sunnuntai 7. tammikuuta 2018

LINSSIT HUURUSSA



                  Toteutuin pitkään kyteneen ajatuksen kokeilla vegaania ruokavaliota. Ja niinpä laitoin vihdoin tuumasta toimeksi. Ajankohdaksi valitsin vuoden alun. Olin kuitenkin niin innoissani, että aloitin jo lähes viikkoa aikaisemmin, heti Joulun jälkeen. Joulunakaan en syönyt kuin kaksi siivua kinkkua. Mieli oli v-käyrällä, vege sellaisella. 

                  Olen jo pitkään syönyt paljon hedelmiä. Myös marjat ja puurot maistuvat, sekä perunoiden ja porkkanoiden ystävä olen ollut aina. Pohjat oli siis kunnossa. Enää tarvittaisiin vain proteiinin lähteet. Olin ottanut sen verran selvää, että tiesin linssien, papujen ja esimerkiksi pellavan siementen olevan oivia proteiinin lähteitä. 

                 Pellavansiemet maistuikin hyvin smoothieiden seassa. Uusi smoothiekonekin tuli hommattua. Linssit maistuivat kuitenkin sisältä paperilta, vaikka kuinka niitä keitti ja maustoi. Olisiko lihaliemi(hah,hah) auttanut. Kenties, mutta makua kasvisliemillä, eikä muilla mausteilla kyllin saanut. Pavuissa sama homma. Koitin jopa ylimaustaa, sekä hämätä syömällä niitä sipulien kera. Sipuli ei paljon auttanut, kun hammas osui papuun ja sen sisällä olevaan pahvin/maan makuun. Joo, joskus kossina on tullut maistettua paperia, pahvia kuin maatakin, joten ei jää pelkäksi vertauskuvalliseksi.

                Muistan kuinka lapsena koitin kerran syödä vanhaksi mennyttä makkaraa siten, että koitin hämätä aromisuolalla. Tässä oli vähän sama meininki. Elämä maistuu, joten pitää sen ruoankin maistua. 

                Tämäkin täysin vegaanin ruokavalion kokeilu oli kuitenkin hyvä kokemus ja jäi siitä hyviäkin asioita mukaan. mm. ruusukaalen erinomainen maku yllätti. Se otetaan perunaruokiin ja miksei riisienkin kanssa nautittavaksi silloin tällöin. Ruokavaihtoehtoihin repertuaaria. Ja elämä jatkuu kuten ennen tätä vegekokeiluakin, varsin vegaanisia piirteitä omaavana. Paljon hedelmiä jne. Lanseerasinkin oman ruokavalion "cosmosveganismiksi". Eli vegehakuista nautiskelua turhia nipottamatta. Kananmunista voi valita aina vapaan kanan munat. Vaikka koko ajatus vapaista munista saa varsin erikoisia mielikuvia. 

                Sen voin helposti allekirjoittaa, että vegaanisella/vegaanisemmalla ruualla tulee kevyt olo. Näin on ollut jo pidempään, sillä syön paljon hedelmiä, enkä juurikaan maitoa – ei turvota. Sen sijaan vegaanisen ruoan proteiinilähteiden maku on  - niin, mautonta. Niin se vain on. Eikä kauramaidosta todellakaan ole nautittavaksi ilman pientä irvistystä. Linnulle terveisiä. Oikeassa olit! 


              Juoksu kulkee ja se on mukavaa. Aina ajoittain jotkut yllättyvät siitä, etten ole juoksussa ollenkaan kiinni – ja siitä, että voisin lopettaa juoksun koska tahansa. Siinä piilee itse asiassa koko harrastukseni vapaus. Juoksen vain koska se tuntuu hyvältä, mutta se ei kiedo minua, vaan minä juoksun. Olen isäntä, jota juoksu palvelee. Laitan vain tossut jalkaan ja annan mennä. Nautin tästä vapaudesta. Voi olla hyvinkin, että lopetan juoksemisen lähivuosina. Sen sijaan esimerkiksi luonnossa liikkumista en varmasti lopeta koskaan, mutta voin tehdä sen käveltenkin. Itse asiassa sillä tavalla ehtii kokea luontoa enemmän. Ensi kesänä pitää taas kiertää Iso-Sydänmaanreitti myös kävelten. Teemu, mukana taas?

               Ainakin tänä vuonna on kuitenkin vielä juoksutavoitteita. Ja kovia ovatkin. Aika näyttää, riittääkö kuntoni niiden täyttymiseen. Karhunkierros edestakaisin. Noin 168km. Virallisesti ”vain” 160km. Syksyllä sitten vielä Suomen pisin polkujuoksu. PUF2018. Näitä kohtin kuitenkin juoksusta nauttien. Vapaasti. Ehkä välillä vain ihan linssit huurussa. 

Onni Vähäaho, Nivala 7.1.2018

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti