälkeen söimme ja hieman nukahdimme.

                       Sitten oli KOVA paikka. Nimittäin tonnin vetoja piti alkaa ohjelman mukaan ruimimaan. Pasi vei minut mäkiselle tielle. Tonnin matkalla oli kolme aika tuntuvaa mäkeä. Pasi sanoi, että hän säätelee ainakin aluksi vauhdit niin, että jokainen tonni on edeltäjäänsä nopeampi. Oli puhetta, että aloitetaan n.4.50-4.45 ajoista hilaamaan aikoja alaspäin. ENSIMMÄINEN tonni: Pasi sanoo vetoa johtaessaan minulle kerran, jos toisenkin, että: "hiljennä, menee liian kovaa". Taisin koittaa vedättää? Aika: 4.28... Pasi: "Perkele, näitä nuoria". Olin aika ihmeissäni, että aika oli mäkisellä reitillä nuin kova, vaikka tuntui, että hölkkäisimme vain reippaasti. TOINEN tonni: Taas samaa laulua: "hiljempaa". Aika: 4.18. Pasi: No niin, tästä sitten koitetaan ruuvata. Minuakin kyllä vähän epäilytti, jotta ruuvaantuuko, vaikka ei kovin pahalta vielä tuntunut. Samalla ihmettelin Pasin iskuvalmiutta. Ukko on himmaillu "vain" lähinnä ultrahiljaisia lenkkejä ja nyt vetää mulle tällaista vetosettiä! Mietin - pysynköhän ees loppuun asti mukana. KOLMAS tonni: Taas tulee ouvvon heleposti. Aika: 4.14. Jonkin verran Pasi toppuuttelee, kun näkee, että meinaa olla varsalla vielä intoa. Pasi: "Vielä ehdit - viimeisessä saat vetää, osan matkasta". NELJÄS tonni: Nyt ahistaa kyllä ihan kunnolla jo välillä. Rauhallisella alulla, mutta kovalla lopulla 4.10. Tekemistä, että pysyn Pasin perässä.

                         Sitten Pasi sanoo, että: "No, niin - sitten viimeinen. Minä aloitan ja sitten ennen viimeistä nousua saat päästää hihnan irti ja hanan auki!". VIIDES tonni: Pasi lähtee vetämään. Ajattelen, perkelekö se nuin hitaasti alottaa, eihän tästä ehi minkäänlaiseen aikaan. Aikaisempien vetojen kaavalla mennään. Pasi toppuuttaa, mutta muistuttaa: "ennen viimeistä mäkeä saat mennä". Viimeinen mäki tulee n.650m kohdalla, lähden irti. Painan kaasun pohjaan, pääsenkö hyvään lentoon. Pasi meukkaa perässä, huutaa ja prässää. Minulla katkeaa kantti n.10m ennen päätöstä, mutta aika on komea: 3.53!!! Olen mykistynyt. Talvella, mäkisellä reitillä, tässä rasitustilassa ja nuin rauhallisella alulla. Tässä on nyt jotain outoa. Tässä vetoharjoitus.

                      Lähdemme tekeen palauttavaa tonnia heti perään. Sitten Pasi sanoo, etten saa katsoa kelloon seuraavaan kilometriin. Reipasta mennään, mutta helppoa hölkkää. Aika: 4.44. Keskisyke 143. Tuo oli siis jatkuvan harjoituksen 12:s kilometri. Pari viikkoa sitten vedin 15km matkan 4.48 -keskarilla keskisykkeellä 155. Kunto on rajussa nousussa, mutta en valita raastuvaan, enkä korkeimpaankaan. Olen aivan täpinöissäni, eikä vähiten sen vuoksi, että myös lonkkavaiva katosi kuin kaste maahan.
 Ylimmässä kuvassa näkyy hyvin minun löysät nilkat, jotka ihme kyllä ovat kestäneet ehjinä. Tosin nyt leirin jälkeen oikea nilkka on vähän jäykkä/arka.
                  Perjantai-iltana hiihdämme vielä 5,1km. Ja saunomme joka ilta, mutta perjantaina kävimme savusaunassa ja AVANNOSSA.

                     Pasi jakoi koko leirin aikana paljon valmennustietouttaan. Iso kiitos siitä vielä kerran! Mikä parasta, Pasi veti kaikki treenit itse! Pasilla olisi edelleen halutessaan hyvät ominaisuudet vetää myös esim. alle 3h maraton, mutta hänen focus on - ainakin tänä vuonna - Unkarin 6vuorokauden kisassa.

          Lauantaina oli vuorossa taas ohjelmaa tuutin täydeltä. Päätimme aloittaa päivän voimajuoksuharjoituksella. Tässä kuvia lähtötunnelmista.
                                  Tämä aukaisi silmäni. 3h ja 21,1km. Mentiin välillä pitkiäkin toveja umpihankea ja umpimetsää! Nuilla osuuksilla huomasin HEIKKOUTENI, jonka Pasi kohteliaana miehenä luonnehti kehittämiskohteeksi, eli juoksuvoiman. Pasi katosi kuin ajakka horisonttiin, kun alkoi umpihanki. Ei minulla ollut mitään jakoja pysyä kannoilla. Löytyy niitä hankia Nivalastakin - ja kaikille, joten ei muuta kuin lähimpään metsään ruimimaan ja mielellään vielä laskettelurinteen kaltaiseen ylämäkeen, kuten Pasi minua johdatti. Aah, miten ihanaa. Lenkin jälkeen Kirsi otti kahlanneista ja väsyneistä karpaaseista kuvia.
                Pasi hehkui sisältä ja päältä lämpöä... Antoi sitä puolisolleen(kin) ja ajoin tekikin sitä käsillään. Alla kaksi selventävää kuvaa.

                       Leirillä oli paljon kontrastia. Aamuisen voimajuoksuharjoituksen jälkeen söimme (taas) riskisti ja lähdimme käymään pikaiseen Kangasalalla. Serkkuni kuoli äkillisesti 44-vuotiaana vähän yli vuosi sitten. Pääsin vihdoin käymään hänen kivellään. Jouni, joka juoksi pallon perässä aivan nappulasta, aivan loppuun asti. Hänen matkansa päättyi kesken futsal-turnauksen, pallopeliturnauksen. Aistikas, hieman palloa jollain tavalla muistuttava muistokivi symboloi hyvin Jounia.
                      Tuollaiset hetket jäsentävät elämää - ja sen rajallisuutta. Muistuttaa meitä, että joka päivä kannattaa olla kiitollinen sen ainutlaatuisuudesta. Jatkoimme matkaa, kuten Jounikin olisi halunnut, seuraavaan harjoitukseen, kuten Jounikin olisi tehnyt.

                      Ennen iltalenkkiä (9,0km kevyttä hölkkää) met kävimme Pasin elämän taistelun paikoilla. Pasi on noista taisteluistaan kertonut omassa blogissaan paljonkin. Samoin kuin tästäkin reissusta.

                    Kävimme myös Pyynikin näkötornissa. Pohdimme leirin väliarvosanoja. Päädyimme seuraavaan:
               Ahaa, yh-hyy, oikein hyvää - no niin, ahaa, yh-hyy...
          Mä annan kakkosen - ahaa, yh-hyy...hmmmm.
            Mä pidin tästä tanssista, mä annan puhtaan nollan, ahaa-yh-hyy, hmmm... "Kun tanssi alkaa. luomet valuvat kiinni".

                        Sunnuntaina oli vuorossa aamupäivästä alkaen leirin pisin lenkki. 34km 3h38min ERITTÄIN mäkisellä reitillä. Lopsottelimme hiljoskellen ja naatiskellen menemään. Lenkillä sattui hauska episodi, josta Pasi jo hyvin kirjoittikin omassa blogissaan. Lenkki meni tosi helposti, lukuun ottamatta +30km jälkeen ollutta koitinkiviä, jossa leirin valmentaja piiskasi minut yhtä-äkkiä 6:20-vauhista ensin 5:15 -vauhtiin ja siitä sitten aika nopeasti 4:45 -vauhtiin. 2km ja reiteni oli aivan jäykät. TOINEN(KIN) heikkouteni. Eli, kun vauhtia nostetaan rasituksen ollessa alla, menee liian pitkään ennen kuin maitohapot tasoittuvat. Täytyy tehdä väsyyneillä/rasittuneilla lihaksilla veekoota enemmän. Huomattavaa TAAS oli, ettei Pasia tuo vauhikas juoksu juurikaan ahistanut. Äijjä on aivan hirmutikissä, sen lisäksi, että focus on 6vrk kisassa.

                     Iltapäivällä katselimme ampumahiihdon miesten yhteislähtöskaban. Masentavaa, Martin Fourcade menetti pelin viimeisellä ampumapaikalla. Muutoin katsoimme muutaman hyvän dokumentin nykyisistä ja entisistä huippu-urheilijoista.

                    Illalla kävimme vielä kerran hiihtelemässä (5,2km) maastossa. Otimme jonkunsen kuvankin urakan loppupätkällä ja lopussa.
                     Lerillä käytiin siis paljon asiaa mm. juoksuharjoittelun sisällöstä ja rytmittämisestä. Pasi analysoi myös minun tekniikkaa ja ominaisuuksia. Oli tuo loppulausunto niin positiivinen, jotta ajattelin, että hällä taisi mennä sekaisin Onnit ja Lopezit, kun loppuanalyysia teki. Katottiin nääs nuita legendojen dokumenttejakin siis.

                   Juna tuli torstaina 14.2. klo.22 Tampereelle, josta alkoi leiri. Juna lähti Tampereelta pois maanantaina 18.2. klo.11. Eli leiri kesti Pasin kotona, Käpykolossa, 85h. Leirin lopuksi teimme aivan äärimmäisen kevyen 8km palauttelun. Sen jälkeen vielä kerran syötiin ja naurettiin. Toivottavasti meille avautuu tulevaisuudessakin mahdollisuuksia harjoitella yhdessä. Tämä reissu avarsi, miksi Pasin peruslenkkien vauhti on välillä kovin hidasta. Sitä ei todellisuudessa tiedä kuin käymällä hänen harjoitusreiteillään. KIITOS PASI JA KIRSI!!!

                 Tässä vielä leirin koontia ja yhteissaldoa. Eli juoksua 119,9km ja hiihtoa 10,3km. 15h53min.
 


LEIRI 14-18.2.2013





A)JUOKSU B)JUOKSU HIIHTO




14.2.2013 27,8

15.2.2013 8 12 5,1
16.2.2013 21,1 9
17.2.2013 34
5,2
18.2.2013 8





YHT. 98,9 21 10,3




JUOKSU YHT. 119,9
hiihto yht
10,3

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 18-19.2.2013

12 kommenttia:

  1. On kyllä varmasti ollut hieno ja opettavainen leiri. Nyt tarttui takuulla matkaan monta hyvää harjoitusmetodia vanhemmalta ja viisaammalta, muista ammentaa niitä omissa harjoituksissasi ja kiitoksia, että jaat kokemukset kanssamme blogissasi. Näin mekin voimme oppia asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa mukava, että leiri sujui noin hyvin ja vaivatkin parani. Sait kokemusperäistä tietoa harjoittelusta ja tasamaan tallaajalle on terveellistä päästä joskus kunnon maastoihin hakemaan uusia ärsykkeitä.
      Teette molemmat arvokasta työtä, jakamalla harjoitustietoja muidenkin käyttöön.

      Poista
  2. Hyvä jos tuosta noin pikaiseen kirjoitetustakin sai jotain irti. Paljon ajatuksia, kokemuksia ja päätelmiä jäi tuosta vielä poiskin. Mutta ehtiipä nuita laittaa vaikka Vol.2 muodossakin, jos riittää aikaa ja intoa.

    Hyvä tästä on jatkaa kohti vuoden ensimmäistä maratonia reilun 4 viikon päästä. Katsotaan sen tavoitetta hieman lähempänä.

    Ps. Leiri rasitusta ei jäänyt kroppaan, joten leiri onnistui silleikin, sillä mikään pieni kokonaisuuskaan ei saa olla niin iso, että jatkuvuus kärsii. Vaikka tuossa painettiin n.250km/vko -tahdilla reilu 3pv. HYVIÄ LENKKEJÄ KAIKILLE IÄSTÄ JA TAVOITTEISTA RIIPPUMATTA!!!

    VastaaPoista
  3. Tuosta leiristä voisi sanoa, että oman haasteensa antoi tuo epäinhimmillinen alku unen suhteen. Ensin 22h valvomista putkeen, joka huipentui 27,8km lenkkiin + saunaan + iltapalaan. Ja heti seuraavana päivänä 3 harjoitusta, vetoharjoitus mukaan lukien. Perjantai meni ikään kuin krapulassa. Sen jälkeen olotila pikku hiljaa normalisoitui.

    Juteltiin mm. unesta. Se on pirun tärkeä osa, ja kyllä huomaa, jos kyntää menemään treenejä vajaa määrällä. Sen sijaan välitön vaikutus on olematon suorituskykyyn, mutta univaje lyö päin kasvoja viiveellä. Esim. maratonin voi juosta hyvin lähelle maksimia, vaikka nukkuisi edeltävänä yönä tunnin-pari. Sen sijaan pidempi vaje vaikuttaa mm. sykkeeseen ja palautumiseen yms.

    Nämät on vain mun mielipiteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti uni on HYVIN tärkeässä roolissa harjoittelussa. Miekin olen opetellut laittamaan (yövuoroja lukuunottamatta) nukkumaan viimeistään 22:30, eli kymppiuutisten ja tulosruudun jälkeen. Mitä enemmän harjoittelee, sitä enemmän tarvitsee unta. Se on se pyhä kolmiyhteys harjoittelu - ravinto - lepo. Näiden välille on jokaisen löydettävä se oikea sekoitus omaan käärmekeittokattilaansa ;)

      P.S. Aika huikeet harjoitustunnit Pasin kanssa taoitte leirin aikana, huomaa notta ootta molemmat himpun enempi jo harrastelleet. Miekin odottelen kovasti kesää, että pääsen mäkisempään maastoon harjoittelemaan tuonne paikallisen laskettelu/hiihtokeskuksen pururadalle, ny siellä on latuja ja laskettelurinne, niin kattosivat juoksijoita pianaikaa "hieman" pahalla silmällä :D

      Poista
  4. Pasihan on pitkän matkan taivaltanut kokenut kehäkettu, jolla on uskomaton määrä talenttia joka lähtöön. Ihte oon vielä 84km marginaalilla alle 10 000km kerhossa, joten puhuttaneen vielä kartista. Täytyi painaa vaan harjoitus kerrallaan Pasin perässä. Ihmeesti jaksoin loppuun asti. Eikä näämmä jääny ees ihmeempää väsyä, ku tänäänkin tossu nousi vielä suht ok.

    Tsemppiä munkkitossu-tykille treeneihin! ;)

    VastaaPoista
  5. Voi että oli mukava lukea tätä. Olispa täälläkin päin mäkisempää maastoa, "lonkkaviat" ei olisi niin jokapäiväisiä :) Lumihankijuoksukuntoa ootellessa,

    Se puolituinen ja koiruus.

    VastaaPoista
  6. Sanompa nyt jostain lukemani sanonnan: Lakkia päästä ;)
    Aika hurjia jätkiä, ei voi ku ihailla!
    Juoksukoulussa kokeiltiin umpihangessa tarpomista... se oli mukavaa, tosin silloin olin jonkinlaisessa kunnossa. Porukassa tietysti vielä mukavaisempaa, kuin että yksin lähtisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kaiholla muistelen nuita harjoituksia. Meinaan kaatoi kova kuume petiin.

      Poista
  7. Hienoa treeniä, kateeksi käy ;) Se on hyvä, kun löytyy joku valmentamaan. Saa ulkopuolisen mielipiteen tekemisestä. Minultakin löytyy juoksua ymmärtävä ystävä, mutta aivan liian vähän kysyn neuvoja ja suunnittelemme harjoituksia.

    VastaaPoista
  8. Kunnia saada tuoreen piirinennätys miehen kommentti saitille! Joka ei tuosta vielä tiedä, kannattaa klikata tuosta "Marko Forsell" kohdasta niin saa eteensä myös huikean blogin kisasta. +203km/24h. Huh, huh... Aivan jäätävä suoritus.

    Treenit puri hyvin. 4pv leirin jälkeen sairastuin. Pasi ei ainakaan vielä minua valmenna, vaan jakaa tietouttaan. Monissa kohtaa ajatuksemme ovat samansuuntaiset harjoittelusta ja sen painotuksista ja rytmityksistä, joten joitakin juttuja tarttui kassiin tuolta leiriltä. Juoksusta ja etenkin sen harjoittelusta keskustelu on AINA pelkästään vain hyväksi. Koskaan ei kannata sulkea silmiään. Pahin uhka kehitykselle on tyytyväisyyden lisäksi se, jos luulee sen hetkisen harjoittelun olevan laadukkainta mahdollista.

    Ps. Virtaa riittää, kun täältä päästään aikanaan irti!!! Markon tulos ei ainakaan vähentänyt intoa. ;)

    VastaaPoista