Ajoittain sitä havahtuu tarkastelemasta omaa tekemistä järjellisesti. Silloin täytyy koittaa hyvin nopeasti päästä pois siitä ajattelusta. Olen varmaan aiemminkin maininnut ultraurheilun olevan 95% ihan järkevää touhua, mutta usein se 5% on niin karmivaa, että se saa näyttämään koko touhun jopa hullulta...
Kello on hieman yli yhden iltapäivällä. On lauantai iltapäivä. -"Sun pitäis herätä". Kuulen ystävällisen, pehmeän, tutun äänen sanovan minulle unenläpi. Sitten silmäni aukeavat. Penninpastilli, sanoivat ennen ihmiset kauniista ihmisistä. Kaunis vaimoni hymyilee nätisti minut ylös. Pian näen tytönkin juoksevan pitkin huoneita. On taas yövuorot lusittu - kolme yövuoroa. Vaimo on lähdössä puolestaan iltavuoroon. Olin pyytänyt herättämään. Viedään vaimo töihin, jotta saadaan auto käyttöön, jos vaikka sitä tarvittaisiin illan aikana.
I
lta sujuu kaikenlaisissa kotiaskareissa. Mäkivetojakin käyn ottamassa. Tyttö käy sillä väli veljellään kylässä leikkimässä. Illalla katsotaan nuorten MM-välieriä. Tyttökin innostuu katsomaan, kun kuulee isän kannattavan Kanadaa. Tyttö on tietenkin Suomen puolella. Suomi vie Kanadaa yllättävän selkeästi. -"Hä-hää, kanala häviää, jes! Kanalalla on vain yksi maali ja Suomella kolme.". Tyttö kiusoittelee.
Illalla saunan jälkeen väsyttää. Olen tyytyväinen. Olo viimeisessä yövuorossa oli ollut hieman omituinen. Pääkin oli ollut kipeä. Yleensä se ei ole. Tulkitsen harjoitelleeni tämän hetkisiin valmiuksiin nähden hieman liian kovaa yövuorojen aikana. En ole vielä sillä tasolla, millä olin parhaimmillaan viime kesänä. Nytkähdän nopeasti uneen, mutta herään jo 5min päästä. Sama toistuu vielä kerran. Sitten ei enää väsytä. Olo sen sijaan piristyy vallan ääriaktiiviseksi. Muutoinkin vilkas mielikuvitukseni alkaa töihinsä. Olen siis nukkunut ehkä 10min.
Kello käy kahta yöllä. Saan hassun ajatuksen. Nythän on alennumyynnit kuumimmillaan. Eikös juoksukilometritkin ole alennuksessa, jos kaikki muutkin? Huvitun ajatuksesta. Päätän lähteä alennusmyynneille. Mielikuvitus on virkeämpi kuin keho todellisuudessa. Tämä selviää hieman myöhemmin.. Alan valmistamaan omaa erikoisjuomaani juoksu-juomareppuun. 2,5L vettä, 2dl maltoa, 4mittaa maximia, puoli teelusikallista suolaa ja kukkura ruokalusikka hunajaa. Nämä sekoitetaan lähes kiehuvaan veteen ja annetaan sitten vähän jäähtyä.
Olotila hieman vaihtelee. Katselen ties monenko kerran karttoja. Suunnittelen juoksuväyliä, vaikka tiedän nuo kaikki tiet, joita muka kartoista katselen. Nakkaan vaatteet ja repun kantoon. Taskuihin KAKSI konvehtirasiallista suklaata, 6 Elovena kaurakeksiä ja tuo oma erikoisjuomani. Lähden hölkkäileen erittäin kevyesti. Hölkkä tuntuu nauttivalta. Päätän simuloida tulevia paljon pidempiä reppujuoksuja juoksemalla korostetun hiljaa niin, että voi milloin tahansa tarvittaessa nostaa vauhtia. Päätän kävellä 15min välein ottaen joko ½ Elovena kaurakeksiä tai 2palaa konvehteja. Tämä toteutuu hyvin.
Olen juossut vasta reilun tunnin ja olo muuttuu kurjaksi. Suunnittelussa virannut euforia on poissa, läsnä on todellisuus - valmiiksi umpiväsynyt mies. Kaikki keveys hölkästä katoaa. Koko homma muuttuu robottimaiseksi. Sisäinen ääni kertoo, että nyt täytyy kääntyä takaisin ja mennä nukkumaan. Kuten niin usein muutenkin, päätän toisin. Haluan katsoa tämänkertaista korttipakkaa pidemmälle.
Olen juossun noin 23-24km. Olen lähestymässä Nivala-Haapajärven rajaa. Täältä on aika pitkästi kotiin. Välillä olo on todella outo. Mielessä käy sekin, että tässä minun harrastuksessa voi joskus käydä kylmätkin. 5% harjoituksista on niin outoja. 95% kuitenkin järkeviä. Nyt ollaan 5% kimpussa, omasta halusta. Ei tätä lue missään kirjassa, eikä varmaan kukaan tällaista suosittelisi. En minäkään kenellekään. Siis katsokaa kokonaisuutta. Juostussa ajassa tai kilometreissä ei ole mitään sairasta.
Saavun Nivala-Haapajärvi rajalle. Takana n.27km. Lähden kotia kohden. Tunnen itseni sota-ajan partiomieheksi. Yössä yksin, reppu alkaa vaileta, matka joutuu... Ajoittain ilmeisesti energia -ja neste löytävät päämääränsä siksi tehokkasti, että olotila piristyy, hetkeksi. Päätän juosta vain maratonin verran. Tarkoitus oli juosta hauskasti 66km. On tässäkin hyvät alennusmyynnit. Ainakin yli 42km on tulossa halpoja yökilsoja... vaikka ei nämä nyt halvoilta tai hyviltä tunnu. Vähän kuin oikeat alennusmyynnit. Tavaraa ostetaan halvalla, mutta sitä ei sitten juuri tarvitakaan tai se ei tunnu hyvältä. Pääasia on vain ostaa. Ostetaan sitten, vaikka en ole enää yhtään vakuuttunut tämän mitään hyödyttävän. Silti löydän muutamia hyviä asioita tästä. Kukaan ei saa tätäkään reissua minulta pois. Elän kokeakseni, en miten olisi aina järkevin, saatika miten joku muu haluaisi minun juoksevan, jotta saavuttaisin ehkä enemmän. Paras saavutus on elämä itsessään. Sen kun oivaltaa, ei muuta tarvitse - saavuttaa.
Jossain 36km kohdalla päätän juosta yhden 5:lla alkavan kilsan tauluun. Kyllä, nauran ääneen jossain Haapaperän jalkakäytävillä varhain pyhäaamuna, kun yritän nostaa jäykkää ja reilusti väsynyttä ruhoani sen verran syönnille, jotta saataisiin alle 6min kilsa. Hitsi, se ei meinaa millään onnistua. Joudun ottamaan melkein kirin. 5.57... Sitten tuleekin pari 7:lla alkavaa kilsaa. Kyllä, olen kaukana normaalitilasta. En nyt ihan näin huonossa kunnossa ole. Ihmisen elimistö toimii niin erilailla, kun se on epävireessä. Tämä ei ole tervettä, korostetaan sitä nyt vielä.
Hieman ennen kotia päätän vielä LUV-hengessä (LUV-tilanneseuranta) kierrellä 5h annoksen täyteen. 45,1km tulee mittariin. Kiipeän kotiin, kolmanteen kerrokseen. Meillä ei ole hissiä. Enkä nyt tarvisikaan. Olen vain väsynyt, en puhki jaloista tai muuta. Kuten yleensä, niin nytkin, liikunta ja raitisilma nukuttavat. Nukuinkin muutaman tunnin. Jospa ensi yönä koko yön tai...
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 5.1.2014
