HANSKAT

                     Pimiää on. Pohjoisessa jo monin paikoin kaamostakin. Täällä Nivalassakin on vähintään riittävän pimeää. Viime aikainen pilvisyys on laskenut verhojaan silmiemme eteen. Siksi aukaisenkin verhot huoneistamme aina kun ulkona on vähänkään valoa tulla sisään asti. Muutoin on mentävä käsikopelolla.

                    Lähdin taas yksi aamu töihin totutun pimeistä syövereistä... Vielä hanskat, tuolta korista noin - ja käteen - ja eikun ulos. Vasta ulkona huomasin olevani "Robin". Toinen hanska oli kovin erilainen kuin toinen. Onneksi hanskat oli kuitenkin eri käsiin tarkoitettu, joten tokkopa tuo pimiässä haittas, vaikka olivatkin eriparia. Oli sentään kuitenkin molemmissa käsissä, ettei mennyt homma ihan Khotso Mokoena mallille!

                    Khotsohan liitelee santakasaan kahdeksan metrin molemin puolin vain hanska toisessa kädessä. Mitä se sitten hänellä merkkaakaan? Oisko sitten "vain" puolipäiväinen työmies hiekkalaatikolla. Mene ja tiedä.

                   En malta olla ottamatta vielä kertaalleen esille hauskaa episodia twitterin puolelta... Tulin tässä Sunnuntai-iltana lyhyeltä iltalenkiltä kotiin ja tsekkasin pian twitter-keskustelut. Huomasin talvisota 75-vuotta ohjelmasta käydyn keskustelun. Harmittelin siinä, että ohjelma meni sivusuun, kun olin lenkillä. Oli ollut hyvänkuuloista sisältöä. Heitinkin twitteriin:-"multa menee tv-ohjelmat ohi - olenko liikaa lenkillä? 4604km/v.-14."... Yksi kaveri siihen vastasi: -"Jos olisit yhtään enempää lenkillä, et tarvitsisi enää asuntoa #fakta"... Eli reenaan ilmeisen sopivasti tällä haavaa.

                 Jatketaan positiivisella vireellä, siksi kait TÄMÄKIN lista on tulkittava. Outoa olla vielä kolmannen kauden jälkeenkin noinkin korkealla listalla, vaikka koen olevani edelleen - saati kaksi vuotta sitten, jolloin tuo tulos on tehty - varsin alkutekijöissään. Tästä on hyvä jatkaa työskentelyä, eli malliin töppöstä toisen eteen. Se on lopen aika yksinkertaista - kehittää itseään. Töppöstä toisen eteen loputtomalla motivaatiolla. Vuosi ei ole aina yhtä aurinkon paistetta ja parinkymmenen lämpöä. Toisinaan voi kädestäänkin löytää jopa outoja hanskoja. Sitä on Suomen vuodenajat - vaihtelevia.

                 Samassa yksinkertaisuudessaan näytetään kehittyvän ihan tuolla huipullakin. Kuten TÄSSÄ on huomattu jopa kuuden tunnin juoksulenkkejen auttavan uudelle tasolle. Sitten jos vielä tuolta Nuuksion neulaspoluilta(?) nakkaa I-SR2014 -reitin varvikkoon niin saa varautua jopa yli 8 tuntisiin köpöttelyihin. Useimmin vieläkin pidempiin. 

                 Määrää ei saa siis unohtaa, mutta sitä ei pidä palvoa liikaakaan. Esimerkiksi minulle +550h/vuosi on ihan hyvä määrä harjoittelua tässä elämäntilanteessa. Olen mm. eka luokkalaisen tyttären isä ja paljon muutakin. Siksipä tämäkin blogi on hyvä lopettaa tähän, sen ollessa sopivan mittaisen. Tänään ei ollut pitkän vuoro.


Onni Vähäaho, Nivalassa 2.12.2014