keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

KEVENNYKSEN VUORO

                    Kokkolan reilun 130km retkeilyksi menneen n.18h ultrajuoksun ja kesäkuun 1.päivän I-SR2014 koko lenkin (58km) kuvausjuoksun jälkeen pääsin nopeasti kiinni takaisin kehittävään harjoitteluun. Vielä Sievin Trail Runilla 11.6. olin melkoisen kanttura jumissa, mutta jo viikkoa myöhemmin jalka oli sopivan kepeä monenlaiseen rallatteluun. Sainkin tehokkaita harjoituksia ja myös ihan näin kilpailukaudelle suhteutettuna sopivasti määrääkin. Kaiken aikaa kuitenkin arvellutti, kestäisinkö niin isoa tehosuhdetta versus kevyet harjoitukset.

                    Juhannuspolkujuoksujen puolimaraton Vk-kovana oli melkoinen jyystö. 113min kovaa juoksua polulla. 8 päivää sitten juoksin (130 sykkeillä) jälleen I-SR2014 koko reitin, eli 58km. Tunne oli kevyt, vaikka aika oli kovempi kuin viime vuoden kisassa. Ja tuo vielä tulvakelissä juostuna. Kevyestä tunteesta ja teholukemista huolimatta tuo oli tietysti sen verran kova harjoitus, että siitä menee aina tovi toipuessa. Eli tarjottu on kapulalle laulun sanoja ja iloisesti ovat kapulat niitä rallatelleetkin vaan tulipahan tännään toppi.

                   Toissapäivänä juoksin NELJÄ eri harjoitusta SAMANA päivänä. Tosin lyhyitä, mutta määrää tuli yhteensä lähes 25km ja mukana mm. ratavetoja ja juoksua VESURIN kanssa metsässä. Alkukantaista? S-tana, kulla lähtee! Vesurijuoksussa oli kyllä vinhaa esi-isien tunnelmien aistintaa vesuri pystyssä lämpösaappailla polkujua hölkätessä. Mutta neljä lenkkiä... Kyllähän se tännään näky ja siihen päälle tuhti auringon paiste yli 20 lämmössä - hieman väsynyt ja juminen jalka ja sopiva tuulikulma vastaan. Eihän siitä kovasta juoksusta mitään tuu. 2km@4:04(159) ja vihelsin pelin poikki ja juoksin lopun lenkin sitä sun tätä Vk:ta pikku ketutuksessa mm.9km4:39(153). Koko järvenkierto surkeaa räpellystä 22km@4:58(148). Eli Veekoota Pk2:n vauhilla. Kyllä siinä astmaatikolla oli mukavaa ja lenkin jälkeen paino 80,4kg. Eli veti kyllä kuivaksikin, vaikka Keijo alkumatkasta ansiokkaasti juottikin.        

                     Tarviihan se välillä nousukunnon ja vauhdinhurman keskelle tulla paskojakin lenkkejä. Sehän on sama tilanne ku suunnistaja vetää oikein kunnon pummin niin sitten on hyvä hetki korjata kompassilla suuntaa. Ja nyt ois tullukkin 6pv kevyt jakso, joten oikeilla jäljillä, mutta edeltävä harjoittelukin oli mennyt liian kovaksi minun rahkeille TÄLLÄ kertaa. Ensi kerrallahan saatan tuon kaiken kestää, sillä tämän hetken kunnon ja harjoitettavuuden kanssa ollaan tässä tilanteessa ja muutaman kuukauden päästä taas eri tilanteessa - joko paremmassa tai huonommassa. Tärkeintä on kyetä tulkitsemaan harjoittelusta tulleita merkkejä. Jälkiviisaana voisin itselleni viisastella, että olisi pitänyt höllätä jo pari-kolme päivää sitten. Mutta minkäs teet kun intoa piisaa ja fiilis on tapissa, sekä kunto jatkuvassa nosteessa. Eikä tässä paljoa tullu vedettyä yli, se on vain näin isoissa määrissäkin pienestä kiinni... että juokseeko sen vesurin kanssa vai käveleekö - se voi joskus näkyä kahden päivän päästä kovassa harjoituksessa.

                      Summasummarum. Kesän pääkisa on PEP2016 ja pitkä matka. Siellä 7:10-7:30 tulos kelistä riippuen. Kuivalla ajalla 7:10 ja tulva-aikana 7:30. Ja muut tulokset siltä väliltä, eli haarukka on tuossa. Siihen uskon ja tiedän pääseväni. Sen sijaan salakisan kanssa riippuu miten palaudun tästä pienestä jalkaväsystä/jumista. Salakisan suhteen ratkaisevin harjoitus ja mittari on La 23.7. jolloin ohjelmassa on järvenkierto Verryttely 3km + Reipasta 16km + Verryttely 3km. Reippaan osuus pitää mennä alle 4:25 kilsatahtia, alle 150 keskisykkeellä. Tietysti voi vähän säätä (esim.tuuli tai korkea lämpötila) huomioida suorituskykyä arvioidessa, mutta noin suurinpiirtein tuolleesti pitäis mennä. Toisaalta muutama päivä sitten noin nelosen vauhti tuntui siksi helpolta, että uskon olevani riittävässä suorituskyky kunnossa, kun salakisan hetki koittaa. Tavoite on toki vanhaan ennätykseeni verraten kova. Mutta eikö sen niin pidä ollakkin?

                      Mielestäni tulevan salakisan todennäköinen reiluhko ennätysparannus on vain luonnollinen jatkumo. Kunto on noussut siksi selkeän stepin niin onhan se luonnollista, että myös ennätykset paukkuu matka kuin matka. Nyt tarvitaan vain malttia ja tarpeeksi kevyttä niin päästään takas ns. juoksun päälle.

                      Lopuksi: Tässä hyvä Juuso Simpasen luento. Kannattee tsekata. Nuori ja lahjakas ultrajuoksija, joka on jo nyt kova ultrajuoksija. Pikkasen päälle 8h debyyttisatanen ja Karhunkierroksen 160km kisan eka puolikas meni 9h:n. Että on kompetenssia ja tukalla mittaa (hah-hah-hah-haaa). Juusohan juoksee myös Pallaksella tulevana viikonloppuna 134km ultrapolkujuoksukisan, joten mukava seurata miten hän pärjää muita hurjia vastaan. Onhan siellä paljon kovia kavereita liikkeellä mm. "Hyvällä höökillä" ;=)))

                     Toisena asiana: Tässä hyvä tarina vaellusreitiltämme puhtaan vaeltajan näkökulmasta.


Onni Vähäaho, Nivalassa 13.7.2016 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti