22.Joulukuuta viimeksi oikein kunnolla harjoittelin. Sitten aloitin sovelletun mini ylimenokauden - loppuvuoden. 24.Joulukuuta nilkka vääntyi pahasti, mutta tokeni kuin ihmeenkaupalla Tapanin päivän 5km testijuoksuun. Tuo testi ei ollut kylläkään mitään ylimenokausikamaa, joten toisesta äärireunasta otettiin eilen sitten rankkaa saunontaa Pumpin ja Lenon kanssa. Mutta siitä saunomisesta ei sen enempää. Eli nämä loput päivät menevät nyt ketkistellessä ja venytellessä. Levätessä. Saatan käydä kerran-kahdesti hyvin kevyesti ja lyhyesti palautteleen, mutta miniylimenokauden lopetan vasta 1.1.2014, jolloin aloitellaan uutta vuotta.
Tulevia juttuja - ja reenejä - odotellessa värkkäilin maanantain NHL-tilastopäivää ootellessa oman Sidney Crosby videokoosteen. Tavaraa ois ollu niin paljon tarjolla, joten millään ei kaikkia saanut matkaan jota ois halunut. Ehkä joskus teen Vol.2:n. Varmaankin.
Hiljainen aamu. Aatto aamu. Kello on hieman sivu viiden aamulla. Lumi narskahtelee mukavasti kengän alla. On käynnistynyt kevyt, tavanomainen aamulenkki. Tunnelma on tosin jotenkin levollisempi, kenties Jouluaatosta johtuvaa. Olen juossut reilun kilsan, kun yhtäkkiä jalkani taittuu. Sattuu kovasti. Kinkkaan. En pysty heti kunnolla astuun vasemmalla jalalla. Taas on jompikumpi - nyt vasen - jalka kääntynyt juostessa kylelleen. Minun perisyntini tuoda jalka hieman liian kalellaan alas alustaan... Hetken kylmää aika pahasti. Tunnen, että nyt sattuu enempi kuin monesti aiemmin.
Jatkan hieman ontuen, ajoin kinkatenkin. Pirulainen, mietin. Joskus jompikumpi jalka menee ja pahasti, luulen, mutta toivon ettei. Onneksi huomista ei tiedä. Onnun ajattelemani 8km lenkin loppuun. Välillä kärsii vähän hölkätä, välillä kävellessäkin ottaa. Pääsen kotiin. Sanon vaimolle: -"Nyt kävi pahasti. Saa nähä juostaanko tällä". Kinkkaan huoneesta toiseen. Kotona jäitä ensi hoidoksi. Nakkaan buranankin huiviin. Lenkin lämpö kaikkoaa jalasta. Nyt sattuu. Jalka on kipeä. Moneen tuntiin en pysty kunnolla kävelemään.
Jalka alkaa kuitenkin hiljalleen toipua. Joulupäivänä on jo toiveita, että voisin yrittää juosta Tapaninpäivän 5km testissä. Edelleenkin jalkaan sattuu. Varsinkin taivutellessa/venytellessä. Pidän lepopäivän, vaikka ajatus jalan testaamisesta käy mielessä.
Tapaninpäivä. Testipäivä. Huomaan jo latautuvani testiin. Naurahdan itselleni. Aina olen täysillä mukana näissä. Vaikka kyse on vain 5km testistä, omasta kovasta harjoituksesta, jonne on kenties tulossa muitakin kirmaamaan, olen täynnä latausta. Haluan laittaa itseni aina likoon. Niistää aina kaikki ulos. Olen vain sellainen. Otan nämä tavallaan tosissaan, vaikka samalla nauran itselleni.
Asetan tavoitteeksi rohkeasti 21.30 ajan = @4:15/km -vauhdin. Ennätykseni on viime kevätkesän 20.35. Talviharjoitteluni on vasta käynnistynyt, eikä se ole sisältänyt juurikaan vauhtikestävyys (Vk) harjoittelua. Laitan tavoitteeksi YRITTÄÄ juosta myös jokaisen kilsan alle 4.20. Haaveena juosta viimeinen kilsa alle 4:n. Näillä eväillä.
Verryttelen 6,5km. Vastaan tulee tuttuja jonkun verran. Myös testiin tuleva Mervi, jonka kanssa verryttelen vielä vähän. Jalka tuntuu kestävän hyvin. Yes! Kokeilen aina uuden kilsan alettua noin 4min vauhtia. Paalunväli-kaksi menee ainakin aika helposti. Saan luottamusta ajatuksilleni. Pystyn tähän, ajattelen, miettiessäni 21.30 -alitusta. Urheilijan on päätettävä jo etukäteen mihin uskoo pystyvänsä. Uskomukset harvoin paranevat suorituksen aikana. Päinvastoin käy useinkin. Ihmisen mieli vain on sellainen. Kaikki käyvät omia jaakobin-painejaan testijuoksuissa - niin minäkin - ja uskoakseni myös viisi muuta paikalle tullutta.
Vihdoin kellomiehet lähettävät meidät matkaan. Olin ajatellut juosta aluksi 165-167 tehoilla. Anaerobinen kynnykseni on ollut noin 168. Ehkä se on nyt hivenen matalampi, kun sitä ei ole ärsytetty = harjoitettu. Ehkä se on 166-167. Ehkä 165 ois järkevä aloitus. Siitä sitten pikku hiljaa ylöspäin kokeileen ja härnäämään...
Juha lähtee keulaan. Minä asetun rinnalle ja sitten peesiin. Lantio on korkealla. Nätisti lyö. Liian nätisti. 500m mennään noin @3:35 -vauhtia. Huh, huh. Noutaja tulee. Höllään vähän. Juha hivuttautuu hieman irti siis. Juha on 1.25-puolimaratoonari. Minä olen aivan liian tukeva kuntoileva ultrajuoksija. Voin vähän jäädäkin. Gps ei ehdi matkaan. Eka kilsa on todellisuudessa 3.54. Mittari näyttää 3.58. Kaamea kyyti. Syke jo 169. Tulee mieleen KUMMELIN SLOUGANI.
Koitan löytää järkevän ravin toisen kilsan alussa. Syke ei silti laske. Eihän tässä hyvin käy, mutta menkööt, ajattelen. Pääasiahan on härnätä ylärajoja, ei hakea maksimitulosta. Tämä on harjoitus, täytyy muistaa. Myös Juha höllää. Saavutan hieman. Olen noin 20m päässä. Sitten Juhan erkanee hiljalleen taas kauemmas, mutta vain vähän kerrallaan. Toinen kilsa täyttyy ajassa 4.15.
Kääntöpaikka lähestyy. Juha on kääntöpaikalla 14 sekuntia edellä. Ei näytä isolta erolta. Edelleen hengitys on yllättävän helppoa. Syke jo 172. Maksimini on 177. Jaloista tuntuu voimat hupenevan. Maitohapot vaikuttavat jaloissa aivan erilaiselta kuin esim. viime keväänä. Jalat vain tyhjenevät, eivät puuroudu. Vihdoin näen myös takana tulevat. Jonte on melko lähellä. Samoin muutkin näyttävät takovan komeasti. Tulen iloiseksi näkemästäni. Saan vähän siitä lisätsemppiä. Kavereillakin kulkee mukavasti. Tosin tunnen itse olevani heikoimmalla hapella. Edelleen ihmettelen helppoa hengitystä. Täytyy vain keskittyä, että jalat jaksaisivat heilahdella toistensa eteen. Kolmas kilsa 4.16. Vauhti hiipuu?
Kaksi kilsaa maaliin. Luulen voivani vielä ottaa Juhan kiinni. Hetken ajattelen niin ennen kuin taas tajuan, että ei jalkojani voi liikuttaa yhtään nopeammin. Vedän ihan limiteillä. Syke takoo välillä jo 174:ää. Hengitys on edelelleen lyhyitä vaikeita kohtia lukuunottamatta hämmästyttävän helppoa. Taikina jalat alla. Neljäs kilsa 4.14. Ei tämä paljoa hyytynytkään!? Ajattelen keksiväni jotain loppuun. Katsotaan. Bensa vähenee tankista. Vanha Cadilac savuttaa.
Kellomiesten heijastimet alkavat näkymään. Ehkä 300m maaliin. Taon mitä lähtee. Lopussa yritän nostaa pipoa ylemmäs. Onnistunkin jonkun verran siinä. Saan lopussa maksimivauhdin jopa alle 3.30. Viimeinen täyskilsa 4.10. Kellomiesten "virallinen" loppuaika 21.01. Gps:n kertyy matkaa 5.05km. Sopivan paljon. Tämän verranhan tulee oikeissakin kisoissa "ylimatkaa". Myös muilla näyttää noin 40-50m ylimatkaa. Hyvä niin. Kaikki tuntuvat olevan tyytyväisiä aikoihinsa. Se on palkitsevaa. Myös kellomiesten innostus tarttuu. Hitsi, aika hieno ilta. Jokainen sai itsestään parhaansa irti. Eipä sitä itseltäkään voi enempää odottaa. Painoa on juoksijaksi noin 7-10kg liikaa, eikä vauhtikestävyysharjoittelua ole ollut kunnolla puoleen vuoteen. Tästä on vain yksi tie. Koitetaan pysyä sillä.
Loppuverryttelyssä pääsen jututtamaan testin nopeinta. Hän kertoo juoksevansa noin 1200km/vuosi. Kertoo olevansa vähän laiska juoksemaan. Niin, itselläni on tälle vuodelle +4500km. Lahjattomat harjoittelee, vai miten se meni. :)
Kiitos kaikille testissä mukana olleille! Ja samalla rohkaisen muitakin tulemaan ensi kerralla kokeilemaan omia rajojaan!
Maaliskuun 13.päivä, 1955: Bostonin puolustaja Hal Laycoe huitaisi legendaarista Montrealin tähtipelaajaa, Maurice ”the Rocket” Richardia päähän. Tarinan mukaan Richard oli menettänyt malttinsa täysin, katkoen pari mailaa Laycoeen. Kerrotaan Canadiens velmun, huippupuolustaja, Doug Harveyn, antaneen Richardille oman mailansa sen jälkeen, kun ensimmäinen maila oli mennyt poikki.
Tilannetta rauhoittamaan tullut linjatuomari Cliff Thompson oli yrittänyt hillitä Richardia, mutta oli saanut itsekin osansa Richardin kädestä. Sen sijaan,että Richard olisi katunut, hän syytti Thompsonia puolueellisuudesta pitäessään hänestä kiinni, jolloin Laycoe oli päässyt vielä iskemään Richardia. Oli syytteessä perää tai ei, se oli Thompsonin viimeinen tuomaritehtävä NHL:ssä.
Neljä päivää myöhemmin, Laycoe – Richard – Thompson –tapauksesta – kohasivat Montreal ja Detroit Montreal Forumissa. Pelitapahtumista kentällä ei ole paljon kerrottavaa, mutta… Campbelia oli kielletty tulemasta Montreal Forumiin. Kiellosta piittaamatta hän teki kuitenkin niin tuon ottelun ensimmäisen erän alkupuolella. Yleisö kiehui ja ”saatteli” Campbelin vakiopaikalleen buuauksin, huudoin, pähkinöin ja kananmunin.
Campbell koitti olla tyynenä. Erän loppupuolella kuitenkin Red Wingsien johtaessa 4-1 yleisön joukosta alettiin heitellä lisää tavaraa Campbelin niskaan. Poliisit ja turvamiehet yrittävät hillitä raivoissaan ollutta yleisöä. Turhaan. Pian luuvitostakin alkoi tulla Campbelin kasvoihin. Savupommeja räjähteli. Ottelu keskeytettiin. Meno jatkui kadulla melakkana. Yli 10 000 ihmistä osallistui mellakaan, ”The Rocket Riot´tiin”. Autoja käännettiin ylösalaisin, ikkunoita rikottiin, kaupoista varastettiin tavaraa ja satoja ihmisiä pidätettiin. Melakka jatkui pitkälle yöhön saakka, niin kauan, kunnes Maurice Richard pyysi radiossa lopettamaan sen. Hänen kansansa kuunteli sankariaan ja totteli.
Pienenä sivujuonena tähän loppuun kerrottakoot, että Laycoe ja Richard olivat vuoden 1955 tapahtumaa edeltävästi pelanneet neljä kautta yhdessä Montrealissa vuosina 1947-1951 – jakaneet saman pukuhuoneen. Laycoe oli siitä erikoinen pelaaja, että hän pelasi fyysisestä pelityylistä huolimatta silmälasit päässä huonon näkönsä vuoksi.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.12.2013
Joulun ja Uuden Vuoden aikaan moni rauhoittuu ja viettää seesteisempää eloa liikunnasta. Pyhät ovat kuitenkin pitkät ja moni saattaa intoutua liikkumaan. Tässä Nivala66-sivuston ohjelmaa + muuta tiedossa olevaa ohjelmaa Joulun ja Uuden Vuoden ajalle:
To 26.12.2013 Tapaninpäivän illan 5km testijuoksu klo.18 Amiksenristeyksestä lähtien. Km-merkinnät tulevat testijuoksuun mennessä. Matkan olen jo mitannut. TESTISSÄ ON KAKSI KELLOMIESTÄ!!! JA SULA REITTI todennäköisesti... KAIKKI MUKAAN NYT JUOKSEMAAN!!!!
Pe 27.12.2013 Yhteisaamulenkki Uikko-Amisristeyksestä klo.5.15. Perus 5,5km.
La 28.12.2013 Ammattikoulun liikuntahallin lenkki klo.15
Järjestyksessään kolmas LUV-projekti, Liikkumalla, Uuteen, Vuoteen -projekti on myös ensi vuoden alussa heti Uuden vuoden juhlien rasitusten poistuttua = 2-8.päivä tammikuuta, eli To2.1. - Ke8.1.2014. Tervetuloa kaikille mukaan liikkumaan projektin myötä.
* Mukaan lasketaan samat lajit kuin viime vuonnakin = Hiihto, juoksu, pyöräily, luistelu, kävely, sauvakävely, lumikenkäily, uinti, hikijumpat, pallopelit, potkukelkkailu ja laskettelu... lajeja ei tarvitse eritellä, kun ilmoitat liikkumasi tunnit ja minuutit. Kotitöitä ei lasketa mukaan. Ei siis lumenkolausta, puuntekoa tai muuta sellaista.
* Ilmoita liikkumisesi mielellään päivittäin, tai niin useasti kuin haluat tai
vaikka vasta viikon päätteeksi. Kuitenkin viim. To 9.1. klo.9.00 mennessä. Esimerkki ilmoituksesta: Kyösti Juoksumäki Ma 1h30min.... tai Hanna Hiihtokumpu Ma 45min, Ti 1h15min... 15minuutin tarkkuudella siis ilmoitellaan. Pisteitä saa seuraavasti: 15min = 0,25p, 30min = 0,50p, 45min = 0,75p ja 1h = 1,00p
* Laske liikkumasi AIKA. Eli ILMOITA liikkumasi tunnit ja minuutit sähköpostilla onni.cosmos@gmail.com. Eli kuka on liikkunut, ja minkä verran (aika, EI kilometrejä).
* LUV -projekti on tarkoitettu KAIKILLE paikkakunnasta riippumatta.
* TERVETULOA!!!
* LIIKUNNAN ILOA KAIKILLE!!!!!
* ILMOITTELEN LUV-projektin TILANTEISTA PÄIVITTÄIN täällä blogissani, kun SUORITUKSIA TULLA TUPSAHTELEE TIETOONI.
Nuorena sitä joutuu ja vuosien kuluttua saa. Tuttua? Ainakin itse olen tuohon muutokseen törmännyt. Elämä muuttaa mittasuhteita. Aluksi on aika riisuttu minä, johon sitten vuosien mittaan kertyy erilaisia arvoja. Nuorena sitä menee aika paljon muiden mukana, trendejenkin. Nuorenakin sitä oli erilaisia letkoja joiden mukana tuli kuljettua. Myöhemmin olen huokaissut syväänkin hypätessäni jostakin letkasta pois aikanaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Se pätee elämässä myöhemminkin.
Elämän edetessä sitä huomaa monenlaisia asioita. Tähän Joulun aikaankin liittyy monenlaista hassua myyttiä. Hauska yhteensattuma, että olin miettinyt kirjoittavani näistä ajatuksista, kun sain yllättäen eilen soiton erään alueemme lehden toimittajalta, jonka kanssa ajauduimme tänään jutun teon yhteydessä ainakin osittain tuohon aiheeseen - myytteihin.
Ihmisillä on joitakin ihmeellisiä illuusioita, jotka kenties "Jouluntaika"hämärtää etäälle todellisuudesta. Oletko kuullut koskaan siitä ihmeestä, kun joku on saanut Joulupöydästä 4-5kg ylimääräistä kannettavaksi? Oisko kuitenkin asia niin, että koko Joulua edeltävän kuukauden on käsi käynyt esim. konvehtirasioilla, jalat kuljettaneet sinut pikkujouluihin yms. Oisko sittenkin mahdollista, että kuukauden enempi-ja-vähempi herkuttelu olisi tuonut kilosi. Ja kyllä, useimmiten niiden pois karistamiseen järkevällä tavalla menee saman verran, se kuukausi.
Kilojen pois karistamiseen liittyy ihmisillä kirosana; liikkuminen. Voisiko tuon sanan kohtaamista koittaa muuttaa? Voisiko liikkumiseen yhdistää jotain positiivista niin, että liikkuminen tulisi vähän kuin sivutuotteena. Esimerkiksi Jouluvalojen ihaileminen reippaalla kävely - tai kevyellä hölkkälenkillä - voi olla positiivista. Onko liikkumisen aina oltava vastenmielistä? Miettikää sitä oloa lenkin jälkeen! Väittäisin, että se on aina palkitseva. Paradoksaalisesti ihmiset lähtevät esimerkiksi pikkujouluihin hakemaan huonoa oloa tapahtuman jälkeiseksi tunteeksi, vaikkapa krapulan muodossa. Silti sinne on tunkua. Lenkille ei. Se on jo skitsofreenistä. Toki tunnen immeisiä, jotka nauttivat molemmista - lenkeistä ja pikkujouluista ;) Itse vain lenkeistä ja lenkistä sinapin kera.
Olen juossut nyt reilut viisi vuotta. Vajaat 14 000km. Viimeisen vuoden aikana lenkit ovat AIHEUTTANEET minulle positiivisen muutoksen. Ajatukset ovat puhdistuneet. Asiat eivät enää paina juurikaan. Toisin oli vielä vuosi sitten. On mukava asia, kun painaa illalla pään tyynyyn niin asiat eivät jarruta unta. Kiitos lenkkien, jotka ovat säännöllisesti toistuneena muuttaneet ajatteluani stressivapaampaan suuntaan - ja reilusti. Se ei siis tullut hetkessä, mutta tuli kuitenkin. Nytkin olen viimeisen kuukauden saanut painia raskaan asian kanssa. Juoksu ja liikkuminen on auttanut minua. Raskaskin taakka on kulkenut mukana suhteellisen kevyesti. Olen nukkunut jokaisen yön hyvin. Ihme kyllä. Oletko sinä joutunut joskus odottamaan unen saapumista, kun samalla olet huomannut painivasi jonkun asian kanssa? Ala lenkkeileen niin pääset kenties ennen pitkään eroon siitä. Kaikki murheet joihin ei itse voi vaikuttaa ovat turhia ressattavaksi. Kannattaa keskittää energia puolestaan niihin asioihin joihin voi ja SAA vaikuttaa.
Ultrajuoksua harrastavatkin ovat koko lailla tavallisia ihmisiä. He ovat vain päättäneet liikkua ja huomanneet sen positiiviset kerrannaisvaikutukset. Usein urheilua harrastavista luullaan liikoja. Luullaan, että he ovat jotenkin superihmisiä, joilla on aina lautasen toinen puoli salaattia, ja he nukkuvat aina +8h/vrk tai eivät tiedä mitä on jäätelö. Olen nähnyt läheltä kuinka tavallisia ovat hyvätkin urheilijat. Tässäkin kohtaa ihmisen ajatusmaailma tekee tepposen. Ajatellaan, että esimerkiksi maratonin juoksemiseen tarvii olla "urheilija". Jokainen on, jos niin haluaa. Tullaan alkutulemaan: Täytyy päättää, joutuuko vai saako.
Aku Kopakkala 6 päivän juoksukilpailun raportissaan kertoi seuraavaa sen neljännen päivän ajatuksista... ""-Pimeää kenttää valaisee vain rataa 40 metrin välein osoittavat tuikut.
Vastaan tulee paholaiskasvoinen hahmo, joka lievästi hirnuu ohittaessaan
minut. Jaaha, taas tämmöistä – pohdin. Odotan tapaavani kyseisen
juoksijan uudestaan, mutta ei. Vetäydyn telttaan. Radalta teltan ulkopuolelta kuuluu rääkyvä nauru. Kurkistan ulos. Ohi hyppelehtii paholaiskasvo. Ehkäpä on syytä torkahtaa....
Yöllä näen unta että olen ultrakisoissa. Kisat ovat kuitenkin
Yhdysvalloissa. Samat juoksijat juoksevat, samalla tavalla, mutta reitti
on aivan eri. Pimeys on edelleen syvä kun kömmin radalle. Rata ja
juoksijoiden seura vetää sinne. Ihmettelen kenttää. Odotan unen reittiä.
Pettymys. Neljäsataa metriä on sama, symmetrinen, kuin aiemminkin.""
Ps. Eilen aamulla harvinaisesti räntä-vesisade tuulen kanssa sai minut jäämään klo.5 aamulla sisälle aamulenkin sijaan. Aamuvuoron jälkeen illalla juoksin toki kaksi lenkkiä. Yhteensä 21,4km. Tänä aamuna oli vähän pääkipeä. Tieten sokkoseiskan viimeinen kilsa tuli puristettua rasitustasoon nähden ns. rajoille. Aamutuimaan jolkottelin 11,5km. Kerroin ystävälleni "Pumpille", että tuntuu kuin olisin välillä unessa, taivaltaessamme lenkkimme yhdeksättä kilometriä. Pumppi siihen: -"Nyt on äijjä kyllä kunnossa, kun vetää 6 minuutin kilsavauhtia nukkuessaankin"... Tänään illemmalla ois tarkoitus juosta 27km. Jonte-Konde aikoi lähteä mukaan hölkkäileen. SAAN siis taas juosta. Huomenna taidan levätä. Alkaa yövuorot. Eipä siinä. Menenkin syömään riisipuuroa sekahedelmäsopan kera. Olen siis vain tavallinen ihminen, niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 18.12.2013
Ajattelin ensi tiistaina, eli ylihuomenna tehdä nyt toista kertaa "Sokkoseiskan". Eli siinä on tarkoitus yrittää juosta jokainen kilsa edellistä nopeammin. Toinen tärkeä pointti on, ettei kelloon saa juoksun aikana katsoa. Km-äänimerkkipiippaukset on hyvä olla päällä. Eli Tiistaina Uikko-Amisristeykseen klo.19 kaikki halukkaat mukaan. Sokkoseiska alkaa ja päättyy Wanhanpirttirannan tien pään kohdalta, jalkakäytävältä, läheltä autokoulua. Laitan tähän kuvakaappauksen reitistä. Ilman gps-kelloa testin tekeminen on jos ei mahdotonta niin hankalaa. KLIKKAAMALLA KUVAN PÄÄLLÄ SAAT KUVAN ISOMMAKSI!!!
REITILLÄ ON SIIS KOKO MATKALLA KATUVALOT :=)))
Eli juostaan jalkakäytävää ja jatketaan Haapaperän jalkakäytävää Haapa-Puu viitan kohdalle ja käännytään takaisin. Tässä vielä karttalinkki.
Sokkoseiskassa kannattaa ekat kilsat kiihdyttää vauhtia tosi varoen, jotta on mahiksia parantaa kilsa-aikoja vielä viimeisillä kilsoillakin. Tämä on hauska tapa tehdä reippaampi, kiihtyvävauhtinen lenkki. Kaikki mukaan!!! Voidaan vaikka loppuverryttelyä tehdä sitten yhdessä lisäksi, jos on intoa.
Tähän jatkoksi tulee sitten lyhyt referaatti sokkoseiskan jälkitunnelmista ja omista ajoistani....
... Sokkoseiskan tunnelmia. Viime viikon +140km viikko painoi jonkun verran. Tosin yllättävän vähän. Kävin tuntia ennen sokkoseiskaa verryttelemässä samalla suunnalla 9km lenkuran. Funtsin, kummat laittaisin, nastalenkkarit vai tavalliset. Alusta oli täysin lumeton. Suurimmaksi osaksi mustaajäätä paljaalla asfaltilla. Sen päälle oli ripoteltu aika reilusti jarrusoraa. Hmmm... nastoille tuo keli oli sellainen, ettei mustanjään alta ihan maksimipitoa tullut, mutta hieman yllättäen lenkkareilla olikin maksimi pito! Sokkoseiskaa edeltävästi ja jälkeen tein 2,7km verkat = 5,4km. Eli kaikkinensa verkkoja se 14,4km. Sokkoseiskan otin hyvin varovasti kiihdyttäen. Akillekset olivat olleet vielä toissapäivänä melko arat ekasta hieman isommasta viikosta pitkästä aikaa. Sokkoseiskan kilsa-ajat: 1)5:43.. 2)5:21.. 3)5:05.. 4)4:48.. 5)4:38.. 6)4:28.. 7)4:02.. Ihan jees. Vähän jäi varaakin ja alku löysästi. Hyvä näin.
Maradonna oli mukana reippailemassa. Oli kiva, kun oli joku ns. samalla asialla. Mukavalta näytti maradonnallakin ja tyytyväisyys oli lopussa taattu. Aina kannattaa lähteä. Toivotaan, että ensi kerralla tämä sopii paremmin muillekkin. Katsotaan mihin rakoseen seuraavaa sokkoseiskaa tarjoais. Tuo reitti oli muutes hauska ja kiva. Kääntöpaikalle oli lopulta n.3,52km, sillä molemmilla meillä mittarit piippas 7km noin 40m ennen lähtöpaikkaa. Mut melko tarkka seiska kuitenkin. Ja parempi noin, että vähä yli kuin alle.
Tässä omat sokkoseiskat. Eli kaksihan niitä vasta on:
Sokkoseiskat
Koko
Keski
1km
2km
3km
4km
5km
6km
7km
aika
vauhti
1.
11.12.2013
5:12
5:02
4:52
4:58
4:41
4:36
4:14
33,35
4:48
2.
17.12.2013
5:43
5:21
5:05
4:48
4:38
4:28
4:02
34,07
4:52
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 15.12.2013
Päivän-parin varoitusajalla ilmoittamani Nivala66 -sivuston 100:s yhteislenkki sai neljä aamuvirkkua kiertämään järveä. Pumppi oli harmittavasti estynyt. Harmittavasti siksi, että hän on ollut pikaisen arvioni mukaan n.90 yhteislenkillä mukana 100:sta. No, jokainen lenkki on yhtä juhlaa, kuten elämässäkin jokainen päivä.
Vartin yli neliä ponkasin vuoteesta kahvin keittoon. Pieni tarkistelu P-Amerikan kiekkokaukaloihin ennen juomien tekoa. Penguins oli takonut 14 minuuttiin 3-0 -johdon ja löysäillyt sitten loppu pelin. Niukka 3-2 voitto lopulta.
Ennalta ilmineeranneet immeiset olivat sovituissa paikoissa reitin varrella. Kierrettiin neliästään järveä leppoisasti komeassa pakkassäässä. Lähtiissä -9, tullessa -12. Lähes tyyntä. Hieno keli. Hyvät jutut, totutusti. Ja Gebre-Boltin tarttuva nauru raikasi aamuisen hiljaisuuden rikkoen.
Ekat 24km jolkoteltiin erittäin leppoisasti tuollaista noin @6:05 -vauhtia kävelyineen. Pääasiassa mentiin silleesti, että 9minuuttia hölkättiin ja 1min käveleskeltiin. Virvelle tuli 24km lenkin mitaksi. Samoin käsittääkseni Hietapuolen Bekelellekin. Gebre-Bolt sahasi sen verran vastaan, että lie tuli 26-27km?
25km kohdilla Gebre-Bolt kertoi ottavansa perinteisesti killingin-metron kohdilta 2km ahistuksen kevyen lenkin loppuun. Lupasin irroittaa omia lihaksia sen verran, että hyökkään mukaan muutaman askeleen ajaksi. Hietapuolen Bekele sanoin jäävänsä siitä rykäsystä pois. No, siinä sitten n.100m lykättiin aika komiaa kiitolaukkaa. Laitettiin Gebre-Boltin kanssa pipot 10cm korkiammalle ja annettiin palaa. Maksimivauhti oli otettuani piponi alas, laskeuduttuani takaisin maan pinnalle, peräti @3:07 -vauhtia!!!
Minkälaisia kilsa-aikoja sitten lie Gebre-Bolt kellotellut? @3:30 tietämiin? Edit: Vastaukset edelliseen = 3.35 ja 3.33 oli olleet nuo Gebre-Boltin kilsat. Oli ollu kuulema kankiaa. :)Melkoiset vauhtivarat on kaverilla. Tuon hetken hurjastelun jälkeen lätkyttelin Hietapuolen Bekelen kanssa vähän matkaa toista kierrosta ja omaan mittariin kertyi 30,4km. Keskivauhdiksi tuli @5:59. Rento ja mukava lenkki. Viimeisen 6km pikku pelleilystä huolimatta keskisyke vain 130. Mutta niinhän tuo Pk1:t pitää mennä = on vara hengailla vaikka vajaan 3h lenkkeilyn päätteeksi. Kysykää vaikka Kenialaisilta.
Tässä pieni kooste aamuisesta...
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 14.12.2013
