lauantai 26. elokuuta 2017

TOIPUMISTA PEP2017 57km KISASTA

                          7 päivää Pyssymäki Extreme Polkujuoksun 57km kisasta. Jotka eivät ole kisastani lukeneet niin linkki siihen tässä. 

TÄSSÄ kaikki pepin kolmen vuoden historian aikana 57km matkalla 37 läpi päässyttä juoksijaa.

                          Miten meni? Oletko tyytyväinen? Täytyikö tavoitteesi? Näitä kysytään, kun syke voi olla vielä kolminumeroinen. Niin pikkukisoissa meiltä hölkkääjiltä kuin isoissa kisoissa huippu-urheilijoiltakin. Ensinnäkin tavoite on aina kuin budjetti - hyvä arvaus. Ja se miten kisa meni, nähdään usein vasta päivien päästä - ei näyttämön vielä höyrytessä. Niin nytkin. Silloin vasta mitataan myös se, miten tyytyväinen on aikaansaamaansa.

                         Olen pahus vieköön vähän ärsyttävän tavoitteellinen ja kova itselleni. Harvoin nostan kisan jälkeisinä päivinä kympin kylttiä omasta suorituksesta. Nyt pääsin sitä lähelle. Mutta se virhe, joka laski arvosanaa oli anteeksiantamaton. Kenkävalinta.

                         Kisa oli siis viikko sitten lauantaina. Sunnuntaina olin kuin krapulassa. Samaten maanantaina. Lisättynä sillä, että teki pahaa ja olin töissä. Raskas päivä. Kroppa joutui ennätyksellisen kovalle. Kaksi päivää menivät täysin levätessä. Silti ne olivat harvinaisen rankan tuntuisia aikaisempien kisojen jälkituntemuksiin verraten.

                         Lihaksisto ei sen sijaan joutunut tavoiteltuun rasitukseen, sillä jo 28km kohdilla alkaneet krampit jättivät tehot alas. Porraskävely alaspäin oli kaksi päivää kisan jälkeenkin vain hieman erilaista kuin normaalisti. Olen miettinyt mikä johti kramppeihin ja koko kisaviikon vaivanneeseen jalkalihasten tilaan, jossa lihaksisto oli koko ajan kramppiherkkä. Tulin siihen tulokseen, että kaksi kovaa hierontaa tuli liian lähelle kisaa yhdistettynä siihen, että tein niiden lomassa kovia lyhyitä vetoja. Vaikkakin hyvinkin varoalueen päässä hieronnoista. Joskus se on pienestä kiinni. Toinen krampit laukaissut tekijä oli jo aikaisemmin manaamani kenkävalinta. Vaimentamattomat kilpanasturit olivat liikaa jaloilleni kallio ja kiviosuuksilla.

                        Tulosurheilu on ollut aina kaikille vaikeaa - ja siksi se onkin niin kiintoisaa. On vain kokeiltava ja opittava virheistä, sekä osattava korjata ne. Jokainen tekee virheitä. Ne pärjää, jotka oppivat niistä. Yritetään siihen ryhmään.

                        Kolme päivää kisasta olo oli jo aika normaali ja kävin pienen lenkin. Reilu 12km aivan kevyesti. Vauhti oli yllättävän lähellä (n.10sek/km päässä) normaalia. Ei vammatuntemuksia. Normaalia lihasväsymystä, mitä kisan jälkeen tapaa olla. Tiistai-iltana alkoi tuntua hieman kurkussa flunssaa enteileviä tuntemuksia.

                        Kurkku tuntemukset jatkuivat keskiviikkona, mutta pysyivät lievinä. Kroppa selvästi reagoi. Nyt olin joutunut koville. No kyllä sitä tuli kaikki reitillä tehtyäkin, että aika olisi paras mahdollinen vaikeuksiin nähden. Keskiviikkona kävin höntsään kavereiden kanssa poluilla reilu 13km. Jalat tuntui paremmalta kuin edellisenä päivänä.

                       Torstaina kurkkukipu oli poissa ja flunssa oli noussut ns. nokkaan. Edelleen flunssa oli siksi lievä, että kävin varovaisesti pep12km reitin jalotteleen. Tekee mielellekin hyvää käydä tekemässä rauhallista lenkkiä metsän siimeksissä kisan jälkeen. Samalla palautuu sekä kroppa että mieli.

                      Torstaina alkoi myös yövuorot. Menneiden päivien rasitus (kisa ja flunssa-oireet) löi kroppaan ja yöllä oli kauhea olo olla töissä. Perjantai-aamuna burana ja nukkumaan. Toinen yöhugi oli vielä edessä.

                      Perjantai päivällä olo oli jo parempi, mutta pidin lepopäivän, koska se olisi nyt paras harjoitus. Toinen yö (pe-la) olikin jo lähes normaalia oloa.

                      Lauantai-aamuna heitin vielä buranan flunssan loppuoireisiin ja otin unet. Sen jälkeen heräsin jo selvästi edellistä päivää paremmalla ololla ja kävin kevyesti pep26km lenkin väärinpäin kiertäen. Eli siis tänään. Ihan kivasti jaksoi, eikä ensimmäisen reilun 2h aikana huomannut juuri mitään eroa normaaliin. Lopussa jalat väsyi normaalia nopeammin, joka tässä vaiheesssa toipumista/palautumista on ihan normaalia.

                      Eli toipuminen ja palautuminen on hyvässä vauhdissa. Ensi viikko menee vielä varsin kevyesti liikkuen. Tällä viikolla on kasassa vain reipas 70km kevyttä hölkkää, joten viikko on ollut hyvin lepovoittoinen. Ehkä ensi viikolla määrä vähän kasvaa, mutta tehot pysyvät vielä melkoisella varmuudellla lähes täysin hyvin kevyenä.

                     Neljän viikon päästä on PUF2017  171km kisa. Johon valmistautumisesta ja ajatuksista tulee varmasti tässä lähiaikoina vielä kirjoitettua.

                     Mukavaa syksyn alkua lukijoille!

Onni Vähäaho, Nivalassa 26.8.2017

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti