ULTRAJUOKSUN YMMÄRRYS

                       Ultrajuoksu. Käsite, joka kelluu hyvin vapaana viivana vedessä. Käsite, josta kuulee enempi kysymyksiä kuin vastauksia. Ja paradoksaalisesti siinä on sen ydin ja vetovoima. Urheilulaji, jota Suomen urheiluliitto ei ole edes tunnustanut urheilulajiksi täysin.  Esim. virallisia Sm-kisoja ei ole olemassa. Jälleen paradoksaalisesti ultrajuoksukilpailut ovat erittäin suosittuja ja trendikkäitä. 1000-2000 osallistujan ultrapolkujuoksukisat myydään loppuun muutamassa minuutissa yli puolivuotta ennen tapahtumia.

                      Ultrajuoksu. Virallisesti määritellään, että kaikki yli maratonin mittaiset juoksukilpailut ovat ultrajuoksua. Maraton on 42 kilometriä ja 195 metriä pitkä matka. Ultrajuoksun suosituin muoto on tällä hetkellä ylivoimaisesti ultrapolkujuoksu. Kun maratoneilla on tyypillisesti huoltopiste vähintään 5km välein, voi ultrapolkujuoksuissa huoltopisteiden väli olla helposti yli 30 kilometriäkin. On olemassa jopa yli 100 kilometrin ultrapolkujuoksukilpailuja, joissa ei ole huoltopisteitä ollenkaan! Lajiin kuuluu siis nesteiden ja energioiden kuljettaminen. Tavanomaista on myös, että turvallisuuden vuoksi kilpailijat kantavat lisäksi niin sanottuja pakollisia varusteita. Kilpailut kestävät joskus yli vuorokauden ja näin ollen mm. yön yli.

                     Olen itse ultrapolkujuoksun himoharrastaja. Luonnossa liikkuminen voimaannuttaa ja auttaa oppimaan itsestään uusia asioita. Äärisuorituksissa kaikki rooliasut valuvat pois. Jäljelle jää vain ajatukset – kysymykset ja vastaukset. Ollaanko vaateiden alla alasti? Rooliasussa leimataan hulluksi tuollaisia kirjoituksia ja paetaan kysymystä. Yksin pimeässä, suon laidalla, polvia myöden mudassa, joudut vastaamaan. Et voi paeta. Joudut kestämään pään tuottamaa raakamateriaalia. Tämä kaikki voi tuntua sivilisaatiosta katsottuna kärsimykseltä. Koska ollaan roolissa; ollaan isiä, äitejä, työntekijöitä tai rakastajattaria. Leimataan asiat kokematta, koska ei uskalleta kokea – ollaan roolissa.

                      Mikäli ymmärtää edellä kirjoitetun, voi aavistaa miksi ultrapolkujuoksijat ovat usein henkisesti vahvoja. Eivät stressaa ja tyyneys on läsnä. Vastaus on yksinkertainen: he ovat saaneet vastata kysymyksiin ilman rooliasuja. Ultrapolkujuoksijoita on vaikea käsittää. Ne on helpompi ohittaa vaikka sanomalla ”kova” tai ”hullu” se on. Voin sanoa, että kaikki ovat pehmeitä pehmeän äärellä. Yhtä lailla työtä pursuavan konttorin pöydän takana kuin Soten puristuksessa hoitotyössä tai horjahtaessasi puolittain suonsilmäkkeeseen otsalampun kohdatessa sumuvaipan. Ihminen on ihminen kaikkialla – sisällään, mutta onni on se, kun voi olla sitä ilman rooliasujen kireyttä ja puristusta. 

                    Ensi lauantaina kisaan hyvin pienessä ultrapolkujuoksukisassa. Osallistujia on vain viisi. Siihen tosin loppuukin kisan kaikki pienuus. Matka on 171km. Tiettävästi kyseessä on pisin Suomessa koskaan järjestetty polkujuoksukisa. Kisa on Nivalan pyssymäellä. Kisassa kierretään kolme kertaa Iso- sydänmaan vaellusreitti niin sanottu I-SR2014. Yksi kierros on 57km. Suoperäinen reitti. Kukaan ei ole koskaan kiertänyt reittiä edes kahta kertaa yhteen kyytiin. Nyt viisi kilpailijaa yrittää saavuttaa ihmeen ja kiertää reitin kolme kertaa yhteen soittoon. Aikaa tehtävään on annettu 36 tuntia.

                   Siellä on aikaa vastata kysymyksiin. Siellä kysymyksiin myös saadaan vastauksia. Ollaanko vaatteiden alla alasti? Näytkö ollessasi alasti kokonaan vai onko puu edessäsi ja kurkistat puun takaa, kenties vasemmalta? Onko edelläsi kulkeva kilpailija hetken kuljettuasi sittenkin männyn taimen, joka nyökkää sinulle ohittaessani Hänet? Asiat selviävät. Vyötiäisiäkin on Nivalassa nähty. Tämä sen mahdollistaa. Ultrapolkujuoksu.

                 Toivoa, iloa, juhlaa, onnea, elämyksiä, väsymystä, kipua, tuskaa, voimattomuutta, vahvaa kokemista, itsensä löytämistä, naurua, itkua, tuoksuja, hiljaisuutta, valoa, kipinää, masennusta, pelkoa, unelmia, ääniä, eläimiä, maisemia, värejä, kysymyksiä ja vastauksia – kaikkea mitä voi kuvitella elämän pitävän sisällään ilman esteitä sen ulkopuolelta – sivilisaatiosta. Sitä on ultrapolkujuoksu. Voittajia ovat ne jotka uskaltavat. Ja jokainen voi odottaa itseltään voittoa. Täyttä elämää – elämää ilman rooleja.  

PUF TULOSSEURANTA
 

Onni Vähäaho, Nivalassa 21.9.2017