Kakkos osa sitten testin jälkeen.
Onni Vähäaho, Nivalassa 23.4.2019
Näytetään tekstit, joissa on tunniste varusteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste varusteet. Näytä kaikki tekstit
tiistai 23. huhtikuuta 2019
VARUSTETESTI OSA 1/2
Huomenna olisi tarkoitus testata Kuusamon Karhunkierroksen 166km matkan retkivarusteita ja eväitä.
Kakkos osa sitten testin jälkeen.
Onni Vähäaho, Nivalassa 23.4.2019
Kakkos osa sitten testin jälkeen.
Onni Vähäaho, Nivalassa 23.4.2019
lauantai 3. helmikuuta 2018
JUOMAVYÖT, REPUT JA LIIVIT
Tässä esittelen omat juoman ja eväiden kantovarusteet.
Videolla nähtävät tuotteet:
Salomon S-Lab Advanced Skin 3 Belt Set
Salomon XA 20L juomareppu
Inov 8 Race Ultra Vest juomaliivi/reppu
Salomon S-Lab Advanced Skin 12 set juomaliivi/reppu
Salomon Soft Flask 0,5L pehmopullot
Camelbak 3,0L juomasäiliö
Onni Vähäaho, Nivalassa 3.2.2018
perjantai 26. elokuuta 2016
KARHUNKIERROS 2016 VIDEO
klikkaa kuvasta ja hyppää mukaan tunnelmiin :=)
Alla blogikirjoitus reissusta...Onni Vähäaho, Nivalassa, 26.8.2016
torstai 25. elokuuta 2016
KARHUNKIERROS 84KM
"-Karhunko te ootta nähhy, ku nui lujjaa meettä?" ... -"Oisitta lähtenyt enemmin niin ei tarttis nui lujjaa mennä"...
Puoli viideltä, noin kuuden tunnin yöunien jälkeen aamukahvin keittoon. Sitä rataa varusteet kasaan. Tänään on koittavi hetki, jolloin haluan ottaa haltuun Suomen suosituimman vaellusreitin, 61-vuoden ikäisen Karhunkierroksen, ystäväni Keijon, alias Hietapuolen Bekelen kanssa. Ohjeessa sanotaan, että sopivin vaellusvauhti on 3km/h ja suositusaika 3-7vuorokautta vaeltajan kunnosta riippuen. No, meillä ois kyllä tarkoitus hilipasta koko reitti saman aurinkonnousun ja laskun välissä. Liekö aikeemme täysin mahdoton?
Reppuun tulee juomaa 2L. Säilöön yksi litra ja liiviin etupuolelle toinen mokoma. Lisäksi reppuun tulee kahden banaanin lisäksi turvavälineitä. mm. kartta, varavirrat, sidetarpeet ja pelastuspeite. Repun paino noin 3kg. Lantiolle tulee juomavyö, johon 0,5L softipullo juomaa, puhelin, suolaa, magnesiumia ja hätävaraksi särkylääkkeitä ja suolasalmiakkeja. Paino noin 1kg. Metsästäjän/kalastajanliiviin tulee eväitä. Suklaata, suolapähkinöitä, makiasta, leipää jne. Paino liivillä noin 1-2kg. Lisäpainoa arviolta noin 5-6kg. Juosta meinaamme silti, sillä kuten huomasitta, luettelo ei sisällä otsalamppua. Pimeä tulisi alkamaan n.15h kuluttua lähdöstä, mutta onhan meillä puhelin, jolla voimme soittaa kotiimme että kävi hupsis ja jäämme metsän haltijoiden huomaan vain uusi aamu toivonamme.
Se tunne, kun tilataksi tulee Rukankylään ja vie sinut 45min ajomatkan päähän. Se tunne, kun taksinkuljettaja sanoo 45min ajon jälkeen, että olemme perillä. Se tunne, kun huomaat olevasi kaukana ei mitään, jonne on ollut lähtöpisteeltä maantietä pitkin 45min ajomatka. Se tunne kun katsot tyhjään korpeen, jonne polku sinua johdattaa - ja ajattelet: tämän valosan aikana sinun on palatava takaisin paikkaan, josta taksi sinut juuri toi.
0-7km
Helppoa/helpohkoa alkua. Tossu on kepeä, joskin 5-6kg lisäpaino vartalon ympärillä tekee menosta hieman robottimaisen. Kuljimme kaiken aikaa 8min hölkkää + 2min kävelyä -rytmillä, maastonkohtia huomioiden. Eli isot nousut tietysti kävelimme ekstarana. 46min takana.
7-15km
Väli 7-9km sisältää hankalan teknisen - ja tällä kertaa vetisenkin - juurakkopolkupätkän, jossa vauhti tyssää herkästi. Tällä välillä muuten mukavaa metsäpolkua, mutta jo pari tiukempaa nousua, jotka rauhoittavat kulkijaa ihailemaan maisemia. Savinajoen nähtävyyskohdassa kädet hamuaa eväiden lisäksi myös kameroita esille - eikä turhaan - vaikkakin maisemat näyttävät kovin valjuilta kuvissa, versus paikan päällä. 1h 55min takana.
15-19km
Helpompi osuus hienoa metsäpolkua, jossa tosin yksi yli 50m tunkkausnousu. 2h 25min takana.
19-23km
Hieman nousueroja ja teknistä kivikkoa ja reitin toinen ja kolmas (vai neljäs?) riippusilta. Upeaa maisemaa. mm. Kiutakönkään koski. Takana tasan 3h.
23-29km
Mukavaa hiekkapohjaista polkua ja pääosin alamaavoittoista, sisältäen tietysti reitille ominaisia "pieniä" nousuja siellä täällä. Saavumme Oulangan luontokeskukseen ja Oulankajoen kosken äärelle. Innostun pehmoilemaan ja ostan 0,5L kokiksen ja rähämäpullan. Pullojen täyttöjen ja juomien kanssa värkkäilyjen kanssa lähdemme noin 10min huoltotauon jälkeen liikkeelle. 3h 57min.
29-38km
Yhdeksän kilometriä suoraan polkujuoksijan paratiisista. Jylhien hiekkaharjujen reunalla, suuren joen yläpuolella. Upea ilma ja hyvä ystävä kuorruttavat tunnelmaa. On kuin eläisi untansa, aivan taivaallinen tunne juosta unelmien baanaa! Takana 5h 4min.
38-55km
17km pätkä lähes yksinomaan mutaista, teknistä juurakkoa, kaltevaa kivistä rantatörmää, pienillä hyvillä pätkillä höystettynä. Pitkiä vetisiä, juurakkoisia ja mutaisia nousuja. Loputonta teknisyyden määrä. Tuolla metsä kuuli meiltä monesti saman lauseen: -"Nyt meni kyllä isiriksi!". Tuolla tarkoitimme Iso-Sydänmaan vaellusreitin raskaimpia, teknisimpiä kohtia. Tuo pätkä lypsi jo valmiiksi (10 päivää aikaisemmin raju Pyssymäki Extreme Polkujuoksukisan 57,5km suoritus raskaalla alustalla) palautumattomat jalat ja mielen syviin vesiin. Kitkajoen upea maisema lohdutti voimien karistessa jatkuvan valtaisan ponnistelun äärellä. Se kehoitti ottamaan virtaavasta vedestä lisää juomaa, se kehoitti katsomaan solisevia puroja, se kehoitti menemään rantatörmän kerrallaan, se kehoitti valamaan uskoa ystävään, Keijoon, joka oli maantieaskeleellaan joutunut muutaman hankalan kompastumisen runtelemaksi. Keijo kuitenkin aina nousi, "nuoli haavat", jatkoi, ja lopulta juoksi reitin toisen puolikkaan kaatumatta kertaakaan. Näin erämaassa polkujuoksutaito jalostuu - juoksemalla.
Tuo pätkä jää mieleen reitin henkisesti raskaimpana. 17km raskasta polkua, nousujakin. Käsillä reisistä apuna tunkaten jylhiä juurakkoisia nousuja ja jyrkkiä laskuja. Tuntui, että tuo pätkä ei loppuisi koskaan, kestäisi ikuisuuden. Samalla koitimme ihailla reitin monimuotoisuutta, luonnon jylhää tarjontaa, joka näytti kasvojensa kaikki puolet. Takana 7h 54min.
55-68km
Tuosta muutama ensimmäinen kilometri taivaallisen hyvää, mutta jylhää pienen karhunkierroksen baanaa. Tuolla täyttyi myös tälle retkelle 1000 nousumetriä. Polku jatkui kohti tuntureita, ollen kuitenkin "15km jäljellä -kylttiin" saakka varsin hyvää polkua pääasiassa. Takana 9h 51min.
68-84km
Meno oli osaltani sellaista ultrajuoksijan peruspuurtamista, "möyryämistä" eteenpäin. Odotin jopa pahempia loppunousuilta, mutta ne olivatkin varsin helposti tunkattavissa. Juoksu jokaisen huipun jälkeen tuntui varsin ok:lta. Laskut olivat tosin pääosin tosi jyrkkiä. Loppupuolella oli paljon aiheellisestikin "mulliköyttä" laskujen apuna.
Näin pitkä polkujuoksuretki näin pian kovan ja pitkähkön polkujuoksukisan jälkeen alkoi kuitenkin sanella päähän viestiä, joka kertoi, että vois jo riittää ja pitäis päästä nukkumaan. Voimia oli tarvittaessa juosta mäkeäkin ylös, piti se kokeillakin. Halua tosin kouhottamiseen ei ollut yhtään, eikä ollut tarviskaan, sillä olimme nyt joukkue - minä ja Keijo. Ainoa tavoite oli selvittää reitti kunnialla - ja se tehtiin!
Reitin läpijuoksuun kului maisemia ihaillen, kuvaten ja muutaman pienen harhapiston muodossa 13h 6min. Se on kuulemma nopeiten nivalaisittain kierretty karhunkierros. Hauska homma, sillä retkellähän tässä vain oltiin. Ensi toukokuussa sitten laitan lapun rintaan - ja silloin juostaan aikaa. Ehkä jopa alle 11h?
Mitä oli kannossa ja mitä meni alas retken aikana?
* Juomaliivissä:
- 1L Maxim urheilujuomaa juomasäiliössä ja etupuolella 50% mustikkasoppaa 1L.
- Snickers tuplana (meni puolet), nestemäinen geeli, varavirrat, sidetarvikkeet, avaruuslakana, kaksi banaania, kartta.
*Salomonin juomavyössä:
- puhelin, 1dl suolasalmiakkeja, suolaa (meni 4tbl), magnesiumia (meni 4tbl), buranaa (ei mennyt yhtään), rahaa (meni 5e Oulangan luontokeskuksessa 0,5L cokista ja pullaan), 0,5L 50% mustikkasoppaa.
* Eräliivissä:
- 3 nestemäistä geeliä (meni 2kpl), 1dl karkkia, 1dl suolapähkinöitä, kaksipuoleinen ruisleipä voilla, 4 fazerin suklapatukkaa (meni 2kpl), puroista vettä noin 2-3L lisäksi, joihin 3kpl elektrolyytti/energiatableteita.
Mikä oli varustus?
* Newlinen pitkät trikoot
* Lidlin pitkähihainen urheilupaita
* Pinewoodin metsästäjän liivi
* Hanskat alkumatkalla
* Buff huivi kaulalla ja otsalla
* Lidlin urheilusukat
* Sarvan Xtiro nasturit (ilman nastureita tuon reitin läpijuoksu on iso riski liukastumiselle ja sitä kautta vammautumiselle mielestäni)
* Garmin Forerunner 910XT urheilukello
Ajatuksia juoksun jälkeen
Tottakai tämä oli liian pian PEP2016 57,5km kisan jälkeen. Vain 10 päivää ei riitä millään muotoa palautumaan edes tällaiseen retkijuoksuun. Kauden tavoite on kuitenkin täytetty ja tämä loppukesä ja syksy on kuitenkin enempi uuden kokemista, sekä sitä kautta valmistautumista ensi kauden päätavoitteita kohden. En uskalla odottaa enää mitään tuloksellista tämän loppuvuoden kisoilta. Vaarojen maratonin 43km kisakin tulee olemaan minulle melkoinen tutustumisreissu. Jo 5h alitus olisi melkoinen saavutus. Vakavasti puhuessani se on minulle hyvä oppireissu kilpaan, jossa on reilusti nousumetrejä ja samalla pitäisi yrittää edetä rivakasti. Vakavasti ajateltuna en uskalla odottaa kisalta mitään merkittävää tulosta. Kaikki mitä tulee, otetaan vastaan. Aion ennen kaikkea nauttia loppuvuoden polkujuoksun parissa. Olen innoissani, että sain otettua tänä vuonna ison askeleen eteenpäin. Kovasti on tarkoitus yrittää kehittyä edelleen. Nähtäväksi jää, miten siinä onnistun. Karhunkierroksen 80km matka ensi toukokuussa tulee olemaan ensi vuoden tärkein tavoitteeni.
Yhtä lailla kuin nautin tämän vuoden sadosta, katson jo toisella silmällä eteenpäin ja odotan uutta harjoittelukautta. Nautin suunnattomasti harjoittelusta. Olen niin innoissani tästä harrastuksestani.
keskiviikko 27. heinäkuuta 2016
ULTRAVIERAS PEP2016 REITILLÄ
MUISTAKAA ENNAKKOON ILMOITTAUTUMINEN ON HALPAA TÄSTÄ !!!
Onni Vähäaho, Nivalassa 27.7.2016
sunnuntai 6. syyskuuta 2015
RIKKI MENEE - VIELÄ
Tässä(kin) harrastuksessa ajatukset vaihtelevat - muutaman vuoden välein. Pari vuotta sitten olin kypsä koko kilpailemiseen. Menin varmaan vähän perse-eellä puuhun tai jotain vastaavaa. Nyt en taas saa kilpailuviettiä - nimenomaan ihteni haastamista - millään pois sisältäni. Siinä mielessä tunnen olevani hengen veli Nivalan Keijon kanssa. Keijon kanssa on tullu muutenkin paljon puuhattua isr2014 -reitin parissa. Kultaa sisältä ja päältä. Arvostan.
Uskoin (ja vähän toivoinkin) olevani kahden rankan kisan (Unkarin 6d ja pep2015 56km) jälkeen sen verran kehnossa suorituskunnossa, ettei olisi konstikaan aloittaa rauhallista rakennustyötä ensi kautta varten. Mutta ei. Pikku hiljaa alkoi esiintyä merkkejä, jotka viittasivat kaiken aikaa suorituskyvyn yllättävän hyviin kantimiin. Siihen kun lisää sisäisen kilpailuvietin uudelleen henkiin heräämisen niin miksipä ei? Eli uusi harjoituskausi menee vielä rikki.
Ensimmäisenä (mikäli saan järjestettyä töistä vapaata) on kohteena maratonennätys. Ei siis maratonkisa. En tule juoksemaan enää tie/ratakisoja vain osallistumisen takia. Täytyy olla selkeä mahdollisuus uuteen ennätykseen. En saa tie/ratakisoista enää muita kiksejä. Siksi olenkin siirtänyt painopisteen poluille, jonne ominaisuuteni sopivat paljon paremmin. Jos nyt vitsikkäästi paketoin niin tiellä olen yksi tuhansista ja poluilla yksi kymmenistä.
La 3.Lokakuuta on tarkoitus hilipasta Kauniston maraton ennätysaikaan. Aikaisempi ennätykseni on viime vuodelta, Venetsialaismaratonilta Kokkolasta 3.24.24. Hauskasti 6d ennätyksessäni esiintyy paljon samoja numeroita 524,024km. Niin 24... Tavoite on juosta vähintään ennätys ja mielellään 3:15-3:20 väliin. Viime aikaiset lenkit ennakoi tuon suuntaista toteumaa.
Maraton on omalla tavallaan kuningasmatka. Se on raaka. Vaati kovaa iskutuksen sietoa. Vaatii itsensä tuntemista. 32km kohdalla on löydyttävä vielä yksi vaihde. Se oli niin hienoa viime vuonna sellainen löytää.
Marraskuun 14-15.päivä hyökkään oman 12h halli piirinennätykseni kimppuun. Ehkä saan kirittäjiä Kokkolasta. Mikäpä sen parempi. Joensuuhun on kans selkeä tavoite. Minimi on parantaa omaa ennätystä (116,099km) vuodelta 2012. Mielellään +120km. Se antaisi myös hyvät eväät ensi kevään Kokkolan 24h juoksuun, jossa on puolestaan tarkoitus puhkaista vähintään 200km. Mielellään yli 220km. Sittenhän sitä voisi hyvillä mielin siirtyä ainakin toistaiseksi polkukisojen pariin?
Tarkoitukseni on tosiaan jättää ensi toukokuun jälkeen tie/ratakisat, jollen ole selkeässä ennätyskunnossa. Eli tavallaan olen jo jättänyt nuo tie/ratakisat henkisesti. Minun tulevaisuus ja intohimo ovat poluilla. pep2015 -kisa muutti kaiken. Oli uskomatonta juosta vain reilu 3kk Unkarin 6d MM-kisojen jälkeen kolmanneksi pep2015 -kisassa, ja ennen kaikkea hävitä niin vähän kärjelle.
Tuleva Joulukuu - Maaliskuu on minulle 4kk pohja rakennusaikaa. Tietysti riippuen Joensuu Night Runista palautumisesta. Huhtikuussa sitten sisutetaan rakennus ja toukokuussa se ulosmitataan! Se on aina paperilla helppoa?
Täytyy koittaa ainakin osin päästä kahdesti päivässä juoksemiseen tulevalla harjoituskaudella. Tuollainen 2-4 lepopäivää kuukaudessa lähtökohtana. Tietysti kroppaa ja tilannetta lukien. Määrää ja laatua täytyy yrittää nostaa ja painoa tiputtaa. Tämä(kin) on siinä mielessä(kin) hauska harrastus, että aina riittää kehitettävää. Katsoipa asioita sitten mistä näkövinkkelistä tahansa.
Osan tavoitteistani olen pitänyt osin sisälläni. Ne ovat vaikeasti ymmärrettävissä, joten harkitsen niiden julkistamista. Olennaisinta on kuitenkin seuraavan polun valinta, joka on määrittelemättömän pitkä - ja sen nimi on POLUN VIEMÄÄ.
Ps. TÄSSÄ kirjoituksessa yhdistyy mielestäni lahjakas polkujuoksija, taito kirjoittaa ja perinmäinen, eli aidot päämäärät elämässä. Kannattaa lukaista. En ole koskaan tavannut kaveria, mutta täytyy arvostaa tätä tekstiä.
Onni Vähäaho, Nivalassa 6.9.2015
Uskoin (ja vähän toivoinkin) olevani kahden rankan kisan (Unkarin 6d ja pep2015 56km) jälkeen sen verran kehnossa suorituskunnossa, ettei olisi konstikaan aloittaa rauhallista rakennustyötä ensi kautta varten. Mutta ei. Pikku hiljaa alkoi esiintyä merkkejä, jotka viittasivat kaiken aikaa suorituskyvyn yllättävän hyviin kantimiin. Siihen kun lisää sisäisen kilpailuvietin uudelleen henkiin heräämisen niin miksipä ei? Eli uusi harjoituskausi menee vielä rikki.
Ensimmäisenä (mikäli saan järjestettyä töistä vapaata) on kohteena maratonennätys. Ei siis maratonkisa. En tule juoksemaan enää tie/ratakisoja vain osallistumisen takia. Täytyy olla selkeä mahdollisuus uuteen ennätykseen. En saa tie/ratakisoista enää muita kiksejä. Siksi olenkin siirtänyt painopisteen poluille, jonne ominaisuuteni sopivat paljon paremmin. Jos nyt vitsikkäästi paketoin niin tiellä olen yksi tuhansista ja poluilla yksi kymmenistä.
La 3.Lokakuuta on tarkoitus hilipasta Kauniston maraton ennätysaikaan. Aikaisempi ennätykseni on viime vuodelta, Venetsialaismaratonilta Kokkolasta 3.24.24. Hauskasti 6d ennätyksessäni esiintyy paljon samoja numeroita 524,024km. Niin 24... Tavoite on juosta vähintään ennätys ja mielellään 3:15-3:20 väliin. Viime aikaiset lenkit ennakoi tuon suuntaista toteumaa.
Maraton on omalla tavallaan kuningasmatka. Se on raaka. Vaati kovaa iskutuksen sietoa. Vaatii itsensä tuntemista. 32km kohdalla on löydyttävä vielä yksi vaihde. Se oli niin hienoa viime vuonna sellainen löytää.
Marraskuun 14-15.päivä hyökkään oman 12h halli piirinennätykseni kimppuun. Ehkä saan kirittäjiä Kokkolasta. Mikäpä sen parempi. Joensuuhun on kans selkeä tavoite. Minimi on parantaa omaa ennätystä (116,099km) vuodelta 2012. Mielellään +120km. Se antaisi myös hyvät eväät ensi kevään Kokkolan 24h juoksuun, jossa on puolestaan tarkoitus puhkaista vähintään 200km. Mielellään yli 220km. Sittenhän sitä voisi hyvillä mielin siirtyä ainakin toistaiseksi polkukisojen pariin?
Tarkoitukseni on tosiaan jättää ensi toukokuun jälkeen tie/ratakisat, jollen ole selkeässä ennätyskunnossa. Eli tavallaan olen jo jättänyt nuo tie/ratakisat henkisesti. Minun tulevaisuus ja intohimo ovat poluilla. pep2015 -kisa muutti kaiken. Oli uskomatonta juosta vain reilu 3kk Unkarin 6d MM-kisojen jälkeen kolmanneksi pep2015 -kisassa, ja ennen kaikkea hävitä niin vähän kärjelle.
Tuleva Joulukuu - Maaliskuu on minulle 4kk pohja rakennusaikaa. Tietysti riippuen Joensuu Night Runista palautumisesta. Huhtikuussa sitten sisutetaan rakennus ja toukokuussa se ulosmitataan! Se on aina paperilla helppoa?
Täytyy koittaa ainakin osin päästä kahdesti päivässä juoksemiseen tulevalla harjoituskaudella. Tuollainen 2-4 lepopäivää kuukaudessa lähtökohtana. Tietysti kroppaa ja tilannetta lukien. Määrää ja laatua täytyy yrittää nostaa ja painoa tiputtaa. Tämä(kin) on siinä mielessä(kin) hauska harrastus, että aina riittää kehitettävää. Katsoipa asioita sitten mistä näkövinkkelistä tahansa.
Osan tavoitteistani olen pitänyt osin sisälläni. Ne ovat vaikeasti ymmärrettävissä, joten harkitsen niiden julkistamista. Olennaisinta on kuitenkin seuraavan polun valinta, joka on määrittelemättömän pitkä - ja sen nimi on POLUN VIEMÄÄ.
Ps. TÄSSÄ kirjoituksessa yhdistyy mielestäni lahjakas polkujuoksija, taito kirjoittaa ja perinmäinen, eli aidot päämäärät elämässä. Kannattaa lukaista. En ole koskaan tavannut kaveria, mutta täytyy arvostaa tätä tekstiä.
Onni Vähäaho, Nivalassa 6.9.2015
perjantai 24. heinäkuuta 2015
I-SR2014 KOKO REITIN MITTAUS JA REITTI-ENNÄTYS
Iso-Sydänmaanreitti, eli tuttavallisesti
I-SR2014 on elänyt ensimmäisen maalauksen (reilu vuosi sitten keväällä)
jälkeen kaiken aikaa hieman erinnäisistä syistä. Reitti on nyt
käsittääkseni vihdoin asettunut uomiinsa. Vaellusreitin pituushan
kiinnostaa kaikkia käyttäjiä jollain tapaa, joten lähdimme tänään
selvittämään sen mittaa.
klikkaamalla saat kuvan isommaksi
Klo.4.00 aamuhämärissä seisoo kaksi juoksijaa ja kolme urheilutietokonetta.
klikkaamalla saat kuvan isommaksi
Yksi niistä oli asennettu tallentamaan reittiä 1sekunnin välein, muut automaattisesti. Juhannusviikolta
oli alhaisimmaksi lukemaksi jäänyt 57,2km. Pidimme 57km mittaa
etukäteen odotettuna. Reitinmittaustuloksiksi tuli 56,83km Garmin 310XT urheilutietokoneen normaaliasetuksilla, 56,6km samaisen kellon ollessa
asetettu mittausväliksi 1sekunti ja lisäksi Erkin Polar RC3 normisti mitattuna 56,27km. Näin ollen voitanee sanoa, että reitin lopullinen
tiukka mitta on 56km.
Sovimme Erkin kanssa edellisenä päivänä lenkin juonen. Oli puhetta, että hölkkäillään kevyesti hyvällä polulla ja kävellään suosiolla upottavilla paikoilla. Noin 20 minuutin välein lisäksi nestettä/energiaa suuhun. Niinpä nakattiin juomareput/liivit selkään ja menoksi.
Minulla oli Inovin Race Ultra 10 juomareppu-liivi, johon mahtui 3L juomaa. Siitä litra on etupuolella olkain pusseissa. Todella kompakti ja huomaamaton reppu. Lisäksi olin vienyt edellisenä päivänä meille 40km kohdalle täydennysjuomat. Kenkinä minulla oli Inov Race Ultra 270. Muellerin nilkkatuet oli myös eka kertaa näin pitkillä kokeilla - pep2015 kisaa silmällä pitäen. Muuta varustusta: NewLinen kompressiosukat, alushousut ja perus lyhyet trikoot, joissa tasku esim. autonavaimille takana. Molemmilla oli hauskasti samanlainen paita, Asicsin tekninen, jossa on takana vetoketjullinen tasku, jossa kulki mm. 100g suolapähkinöitä, magnesium ja suolatabletit, sekä aikataulu. Erkillä näytti olevan jalassa Inovin nasturit.
Ja eiku juomareput/liivit selkään ja menoksi. Lähdimme sovitusti hyvin lepposasti liikkeelle. Tutustuttiin vähän toisiimme, sillä molemmat vain tiesivät toisensa ja kerran oli nähty ja moriestettu. Mukava ja rauhallinen kaveri. 5km jälkeen päästin Erkin veturiksi, jotta näkisin mahdolliset reitin merkkauspuutteet.
Tiesin Erkin kovan, nousussa olevan kunnon, mutta vähäisen kokemuksen +4h lenkeistä versus oman palautumattomuuteni vuoksi toppuuttelin kovasti että sykkeet pysyisi maltillisina. Olinhan juossut takalenkin (36km) vain neljä päivää aikaisemmin ja Unkarin 6vrk juoksun (toukokuun alku) jälkeen ei ole jalat palautuneet normaaliksi, jos kohta palaavatkaan koskaan. Näinpä toitottelin varmasti kyllästymiseen asti Erkin takana, että tasaisesti vaan - ja että Juurikkajärvelle päästessä voidaan sitten laittaa vähän puita pesään, jos nyt maltetaan tämä alku pätkä.
Erkkihän näyttikin olevan eto menemään ja verrattain säntillinen. Kuin robotti hän painoi, välillä kysyen että mennäänkö liian hiljaa. Varsin hyvin meno taittui. Ei ongelmia. Kaksi miehen iässä (Erkki 10v nuorempi tosin) olevaa liikunnasta pitävää karpaasia. Suut vehnäsellä. Saavutaan nevasen lounaispuolelle noin 19km:n. Erkki toteaa, ettei enää ihmettele miksi tällä reitillä menee niin pitkään.
Noilla haminoilla minulta lähti ainoan kerran kenkä jalasta. En nykyään enää käytä säärystymiä/gaitereita vaan laitan kengän tiukalle ja nilkkatuet tuovat muutenkin tukea/luottoa että vakautta menoon... Magnesium ja suoltabua huiviin reilun tunnin välein. Aletaan askarteleen Syyryn maastoissa. Välillä 25-30km kävellään taktisesti paljon, varsinkin mäyränpesäkankailla ja laihakankailla.
Ehkä neljä päivää sitten juostun takalenkin takia jalat eivät kuitenkaan ole Juurikan maastoihin (helpompaa maastoa) tultaessa niin tuoreet kuin olisin toivonut. Erkki laskee vettä ja kadottaa silmälasit. Reissun ylivoimaisesti harmittavin takaisku. Jospa nuo vielä löytyisi. Noin 300-600m Iso-Juurikan penkasta Vähä-Juurikkaan päin. Tietoa tulemaan, jos lasit sieltä löytyy.
Vertailu: Ollaan 5min ennätysaikaa edellä...
Erkillä erityistuntemukset ovat vähissä. Lantion lihakset hienoisessa jumissa, mutta muuten tuoretta. Minulla taas valmiiksi lihasarat etureidet alkavat kivettyä huolestuttavasti. Hourahdan epätavalliseen ratkaisuun ja nappaan yhden jämäkän (800mg) buranan. En yleensä käytä buranaa, mutta nyt tiesin siihen joutuvani viimeistään kramppejen tullessa, joten otin särkylääkkeen estääkseni kramppejen tulon yleensä. Onnistui. Vain orastavia pikku lihassykäyksiä.
Lähestytään Pykyä. Erkki veturina. Sitten alun jälkeen näen Erkin juostessa kengän pohjakuvion, joten vauhti on lisääntynyt - jalka nousee. Ei auta, ei kehtaa jättäytyäkään. Totta puhuen alan itsekin palautua lihaskivistyksistä ja takaosan kivikko tallustelusta. Koettelen vähän Erkkiä ja kysyn, haluaisiko hän lähtä paineleen edellä Pyssymäelle. Kuulema vois periaatteessa nostaa vauhtia, mutta epäilee seurauksista ja toteaa näin olevan hyvän. Yhdessä mennään. En tosin kertonut Erkille mitä olisin tehnyt, jos hän olisi nostanut vauhtia. Jalat alkoivat pelaamaan...tiedä vaikka olisin lähtenyt kantaan?
Vertailu: Ollaan 7min ennätysaikaa jälessä <-Pykyn kierto jatkanut reitin mittaa sitten viime ennätysjuoksun...
Tullaan Pesänevantielle paluureitillä. 16km Pyssymäelle. Täydennysjuomaa suuhun ja pulloihin. Erkistä ei näy kyllä yhtään, että on taputeltu jo 6h sydänmaan maastoissa käytännössä nukkumatta kumpainenkaan koko yönä ennen reissua. Nukkumatta juoksusta on tosin kokemusta, eikä se arvioni mukaan vaikuta juurikaan suoritukseen - tai ainakin yllättävän vähän.
Vertailu: Ollaan 2,5min ennätysaikaa jälessä
Pesänevan ylitys toistamiseen ja Lahnajärventien soinen etumaasto tyhjentävät hetkellisesti voimavarastoja ja minulle osuu heikko kilsa Lahnajärventieltä eteenpäin. Pistänkin nokkaa enempi menoasentoon ja roikun Erkin peesissä. Pyykorventieltä on 9,7km Pyssymäelle. Siitä eteenpäin alkoi selvästi meidän loppunosto. Upeannäköistä ravia Erkiltä. Tuollaiset reilun 7minsan kilsat on tuolla ihan rapsakkata jumppaa, varsinkin koko lenkille.
Vertailu: Ollaan 0,5min ennätysaikaa edellä Lahnajärventiellä...
Vauhti kiihtyy hiljalleen. Minulla sykkeet alkavat puolestaan tasottua - ultarjuoksijan vahvuus. Täytyy olla kiitollinen harjoittelun tuomasta sitkeydestä. Samalla herään ihmettelemään 1.25 ajan puolimaratonilla keväällä juossutta, nousukuntoista juoksijakykyä. Mies oli ennen tätä juossut eka maratonilla pisimmän lenkkinsä, 4h15min. Nyt tuo oli liki tuplaantumassa
Vertailu: Ollaan 7,5min ennätysaikaa edellä Teljonlammella...
Viimeinen 6km menee upeissa tunnelmissa. Molemmat ovat hyvävoimaisia, ei mitään isompia fyysisiä ongelmia. Paljon tarpeellista tietoa kuukauden päästä juostavaan pep2015km pitkälle matkalle!
LISÄYS: Noin 8,5km ennen maalia, vähän sulunnevan jälkeen meitä molempia pisti ilmeisesti maa-ampiaiset. Erkkiä yksi, minuun kolme pistosta.
OMA KULUTUS LENKILLÄ:
Vesi 2,5L, Urheilujuoma 1,7L, suolatabletti x5-6kpl, magnesiumtabletti x5-6kpl, geeli x4, kaurakeksi x2, Snickers patukka x1, suolapähkinät 100g ja burana 800mg x1.
MAALISSA YHDESSÄ UUDELLA
REITTI-ENNÄTYKSELLÄ 8:15:47 (ennätys parani 14:48min)
klikkaamalla saat kuvan isommaksi
Kuvasta voinee päätellä, kumpi karpaaseista joutui tiukemmalle? On-se-Erkki-kova!!!
ISO - SYDÄNMAANREITTI 2014
KOKO REITIN ETÄISYYSTAULUKKO
Onni Vähäaho, Nivalassa 24.7.2015
klikkaamalla saat kuvan isommaksi
Klo.4.00 aamuhämärissä seisoo kaksi juoksijaa ja kolme urheilutietokonetta.
klikkaamalla saat kuvan isommaksi
Sovimme Erkin kanssa edellisenä päivänä lenkin juonen. Oli puhetta, että hölkkäillään kevyesti hyvällä polulla ja kävellään suosiolla upottavilla paikoilla. Noin 20 minuutin välein lisäksi nestettä/energiaa suuhun. Niinpä nakattiin juomareput/liivit selkään ja menoksi.
Minulla oli Inovin Race Ultra 10 juomareppu-liivi, johon mahtui 3L juomaa. Siitä litra on etupuolella olkain pusseissa. Todella kompakti ja huomaamaton reppu. Lisäksi olin vienyt edellisenä päivänä meille 40km kohdalle täydennysjuomat. Kenkinä minulla oli Inov Race Ultra 270. Muellerin nilkkatuet oli myös eka kertaa näin pitkillä kokeilla - pep2015 kisaa silmällä pitäen. Muuta varustusta: NewLinen kompressiosukat, alushousut ja perus lyhyet trikoot, joissa tasku esim. autonavaimille takana. Molemmilla oli hauskasti samanlainen paita, Asicsin tekninen, jossa on takana vetoketjullinen tasku, jossa kulki mm. 100g suolapähkinöitä, magnesium ja suolatabletit, sekä aikataulu. Erkillä näytti olevan jalassa Inovin nasturit.
Ja eiku juomareput/liivit selkään ja menoksi. Lähdimme sovitusti hyvin lepposasti liikkeelle. Tutustuttiin vähän toisiimme, sillä molemmat vain tiesivät toisensa ja kerran oli nähty ja moriestettu. Mukava ja rauhallinen kaveri. 5km jälkeen päästin Erkin veturiksi, jotta näkisin mahdolliset reitin merkkauspuutteet.
Tiesin Erkin kovan, nousussa olevan kunnon, mutta vähäisen kokemuksen +4h lenkeistä versus oman palautumattomuuteni vuoksi toppuuttelin kovasti että sykkeet pysyisi maltillisina. Olinhan juossut takalenkin (36km) vain neljä päivää aikaisemmin ja Unkarin 6vrk juoksun (toukokuun alku) jälkeen ei ole jalat palautuneet normaaliksi, jos kohta palaavatkaan koskaan. Näinpä toitottelin varmasti kyllästymiseen asti Erkin takana, että tasaisesti vaan - ja että Juurikkajärvelle päästessä voidaan sitten laittaa vähän puita pesään, jos nyt maltetaan tämä alku pätkä.
Erkkihän näyttikin olevan eto menemään ja verrattain säntillinen. Kuin robotti hän painoi, välillä kysyen että mennäänkö liian hiljaa. Varsin hyvin meno taittui. Ei ongelmia. Kaksi miehen iässä (Erkki 10v nuorempi tosin) olevaa liikunnasta pitävää karpaasia. Suut vehnäsellä. Saavutaan nevasen lounaispuolelle noin 19km:n. Erkki toteaa, ettei enää ihmettele miksi tällä reitillä menee niin pitkään.
Noilla haminoilla minulta lähti ainoan kerran kenkä jalasta. En nykyään enää käytä säärystymiä/gaitereita vaan laitan kengän tiukalle ja nilkkatuet tuovat muutenkin tukea/luottoa että vakautta menoon... Magnesium ja suoltabua huiviin reilun tunnin välein. Aletaan askarteleen Syyryn maastoissa. Välillä 25-30km kävellään taktisesti paljon, varsinkin mäyränpesäkankailla ja laihakankailla.
Ehkä neljä päivää sitten juostun takalenkin takia jalat eivät kuitenkaan ole Juurikan maastoihin (helpompaa maastoa) tultaessa niin tuoreet kuin olisin toivonut. Erkki laskee vettä ja kadottaa silmälasit. Reissun ylivoimaisesti harmittavin takaisku. Jospa nuo vielä löytyisi. Noin 300-600m Iso-Juurikan penkasta Vähä-Juurikkaan päin. Tietoa tulemaan, jos lasit sieltä löytyy.
Vertailu: Ollaan 5min ennätysaikaa edellä...
Erkillä erityistuntemukset ovat vähissä. Lantion lihakset hienoisessa jumissa, mutta muuten tuoretta. Minulla taas valmiiksi lihasarat etureidet alkavat kivettyä huolestuttavasti. Hourahdan epätavalliseen ratkaisuun ja nappaan yhden jämäkän (800mg) buranan. En yleensä käytä buranaa, mutta nyt tiesin siihen joutuvani viimeistään kramppejen tullessa, joten otin särkylääkkeen estääkseni kramppejen tulon yleensä. Onnistui. Vain orastavia pikku lihassykäyksiä.
Lähestytään Pykyä. Erkki veturina. Sitten alun jälkeen näen Erkin juostessa kengän pohjakuvion, joten vauhti on lisääntynyt - jalka nousee. Ei auta, ei kehtaa jättäytyäkään. Totta puhuen alan itsekin palautua lihaskivistyksistä ja takaosan kivikko tallustelusta. Koettelen vähän Erkkiä ja kysyn, haluaisiko hän lähtä paineleen edellä Pyssymäelle. Kuulema vois periaatteessa nostaa vauhtia, mutta epäilee seurauksista ja toteaa näin olevan hyvän. Yhdessä mennään. En tosin kertonut Erkille mitä olisin tehnyt, jos hän olisi nostanut vauhtia. Jalat alkoivat pelaamaan...tiedä vaikka olisin lähtenyt kantaan?
Vertailu: Ollaan 7min ennätysaikaa jälessä <-Pykyn kierto jatkanut reitin mittaa sitten viime ennätysjuoksun...
Tullaan Pesänevantielle paluureitillä. 16km Pyssymäelle. Täydennysjuomaa suuhun ja pulloihin. Erkistä ei näy kyllä yhtään, että on taputeltu jo 6h sydänmaan maastoissa käytännössä nukkumatta kumpainenkaan koko yönä ennen reissua. Nukkumatta juoksusta on tosin kokemusta, eikä se arvioni mukaan vaikuta juurikaan suoritukseen - tai ainakin yllättävän vähän.
Vertailu: Ollaan 2,5min ennätysaikaa jälessä
Pesänevan ylitys toistamiseen ja Lahnajärventien soinen etumaasto tyhjentävät hetkellisesti voimavarastoja ja minulle osuu heikko kilsa Lahnajärventieltä eteenpäin. Pistänkin nokkaa enempi menoasentoon ja roikun Erkin peesissä. Pyykorventieltä on 9,7km Pyssymäelle. Siitä eteenpäin alkoi selvästi meidän loppunosto. Upeannäköistä ravia Erkiltä. Tuollaiset reilun 7minsan kilsat on tuolla ihan rapsakkata jumppaa, varsinkin koko lenkille.
Vertailu: Ollaan 0,5min ennätysaikaa edellä Lahnajärventiellä...
Vauhti kiihtyy hiljalleen. Minulla sykkeet alkavat puolestaan tasottua - ultarjuoksijan vahvuus. Täytyy olla kiitollinen harjoittelun tuomasta sitkeydestä. Samalla herään ihmettelemään 1.25 ajan puolimaratonilla keväällä juossutta, nousukuntoista juoksijakykyä. Mies oli ennen tätä juossut eka maratonilla pisimmän lenkkinsä, 4h15min. Nyt tuo oli liki tuplaantumassa
Vertailu: Ollaan 7,5min ennätysaikaa edellä Teljonlammella...
Viimeinen 6km menee upeissa tunnelmissa. Molemmat ovat hyvävoimaisia, ei mitään isompia fyysisiä ongelmia. Paljon tarpeellista tietoa kuukauden päästä juostavaan pep2015km pitkälle matkalle!
LISÄYS: Noin 8,5km ennen maalia, vähän sulunnevan jälkeen meitä molempia pisti ilmeisesti maa-ampiaiset. Erkkiä yksi, minuun kolme pistosta.
OMA KULUTUS LENKILLÄ:
Vesi 2,5L, Urheilujuoma 1,7L, suolatabletti x5-6kpl, magnesiumtabletti x5-6kpl, geeli x4, kaurakeksi x2, Snickers patukka x1, suolapähkinät 100g ja burana 800mg x1.
MAALISSA YHDESSÄ UUDELLA
REITTI-ENNÄTYKSELLÄ 8:15:47 (ennätys parani 14:48min)
klikkaamalla saat kuvan isommaksi
ISO - SYDÄNMAANREITTI 2014
KOKO REITIN ETÄISYYSTAULUKKO
| matkaa takana | paikka | matka maaliin |
| 5,5 | pelastuspiste 1, Pyykorventie | 50,5 |
| 11,1 | pelastuspiste 2, Lahnajärventie | 44,9 |
| 16,2 | pelastuspiste 3, Pesänevantie | 39,8 |
| 22,7 | pelastuspiste 4, Pesänevantie-Syyryntie välillä | 33,3 |
| 25,1 | Syyryn metsäkämppä | 30,9 |
| 25,4 | pelastuspiste 5, Syyryntie | 30,6 |
| 30,4 | pelastuspiste 6, Vähä-Juurikantie | 25,6 |
| 35,6 | Pykyn autiotupa | 20,4 |
| 37,0 | Iso-Juurikan laavu | 19,0 |
| 40,0 | pelastuspiste 7, Pesänevantie | 16,0 |
| 44,6 | pelastuspiste 8, Lahnajärventie | 11,4 |
| 46,3 | pelastuspiste 9, Pyykorventie | 9,7 |
| 48,9 | Teljonlampi nuotiopaikka/poistuminen | 7,1 |
| 50,9 | perhereitin ja kokoreitin uudelleen yhdistyminen | 5,1 |
| 56,0 | MAALI | 0,0 |
| ennätys | ||
| juoksun | ||
| matkaa takana | paikka | väliajat |
| 5,5 | pelastuspiste 1, Pyykorventie | 0:41:00 |
| 11,1 | pelastuspiste 2, Lahnajärventie | 1:25:00 |
| 16,2 | pelastuspiste 3, Pesänevantie | 2:10:00 |
| 22,7 | pelastuspiste 4, Pesänevantie-Syyryntie välillä | 3:11:00 |
| 25,1 | Syyryn metsäkämppä | 3:37:00 |
| 25,4 | pelastuspiste 5, Syyryntie | 3:41:00 |
| 30,4 | pelastuspiste 6, Vähä-Juurikantie | 4:30:00 |
| 35,6 | Pykyn autiotupa | 5:16:00 |
| 37,0 | Iso-Juurikan laavu | 5:29:00 |
| 40,0 | pelastuspiste 7, Pesänevantie | 5:54:00 |
| 44,6 | pelastuspiste 8, Lahnajärventie | 6:42:00 |
| 46,3 | pelastuspiste 9, Pyykorventie | 6:55:00 |
| 48,9 | Teljonlampi nuotiopaikka/poistuminen | 7:18:00 |
| 50,9 | perhereitin ja kokoreitin uudelleen yhdistyminen | 7:36:00 |
| 56,0 | MAALI | 8:15:47 |
Onni Vähäaho, Nivalassa 24.7.2015
tiistai 25. maaliskuuta 2014
IISALMESTA NIVALAAN 128,8km
Tämä oli yksi vuoden kolmesta haaveesta juoksuharrastuksen puolelta tälle vuotta. Päällimäinen tavoite oli saada elämys, juosta hieman kauempaa kotikaupungin merkkipatsaalle. Niin ikään ajatus oli juosta tämä Iisalmi - Nivala (128,8km) juoksu mahdollisimman aikaisin keväällä. Tietysti siksi, että tästä kirjoitushetkestä on enää vaivaiset 81 päivää 6vrk juoksun starttiin. Siksipä startti-aamuksi valikoituikin stabiili maaliskuun sunnuntai - sunnuntai, jolloin liikenne on hiljaisimmillaan. Ultrajuoksija on usein jossain vaiheessa pitkää juoksua väsynyt. Väsynyt taivaltaja tienpäällä ei ole riskitön.
Tämän vuoden alusta alkaen laskettuna olen harjoitellut paljon (1422km) oman mittapuuni mukaan. Vuotta on edennyt vajaa 3kk. On selvää, että kroppa on harjoitusrasitustilassa. Tämä oli suunniteltua. Siksi tavoitteeni selvittää juoksu Iisalmesta Nivalaan alle 16h oli vähintäänkin motivoivan haastavan tuntuinen. Selkokielelle käännettynä 8km tunnissa 16h ajan.
Tekemisen toleranssi kapenee, kun tullaan suoritukseen rasitustilassa, tavoitteen ollessa sen mukaisen maltillinen. Voi kuulostaa hassultakin, mutta silloin hyvän valmiuden omaava ultrajuoksija pystyy vetämään tuon kaltaisen ajan rutiinilla suhteellisen varmasti tavoitteen tuntumaan. Selventääkseni -> Toleranssi puolestaan kasvaa, kun herkistellään henkilökohtaiseen suorituskyvyn huippuun ja nostetaan tavoite omaan maksimiin. Hevoskielellä sanottuna lähdin hakemaan vain rahasijoja, en loimea selälleni. Tosin tähänkin urakkaan upposi rahaa ihan mukavasti. Elämyksiä ei tosin voi mitata rahassa.
Ihminen on psykopsyykkinen kokonaisuus. Olin sisäistänyt toleranssin kapeuden. Sen seurauksena virheenä suoritukseen tuleminen vasemmalla kädellä. Hieman kuin Suomi - Norja -ottelu jääkiekossa. Hirveästi ei olisi vielä varaa antaa "tasoitusta". Lähtö oli sunnuntaina klo.3.30. Nivalasta lähdimme autolla klo.1.30. Tuo ei ollut paras mahdollinen aika lopulta, sillä sain pe-la yön lisäksi nukuttua vain 1h lauantai-iltana. Latausta oli siis kuitenkin - kuinkas muuten. Unta on vaikeampi saada, jos pää tietää lähdön olevan esim. neljän tunnin päästä. Tästä hyvä oppi tuleviin vastaaviin omatoimijuoksuihin.
Jottei tule väärää kuvaa niin oli minulla sentään neste -ja energiasuunnitelma. Oli muutenkin ajatusta mukana. Lisäksi sain mukaan erittäin intensiivisesti ja tilannetajuisesti toimineen huoltajan, rakkaan velipojan, joka oli oman koulunsa käynyt jo viime kesänä Nivalan ympärijuoksussa. Huollon uskomaton panos tiputti aikaani huomattavasti. En uskalla edes arvioida paljonko. Iso kiitos muistin aikana Ossille. Ja taisi seurantakin olla kohdallaan?
Lähtö koitti. Alkumatkasta mukanani juoksi Iisalmen paikallinen ultrapersoona, Ari Timonen. Hän auttoi osaltaan hyvänä ja lupsakkaana savolaisena seurana minua n.14km verran. Kiitos siitä Arille! Näemme taas uudelleen, ehkä jo syksyllä, ehkä jo enemmin - kuka tietää. Ensimmäinen tunti meni totutellessa ja lämmitellessä. Matkaa kertyi 9,8km (kerran kiven poisto kengästä). Jalat tuntuivat siltä, että niille on tänä vuonna tarjottu kilsoja. Usein lihaskivut nousevat pintaan, kun harjoittelua vähänkään löysätään. Viime viikolla juoksin vain 51km ennen Iisalmi-Nivala -juoksua. Vasempaan polveen pisti parin-kolmen minuutin ajan jo kolmen vartin kohdalla. Aloin puhella Arille ja Ossille rivien välistä: -"Joo, jäi pari hommaa tekemättä (rasvaukset, suolatabut yms.). Tuli lähdettyä vähän tuosta vaan meningillä... ei tullu särkylääkkeitäkään... vaikka ei niitä uskalla kovin herkästi ottaakkaan tällaisissa..." En halunut huolestuttaa poikia. Ja turhaa se olisikin ollut, sillä polvikipu meni ohi.
Koittelemalla eteneminen jatkui. Juoksua 9min + Kävelyä 1min -rytmillä menin. Alun kankeus ja kolotus lisäsi entisestään varovaisuutta. Halusin ottaa tämän varman päälle. Ei tässä kiirettä tarvinutkaan pitää, oli tavoite sen verran kohtuullinen, vaikka tähän saumaan riittävän kova. Toisella tunnilla jo aineenvaihduta alkoi pelaamaan. Vedenheittoakin siis. Matkaa kertyi 9,7km. Alunperin oli arvioinut, että alkuvauhti olisi toimivilla jaloilla 9,9-10,2km/h, joten eihän tämä kauas heittänyt. Pientä varmistelua vain.
Kolmas tunti: Hyvä rytmi löytyi. Löysin tavan juosta mahdollisiman helposti. Ossi iski juttua kuin Nivalan Jay Leno konsanaan. Aina kun fönäri aukesi pienen tauon jälkeen, oli ensimmäinen sana: -"sykkeellä". Se oli hauskaa, vaikka joskin aika nopeasti arvattavaa. Kolmannellakin tunnilla piti heittää vettä. Mietin hetken suolan saantia, tuleeko sitä nyt riittävästi. Suola sitoo nestettä. Nesteiden ei tule mennä liian nopeasti läpi. Matkaa kertyi 9,5km.
Neljäs tunti: Ossi yllättää huolto-ammattitaidollaan! Annan termosvyön Ossille hieman Kiuruveden (reilu 30km) jälkeen. Ossi: "-Nyt meni vähempi juomaa. Muistahan juua ja syyä koko ajan, muuten tulee noutaja". Jokaisessa vyössä oli vain 6dl omaa juomaseosta. Jokaiselle tunnille tuli lisäksi 3dl extrajuoma. Vyötä vaihdettiin 2h välein. Juomaa meni siis 9dl/2h. Lisäksi jokaisen ABC-huoltamon kohdalla otin joko kahvin tai kaakon Ossin hakemana lennosta. Olinkin juuri juonut tuon kahvin, jonka vuoksi vyöhön jäi vähän juomaa, mutta pointti olikin siinä, että minulla oli matkassa ammattitaitoinen huoltomies. Neljännellä tunnilla kertyi matkaa 8,8km, johtuen yhdestä metsän lannoittamistauosta. Lisäksi alkoi erittäin mäkinen osuus, väli Kiuruvesi-Pyhäjärvi. Jokainen autolla tuon välin ajanut tietää mistä puhun. Ensimmäinen maraton täyttyy ajassa 4.28.30. Eli supermaltillista. Nivalan ympärijuoksussa eka mara oli 3h53min viime vuonna, tosin kesällä.
Juomaseos: Tämä muistin aikana. Sillä kuitenkin sitä tietoa etsin täältä sitten seuraavan ultran koittaessa. Eli 3l vettä + 5 mittaa maxim jauhetta + 3dl maltoa + 2 kukkura lusikkaa hunajaa + 2tl suolaa... Extrajuomina tunnin välein otin erinnäisissä järjestyksessä n.3dl annoksen mustikkasoppaa, alkoholitonta olutta, limsaa, lihalientä (jota otin vain kerran, sillä se oli mennyt kylmäksi, eikä toiminut enää tarkoituksenmukaisesti). Syömisinä oli 20min välein sipsejä, nakkeja, keksejä, suklaata, korvapuustia, munkkia, suolavoileipiä tai banaania. Osimmoilleen näin.
Viides tunti: Vakaata menoa. Ei mitään extrataukoa. Nautinnollisin tunti. Kertymää 9,2km.
Kuudes tunti: Edelleen vahvaa menoa. Tämä tunti sisälsi reitin kovimman nousuosuuden, Aittojärven kohdalla. Samalla saavuin reitin korkeimmalle kohdalle, jonka jälkeen alkoi laskuvoittoinen loppuosuus. Reitin nousuvoittoisuuden ja yhden hartaan vedeneheittotauon vuoksi kertymää oli "vain" 8,9km. Mielestäni juoksin erittäin varovaisesti ylämäet. Meinasin kompastua hiekoituskiviinkin.
Seitsemäs tunti: Pilviverho alkoi ensimmäistä kertaa rakoilla. Lähtiissä oli -2 astetta pakkasta, nyt oltiin muutama aste lämpimän puolella. Juoksu oli vielä vahvaa. Olin kuitenkin ehkä aavistuksen innostunut ohittaessani reitin korkeimman kohdan. Ehkä se vähän alkoi tuntumaan, nousut kuitenkin... ja miksei edetty matkakin tässä rasitustilassa... Vanha koulukaveri, Päivärinnan Pekka, kävi ajamassa hetken rinnallani. Kiva yllätys. Pekka on nykyään kova hiihdon harrastaja. Terveiset ja kiitokset Pekalle! 64km kohta (lähes puoliväli) täyttyy ajassa 6h 54min. Seitsemäs tunti kerryttää matkaa 9km. Pyhäjärvellä otan kaakaon vaihteeksi ja munkin tietenkin.
Kahdeksas tunti: Tämä olikin tullut merkillisen helposti. Olinkin hymäillyt mielessäni, että ompas rutiinitaso noussut hurjasti, kun sujutellaan vain vihellellen Iisalamesta Nivalaan niin että heilahtaa, vaikka harjoiteltu on ja paljon. Eihän tämä olisi ultrajuoksua ilman ns."tiloja", joihin aloin valua kahdeksannella tunnilla. Mietin jo siinä vaiheessa, että vaihdan Juoksu 9min + Kävely 1min -rytmin 4+1 -rytmiin. Toinen osa aivoista ehdotti, että otetaan harjoituksena 9+1:llä niin pitkästi kuin menee. Olin tunnin edellä tasaista (8km/h) tavoitevauhtia, joka antoi voimia. Oli siis vara vaikka vähän hyytyä. Eteneminen muttui kuitenkin äkkiä taapertamiseksi, mutta matkaa kertyi. Harjoittelu on kannattanut. Mies etenee vaikka on ns."tiloissa". Kahdeksas tunti 8,6km. En käsitä vieläkään miten sain tuollakin tunnilla noinkin paljon kasaan kilsoja. Kahdeksan tunnin jälkeen koossa oli 73,5km. Vaikea väli oli 71-78km kohta. Pitkät 7km tuossa kohtaa.
Yhdeksäs tunti: Toinen maraton (4.50.06) täyttyy ajassa 9.18.36. Juoksupätkät (9min) alkavat tuntua ikuisuudelta. Välillä erehdyn laskemaan paljonko on Tillaripatsaalle. Haen lähempiä maaleja... Haapajärveä... Seuraaavaa siltaa... Seuraavaa mutkaa... Haen muuta ajateltavaa mielen lokeroista. Silti, raastoa ilmassa. Myös juomaseos alkoi tökkiä. Onneksi oli mukana Saskian kivennäisvettä - se upposi... Musiikkivehkeet ovat olleet koko matkan taskussa. Ossi on ollut musiikkini ja radioni. Enkä enää uskaltanut laittaa nappeja korville. Kaikki keskittyminen oli edessäni olevassa valkoisessa pientareviivassa. Liikennekin oli hieman vilkastunut. Tällä tunnilla alkoi tuntua hiertymää aikaisemman lannoitusreissun jäljiltä. Metsästä löytyi kuitenkin lunta ja taskusta lisää paperia. Kaikenlaista. Toimenpiteet helpottivat - lumi viilentää... Matkaakin kertyi kuitenkin 8,3km.
Kymmenes tunti: Tunnin alkaessa olin tavoitetta edellä 1h12min. Tämä oli tunti, kun lähestyttiin Haapajärveä. Käsikin nousi yhdestä autosta. Koti lähestyy. Se ei silti poistanut sitä tosiseikkaa, että tämä oli matkan hankalin tunti. Olin ko.tunnin loppupuolella "hieman" sekaisin. Olin menossa metsään, enkä tiennyt miksi. Velipoika seisoi tien ravissa. En muista tarkkaan edes mitä sanoin. Ylitin tien, kait katsoin liikennettä - en muista. Vaarallinenkin hetki. Tuo välillä 88-89km, kilsa-ajat: 7.51 ja 8.03. Olin kuitenkin siis myös mennyt eteenpäin. Tuossa vaiheessa oli kova Jaakobin paini. En uskonut pääseväni perille. 30km jäljellä ja horjuvin askelin juoksin eteenpäin. Minuuttikin tuntui pitkältä hetken aikaa. Kertymää kuitenkin taas mukavasti, 8,1km. Tässä kohtaa huoltoauto rupesi kuumenemaan. Ossi joutui lähtemään autolla - vielä kun sillä pääsi - hakemaan lisää nestettä autolle. Tuosta eteenpäin oli pakko antaa autonkin välillä jäähtyä. Samalla siirryttiin hieman juomien kanto taktiikkaan ja 4+1 etenemisrytmiin. Tässä kohtaa todella koeteltiin...
11 tunti: Pääsin tiloista takaisin, hieman siedettävimpiin tiloihin. Haapajärveä edeltävän sillat tulivat eteen. Yksi vedenheitto tauko jotenkin helpotti ja piristi. Kertymää 8km. Tasaista kertymistä. Olennaisinta oli kuitenkin saada olo paremmaksi. Juomat kannossa etenin, nauttien ns.takaisin tuloa.
12 tunti: Tämän tunnin alkupuolella täyttyi 100km, ajassa 11.17.48. Ihan kohtuullista. Mutta edelleen toissijaista. Tässä ei nyt juostu satasta. Olo alkoi todella voimaantua. Kiviäkin oli kengässä, mutta en maltanut niitä edes heti poistaa. Nyt oli isku päällä, vaikka se ei enää hirveästi näkynyt kertymissä, sillä en halunut juosta vieläkään itseäni pihalle. Vielä oli matkaa ja aikaa kiristää. 12tunnilla kertyi 7,9km. Tuon tunnin loppupuolella liittyivät matkaan Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala ja Joni "Jonte-Konde" Laakkonen. Iloinen yllätys, että sain seuraa jo pian Haapajärven taakse jäädessä. Tuo yhdistettynä hetki aikaisemmin kohentuneeseen tilaan antoi voimia rutkasti. Nyt tiesin, että viisaasti juoksemalla näkisin patsaan tänään.
13 tunti: Tällä välillä mukaan liittyi vielä niin Tanja Löytynoja kuin Jani "Pumppi" Jyrkkäkin. Vointi olikin jyrkässä nousussa. Lähestyttiin Karvoskylää. Oksava ohitettiin. Ossi jaksoi tsempata. Kova pesti. Auton temppuilut kaupan päälle. Huikeaa. Tällä tunnilla kertyi matkaa tasan 8km.
14 tunti: Tunnin alkupuolella oli äiti ja velipojan avopuoliso olivat tulleet kannustamaan. Kannustus auttaa aina. Vielä kerran, dusseldorf - ja metsään kananjuoksua vilikkaasti kämmenet takaposkia yhdessä pidätellen. Hartausta muistuttava kolme minuuttinen pusikossa. Hiljentymistä, ei veisuuta tai messuakaan... Jotenkin jäi huolellisesta suorituksesta huolimatta poltteleen listossa, joten heilautin vielä pari litraa lunta perään. Se piristi kummasti askelta ja nosti lantiota. Kertymää kaikkineen voimisteluliikkeineen 7,7km. Tuo pusikkokeikka teki kuitenkin sen, että 15h alitus ei ollutkaan aivan päinselvää. Onneksi voimia oli kuitenkin mukavasti. 9-8,5km ennen maalia teinkin neljälle kaverilleni pienen kokeilun, ovatko hereillä. Juoksin tuon pätkän n. @5:30 -vauhdilla. Mukana olleet huomasivat vauhdin nousun. Sain jonkusen jopa hengästymään, joka voidaan aina laskea positiiviseksi asiaksi, kun nuoret verevät ihmiset hengästyvät. Se tekee hyvää sydämelle välistä.
Viimeiset 48min 30sek ja 7,3km: Eli tuon loppupätkän menin @6:37 -keskivauhdilla, sisältäen kävelypätkät. Olo oli todella pirteä. En kuitenkaan halunut aloittaa todellista loppukiriä liian aikaisin vieläkään. Halusin tulla hyvävoimaisena patsaalle. Vasta viimeisen kilsan alkaessa aloitin kiihdyttämään vauhtia. Viimeinen tonni kiihtyvänä 5min pintaan. Loppukirin kiimaisemmassa vaiheessa vauhti oli näköjään noussu @3:45 kantille. Patsaalla koittikin melkoinen yllätys, kun sinne oli vaivautunut räntäsateeseen peräti n.20 immeistä(?). Viimeiset 2h satoi räntää, alkaen hienoisesta sateesta, sataen viimeisen tunnin reippaasti.
Hyvä aamulenkki ystäväni, Jani ja hänen puolisonsa Katja olivat ostaneet minulle kukan urakan selvittämisen kunniaksi. Kiitos paljon! Tunnelma patsaalla oli epätodellinen. Olo yllättävän freesi, räntää puotti taivaalta. Paikalla noin 20 immeistä, enempi ja vähempi iliman koleudesta hytisevänä, maltillisin mielin. Onnitteluhuutoja, halauksiakin - sää typisti patsasbileet arviolta minuuttiin. Oli kiire kylmästä lämpimään. Matkaa kotia ja suihkuun olikin lämpimän auton kyytillä vain puoli minuuttia. Kotiväki auttoi minua poistamaan vaatteet. Märät vaatteet liiskautuvat tiiviisti ihoa vasten. On hyvä päästä heti lämpimään suihkuun. Silti heti suihkun perään iski elämäni rajuin kuumehorkka. Kuumeet olikin samantien 38 kantissa. Kuumetta en senkoimmin mitannut, mutta arvioin sen kestäneen nukkumaan menoon (klo.20) asti. Maalissahan olin klo.17.48.30, kuten DATASTA voi päätellä. Tässä Garminin data.
Usein ihmisiä kiinnostaisi tietää, miten tuollaisen urakan jälkeen elämä jatkuu? Ihmisillä on varmasti monenlaisia mielikuvia - kenties viruvasta ihmiskehorauniosta tai hädin tuskin kävelemään pääsevästä, hiertymiä täynnä olevasta juoksijasta. Mitä se on sitten todellisuudessa? Jonkun verran tietysti tila vaihtelee. Juoksuharrastuksen alussa olin ihan kuutamolla pari päivää maratonienkin jälkeen. Kunnon kohentuessa toipuminen tapahtuu todella paljon nopeammin. Toleranssi kapenee.
Olin siis maalissa sunnuntaina klo.17.48.30. Kuume oli lähellä 38:aa klo.20 sunnuntaina. Maanantai-aamuna olo oli suhteellisen normaali. Kävely normaalia. Hieman venyttelin. Annoin hieman rasittuneille polville jäähoitojakin. Saattaa kuulostaa ehkä ihmeelliseltä, mutta ennen juoksua hieman vaivanneet vasemman lonkan lihasjäykkyydet, sekä jalkpohjan lihaskalvojen kireydet poistuivat kokonaan juoksun seurauksena!!! <-Eli jos jostain kolottaa niin ei muuta kuin oikein pitkää lenkkiä kehiin vaaan... Maanantain leimasin itseni töihin klo.12.54. Siis noin 19h maaliin tulon jälkeen. Tänään olen menossa taas töihin, samoin huomenna aamulla. Terveyskeskuksen käytävät näyttävät taas hieman lyhemmiltä.
Mitä muuta? Pari pientä rakkoa tuli lopussa, kun en heti viitsinyt puhistaa kenkiä kivien mennessä kenkiin Haapajärven kohdilla (matkaa maaliin n.30km). Jotain punaista näppyäkin oli ilmaantunut pitkin ylävartaloa. En tarkalleen tiedä mistä. Niitä ei enää ole. Ei hiertymiä. Olo on normaali. Olisin saattanut tänään käydä palauttavalla kävely+hölkkä (huomaa järjestys) lenkillä, mutta oli muuta menoa. On muutakin elämää kuin juokseminen - on oltava. Mikään ei saa olla liian tärkeää. Huomenna siis aamuvuoro. Tänään iltavuoro. Huomenna lähdetään raivaamaan vaellusreittiä töiden jälkeen, samoin ylihuomenna torstaina. Hyvää palauttelua. Samalla tulee kävelyä metsässä. En tiedä milloin ehdin lenkille, mutta tuskin ehdin liian myöhään. Tuolla vaellusreitillä saatan järjestää syksyllä 4.Onnin kierroksen. Katsotaan. Maastoultraa, kenties lyhempiäkin matkoja. Elämä jatkuu - aina, samoin uusiakin projekteja on mielessä. Tietysti tulevan kesän 6vrk juoksu, mutta myös muita. Iisalmi-Nivala -juoksulle tulee jatkumo vuodelle 2015. Mielestäni hyvä perusidea on jo olemassa. Matka pitenee.
Suurimmat virheet Iisalmi-Nivala juoksussa:
* Liiaksi vasemmalla kädellä tehty valmistautuminen ja lähestyminen. Luotin hieman liikaakin kasvaneeseen rutiiniin. Tosin hyvin meni silti.
* Juoksin lähes yksinomaan vasemmalla puolella tietä. Turvallisuuden vuoksi. Olisi voinut enempi vaihdella tien toiselle puolelle. Vasemmassa polvessa lieviä tuntemuksia, mutta ne ei vaikuta tosiaankaan pahoilta. Voi johtua lihasjumeistakin. Normaalisti vaihtelen peruslenkeillä tien reunoista toisiin. Tiet on kaltevia.
* Reitin korkeimman kohdan saavutettuani olisin voinut juosta vielä hetken aavistuksen rauhallisemmin. Menin hieman tunteen mukana, mutta vaikutus oli marginaalinen, jos sitä oli ollenkaan. Data on tasaista. Eli virheet olivat vähäiset. Kaikin puolin tasapainoinen suoritus.
Kuvaa ja videota on luvassa loppuviikosta. Materiaalin saan parin päivän sisällä, todennäköisesti. Loppuviikosta ehtinen tehdä jonkinlaisen visuualisenkin koosteen menneestä urakasta. Palataanpa sitten asiaan. Tässä pieni ensimaku...
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.3.2014
Tämän vuoden alusta alkaen laskettuna olen harjoitellut paljon (1422km) oman mittapuuni mukaan. Vuotta on edennyt vajaa 3kk. On selvää, että kroppa on harjoitusrasitustilassa. Tämä oli suunniteltua. Siksi tavoitteeni selvittää juoksu Iisalmesta Nivalaan alle 16h oli vähintäänkin motivoivan haastavan tuntuinen. Selkokielelle käännettynä 8km tunnissa 16h ajan.
Tekemisen toleranssi kapenee, kun tullaan suoritukseen rasitustilassa, tavoitteen ollessa sen mukaisen maltillinen. Voi kuulostaa hassultakin, mutta silloin hyvän valmiuden omaava ultrajuoksija pystyy vetämään tuon kaltaisen ajan rutiinilla suhteellisen varmasti tavoitteen tuntumaan. Selventääkseni -> Toleranssi puolestaan kasvaa, kun herkistellään henkilökohtaiseen suorituskyvyn huippuun ja nostetaan tavoite omaan maksimiin. Hevoskielellä sanottuna lähdin hakemaan vain rahasijoja, en loimea selälleni. Tosin tähänkin urakkaan upposi rahaa ihan mukavasti. Elämyksiä ei tosin voi mitata rahassa.
Ihminen on psykopsyykkinen kokonaisuus. Olin sisäistänyt toleranssin kapeuden. Sen seurauksena virheenä suoritukseen tuleminen vasemmalla kädellä. Hieman kuin Suomi - Norja -ottelu jääkiekossa. Hirveästi ei olisi vielä varaa antaa "tasoitusta". Lähtö oli sunnuntaina klo.3.30. Nivalasta lähdimme autolla klo.1.30. Tuo ei ollut paras mahdollinen aika lopulta, sillä sain pe-la yön lisäksi nukuttua vain 1h lauantai-iltana. Latausta oli siis kuitenkin - kuinkas muuten. Unta on vaikeampi saada, jos pää tietää lähdön olevan esim. neljän tunnin päästä. Tästä hyvä oppi tuleviin vastaaviin omatoimijuoksuihin.
Jottei tule väärää kuvaa niin oli minulla sentään neste -ja energiasuunnitelma. Oli muutenkin ajatusta mukana. Lisäksi sain mukaan erittäin intensiivisesti ja tilannetajuisesti toimineen huoltajan, rakkaan velipojan, joka oli oman koulunsa käynyt jo viime kesänä Nivalan ympärijuoksussa. Huollon uskomaton panos tiputti aikaani huomattavasti. En uskalla edes arvioida paljonko. Iso kiitos muistin aikana Ossille. Ja taisi seurantakin olla kohdallaan?
Lähtö koitti. Alkumatkasta mukanani juoksi Iisalmen paikallinen ultrapersoona, Ari Timonen. Hän auttoi osaltaan hyvänä ja lupsakkaana savolaisena seurana minua n.14km verran. Kiitos siitä Arille! Näemme taas uudelleen, ehkä jo syksyllä, ehkä jo enemmin - kuka tietää. Ensimmäinen tunti meni totutellessa ja lämmitellessä. Matkaa kertyi 9,8km (kerran kiven poisto kengästä). Jalat tuntuivat siltä, että niille on tänä vuonna tarjottu kilsoja. Usein lihaskivut nousevat pintaan, kun harjoittelua vähänkään löysätään. Viime viikolla juoksin vain 51km ennen Iisalmi-Nivala -juoksua. Vasempaan polveen pisti parin-kolmen minuutin ajan jo kolmen vartin kohdalla. Aloin puhella Arille ja Ossille rivien välistä: -"Joo, jäi pari hommaa tekemättä (rasvaukset, suolatabut yms.). Tuli lähdettyä vähän tuosta vaan meningillä... ei tullu särkylääkkeitäkään... vaikka ei niitä uskalla kovin herkästi ottaakkaan tällaisissa..." En halunut huolestuttaa poikia. Ja turhaa se olisikin ollut, sillä polvikipu meni ohi.
Koittelemalla eteneminen jatkui. Juoksua 9min + Kävelyä 1min -rytmillä menin. Alun kankeus ja kolotus lisäsi entisestään varovaisuutta. Halusin ottaa tämän varman päälle. Ei tässä kiirettä tarvinutkaan pitää, oli tavoite sen verran kohtuullinen, vaikka tähän saumaan riittävän kova. Toisella tunnilla jo aineenvaihduta alkoi pelaamaan. Vedenheittoakin siis. Matkaa kertyi 9,7km. Alunperin oli arvioinut, että alkuvauhti olisi toimivilla jaloilla 9,9-10,2km/h, joten eihän tämä kauas heittänyt. Pientä varmistelua vain.
Kolmas tunti: Hyvä rytmi löytyi. Löysin tavan juosta mahdollisiman helposti. Ossi iski juttua kuin Nivalan Jay Leno konsanaan. Aina kun fönäri aukesi pienen tauon jälkeen, oli ensimmäinen sana: -"sykkeellä". Se oli hauskaa, vaikka joskin aika nopeasti arvattavaa. Kolmannellakin tunnilla piti heittää vettä. Mietin hetken suolan saantia, tuleeko sitä nyt riittävästi. Suola sitoo nestettä. Nesteiden ei tule mennä liian nopeasti läpi. Matkaa kertyi 9,5km.
Neljäs tunti: Ossi yllättää huolto-ammattitaidollaan! Annan termosvyön Ossille hieman Kiuruveden (reilu 30km) jälkeen. Ossi: "-Nyt meni vähempi juomaa. Muistahan juua ja syyä koko ajan, muuten tulee noutaja". Jokaisessa vyössä oli vain 6dl omaa juomaseosta. Jokaiselle tunnille tuli lisäksi 3dl extrajuoma. Vyötä vaihdettiin 2h välein. Juomaa meni siis 9dl/2h. Lisäksi jokaisen ABC-huoltamon kohdalla otin joko kahvin tai kaakon Ossin hakemana lennosta. Olinkin juuri juonut tuon kahvin, jonka vuoksi vyöhön jäi vähän juomaa, mutta pointti olikin siinä, että minulla oli matkassa ammattitaitoinen huoltomies. Neljännellä tunnilla kertyi matkaa 8,8km, johtuen yhdestä metsän lannoittamistauosta. Lisäksi alkoi erittäin mäkinen osuus, väli Kiuruvesi-Pyhäjärvi. Jokainen autolla tuon välin ajanut tietää mistä puhun. Ensimmäinen maraton täyttyy ajassa 4.28.30. Eli supermaltillista. Nivalan ympärijuoksussa eka mara oli 3h53min viime vuonna, tosin kesällä.
Juomaseos: Tämä muistin aikana. Sillä kuitenkin sitä tietoa etsin täältä sitten seuraavan ultran koittaessa. Eli 3l vettä + 5 mittaa maxim jauhetta + 3dl maltoa + 2 kukkura lusikkaa hunajaa + 2tl suolaa... Extrajuomina tunnin välein otin erinnäisissä järjestyksessä n.3dl annoksen mustikkasoppaa, alkoholitonta olutta, limsaa, lihalientä (jota otin vain kerran, sillä se oli mennyt kylmäksi, eikä toiminut enää tarkoituksenmukaisesti). Syömisinä oli 20min välein sipsejä, nakkeja, keksejä, suklaata, korvapuustia, munkkia, suolavoileipiä tai banaania. Osimmoilleen näin.
Viides tunti: Vakaata menoa. Ei mitään extrataukoa. Nautinnollisin tunti. Kertymää 9,2km.
Kuudes tunti: Edelleen vahvaa menoa. Tämä tunti sisälsi reitin kovimman nousuosuuden, Aittojärven kohdalla. Samalla saavuin reitin korkeimmalle kohdalle, jonka jälkeen alkoi laskuvoittoinen loppuosuus. Reitin nousuvoittoisuuden ja yhden hartaan vedeneheittotauon vuoksi kertymää oli "vain" 8,9km. Mielestäni juoksin erittäin varovaisesti ylämäet. Meinasin kompastua hiekoituskiviinkin.
Seitsemäs tunti: Pilviverho alkoi ensimmäistä kertaa rakoilla. Lähtiissä oli -2 astetta pakkasta, nyt oltiin muutama aste lämpimän puolella. Juoksu oli vielä vahvaa. Olin kuitenkin ehkä aavistuksen innostunut ohittaessani reitin korkeimman kohdan. Ehkä se vähän alkoi tuntumaan, nousut kuitenkin... ja miksei edetty matkakin tässä rasitustilassa... Vanha koulukaveri, Päivärinnan Pekka, kävi ajamassa hetken rinnallani. Kiva yllätys. Pekka on nykyään kova hiihdon harrastaja. Terveiset ja kiitokset Pekalle! 64km kohta (lähes puoliväli) täyttyy ajassa 6h 54min. Seitsemäs tunti kerryttää matkaa 9km. Pyhäjärvellä otan kaakaon vaihteeksi ja munkin tietenkin.
Kahdeksas tunti: Tämä olikin tullut merkillisen helposti. Olinkin hymäillyt mielessäni, että ompas rutiinitaso noussut hurjasti, kun sujutellaan vain vihellellen Iisalamesta Nivalaan niin että heilahtaa, vaikka harjoiteltu on ja paljon. Eihän tämä olisi ultrajuoksua ilman ns."tiloja", joihin aloin valua kahdeksannella tunnilla. Mietin jo siinä vaiheessa, että vaihdan Juoksu 9min + Kävely 1min -rytmin 4+1 -rytmiin. Toinen osa aivoista ehdotti, että otetaan harjoituksena 9+1:llä niin pitkästi kuin menee. Olin tunnin edellä tasaista (8km/h) tavoitevauhtia, joka antoi voimia. Oli siis vara vaikka vähän hyytyä. Eteneminen muttui kuitenkin äkkiä taapertamiseksi, mutta matkaa kertyi. Harjoittelu on kannattanut. Mies etenee vaikka on ns."tiloissa". Kahdeksas tunti 8,6km. En käsitä vieläkään miten sain tuollakin tunnilla noinkin paljon kasaan kilsoja. Kahdeksan tunnin jälkeen koossa oli 73,5km. Vaikea väli oli 71-78km kohta. Pitkät 7km tuossa kohtaa.
Yhdeksäs tunti: Toinen maraton (4.50.06) täyttyy ajassa 9.18.36. Juoksupätkät (9min) alkavat tuntua ikuisuudelta. Välillä erehdyn laskemaan paljonko on Tillaripatsaalle. Haen lähempiä maaleja... Haapajärveä... Seuraaavaa siltaa... Seuraavaa mutkaa... Haen muuta ajateltavaa mielen lokeroista. Silti, raastoa ilmassa. Myös juomaseos alkoi tökkiä. Onneksi oli mukana Saskian kivennäisvettä - se upposi... Musiikkivehkeet ovat olleet koko matkan taskussa. Ossi on ollut musiikkini ja radioni. Enkä enää uskaltanut laittaa nappeja korville. Kaikki keskittyminen oli edessäni olevassa valkoisessa pientareviivassa. Liikennekin oli hieman vilkastunut. Tällä tunnilla alkoi tuntua hiertymää aikaisemman lannoitusreissun jäljiltä. Metsästä löytyi kuitenkin lunta ja taskusta lisää paperia. Kaikenlaista. Toimenpiteet helpottivat - lumi viilentää... Matkaakin kertyi kuitenkin 8,3km.
Kymmenes tunti: Tunnin alkaessa olin tavoitetta edellä 1h12min. Tämä oli tunti, kun lähestyttiin Haapajärveä. Käsikin nousi yhdestä autosta. Koti lähestyy. Se ei silti poistanut sitä tosiseikkaa, että tämä oli matkan hankalin tunti. Olin ko.tunnin loppupuolella "hieman" sekaisin. Olin menossa metsään, enkä tiennyt miksi. Velipoika seisoi tien ravissa. En muista tarkkaan edes mitä sanoin. Ylitin tien, kait katsoin liikennettä - en muista. Vaarallinenkin hetki. Tuo välillä 88-89km, kilsa-ajat: 7.51 ja 8.03. Olin kuitenkin siis myös mennyt eteenpäin. Tuossa vaiheessa oli kova Jaakobin paini. En uskonut pääseväni perille. 30km jäljellä ja horjuvin askelin juoksin eteenpäin. Minuuttikin tuntui pitkältä hetken aikaa. Kertymää kuitenkin taas mukavasti, 8,1km. Tässä kohtaa huoltoauto rupesi kuumenemaan. Ossi joutui lähtemään autolla - vielä kun sillä pääsi - hakemaan lisää nestettä autolle. Tuosta eteenpäin oli pakko antaa autonkin välillä jäähtyä. Samalla siirryttiin hieman juomien kanto taktiikkaan ja 4+1 etenemisrytmiin. Tässä kohtaa todella koeteltiin...
11 tunti: Pääsin tiloista takaisin, hieman siedettävimpiin tiloihin. Haapajärveä edeltävän sillat tulivat eteen. Yksi vedenheitto tauko jotenkin helpotti ja piristi. Kertymää 8km. Tasaista kertymistä. Olennaisinta oli kuitenkin saada olo paremmaksi. Juomat kannossa etenin, nauttien ns.takaisin tuloa.
12 tunti: Tämän tunnin alkupuolella täyttyi 100km, ajassa 11.17.48. Ihan kohtuullista. Mutta edelleen toissijaista. Tässä ei nyt juostu satasta. Olo alkoi todella voimaantua. Kiviäkin oli kengässä, mutta en maltanut niitä edes heti poistaa. Nyt oli isku päällä, vaikka se ei enää hirveästi näkynyt kertymissä, sillä en halunut juosta vieläkään itseäni pihalle. Vielä oli matkaa ja aikaa kiristää. 12tunnilla kertyi 7,9km. Tuon tunnin loppupuolella liittyivät matkaan Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala ja Joni "Jonte-Konde" Laakkonen. Iloinen yllätys, että sain seuraa jo pian Haapajärven taakse jäädessä. Tuo yhdistettynä hetki aikaisemmin kohentuneeseen tilaan antoi voimia rutkasti. Nyt tiesin, että viisaasti juoksemalla näkisin patsaan tänään.
13 tunti: Tällä välillä mukaan liittyi vielä niin Tanja Löytynoja kuin Jani "Pumppi" Jyrkkäkin. Vointi olikin jyrkässä nousussa. Lähestyttiin Karvoskylää. Oksava ohitettiin. Ossi jaksoi tsempata. Kova pesti. Auton temppuilut kaupan päälle. Huikeaa. Tällä tunnilla kertyi matkaa tasan 8km.
14 tunti: Tunnin alkupuolella oli äiti ja velipojan avopuoliso olivat tulleet kannustamaan. Kannustus auttaa aina. Vielä kerran, dusseldorf - ja metsään kananjuoksua vilikkaasti kämmenet takaposkia yhdessä pidätellen. Hartausta muistuttava kolme minuuttinen pusikossa. Hiljentymistä, ei veisuuta tai messuakaan... Jotenkin jäi huolellisesta suorituksesta huolimatta poltteleen listossa, joten heilautin vielä pari litraa lunta perään. Se piristi kummasti askelta ja nosti lantiota. Kertymää kaikkineen voimisteluliikkeineen 7,7km. Tuo pusikkokeikka teki kuitenkin sen, että 15h alitus ei ollutkaan aivan päinselvää. Onneksi voimia oli kuitenkin mukavasti. 9-8,5km ennen maalia teinkin neljälle kaverilleni pienen kokeilun, ovatko hereillä. Juoksin tuon pätkän n. @5:30 -vauhdilla. Mukana olleet huomasivat vauhdin nousun. Sain jonkusen jopa hengästymään, joka voidaan aina laskea positiiviseksi asiaksi, kun nuoret verevät ihmiset hengästyvät. Se tekee hyvää sydämelle välistä.
Viimeiset 48min 30sek ja 7,3km: Eli tuon loppupätkän menin @6:37 -keskivauhdilla, sisältäen kävelypätkät. Olo oli todella pirteä. En kuitenkaan halunut aloittaa todellista loppukiriä liian aikaisin vieläkään. Halusin tulla hyvävoimaisena patsaalle. Vasta viimeisen kilsan alkaessa aloitin kiihdyttämään vauhtia. Viimeinen tonni kiihtyvänä 5min pintaan. Loppukirin kiimaisemmassa vaiheessa vauhti oli näköjään noussu @3:45 kantille. Patsaalla koittikin melkoinen yllätys, kun sinne oli vaivautunut räntäsateeseen peräti n.20 immeistä(?). Viimeiset 2h satoi räntää, alkaen hienoisesta sateesta, sataen viimeisen tunnin reippaasti.
Hyvä aamulenkki ystäväni, Jani ja hänen puolisonsa Katja olivat ostaneet minulle kukan urakan selvittämisen kunniaksi. Kiitos paljon! Tunnelma patsaalla oli epätodellinen. Olo yllättävän freesi, räntää puotti taivaalta. Paikalla noin 20 immeistä, enempi ja vähempi iliman koleudesta hytisevänä, maltillisin mielin. Onnitteluhuutoja, halauksiakin - sää typisti patsasbileet arviolta minuuttiin. Oli kiire kylmästä lämpimään. Matkaa kotia ja suihkuun olikin lämpimän auton kyytillä vain puoli minuuttia. Kotiväki auttoi minua poistamaan vaatteet. Märät vaatteet liiskautuvat tiiviisti ihoa vasten. On hyvä päästä heti lämpimään suihkuun. Silti heti suihkun perään iski elämäni rajuin kuumehorkka. Kuumeet olikin samantien 38 kantissa. Kuumetta en senkoimmin mitannut, mutta arvioin sen kestäneen nukkumaan menoon (klo.20) asti. Maalissahan olin klo.17.48.30, kuten DATASTA voi päätellä. Tässä Garminin data.
Usein ihmisiä kiinnostaisi tietää, miten tuollaisen urakan jälkeen elämä jatkuu? Ihmisillä on varmasti monenlaisia mielikuvia - kenties viruvasta ihmiskehorauniosta tai hädin tuskin kävelemään pääsevästä, hiertymiä täynnä olevasta juoksijasta. Mitä se on sitten todellisuudessa? Jonkun verran tietysti tila vaihtelee. Juoksuharrastuksen alussa olin ihan kuutamolla pari päivää maratonienkin jälkeen. Kunnon kohentuessa toipuminen tapahtuu todella paljon nopeammin. Toleranssi kapenee.
Olin siis maalissa sunnuntaina klo.17.48.30. Kuume oli lähellä 38:aa klo.20 sunnuntaina. Maanantai-aamuna olo oli suhteellisen normaali. Kävely normaalia. Hieman venyttelin. Annoin hieman rasittuneille polville jäähoitojakin. Saattaa kuulostaa ehkä ihmeelliseltä, mutta ennen juoksua hieman vaivanneet vasemman lonkan lihasjäykkyydet, sekä jalkpohjan lihaskalvojen kireydet poistuivat kokonaan juoksun seurauksena!!! <-Eli jos jostain kolottaa niin ei muuta kuin oikein pitkää lenkkiä kehiin vaaan... Maanantain leimasin itseni töihin klo.12.54. Siis noin 19h maaliin tulon jälkeen. Tänään olen menossa taas töihin, samoin huomenna aamulla. Terveyskeskuksen käytävät näyttävät taas hieman lyhemmiltä.
Mitä muuta? Pari pientä rakkoa tuli lopussa, kun en heti viitsinyt puhistaa kenkiä kivien mennessä kenkiin Haapajärven kohdilla (matkaa maaliin n.30km). Jotain punaista näppyäkin oli ilmaantunut pitkin ylävartaloa. En tarkalleen tiedä mistä. Niitä ei enää ole. Ei hiertymiä. Olo on normaali. Olisin saattanut tänään käydä palauttavalla kävely+hölkkä (huomaa järjestys) lenkillä, mutta oli muuta menoa. On muutakin elämää kuin juokseminen - on oltava. Mikään ei saa olla liian tärkeää. Huomenna siis aamuvuoro. Tänään iltavuoro. Huomenna lähdetään raivaamaan vaellusreittiä töiden jälkeen, samoin ylihuomenna torstaina. Hyvää palauttelua. Samalla tulee kävelyä metsässä. En tiedä milloin ehdin lenkille, mutta tuskin ehdin liian myöhään. Tuolla vaellusreitillä saatan järjestää syksyllä 4.Onnin kierroksen. Katsotaan. Maastoultraa, kenties lyhempiäkin matkoja. Elämä jatkuu - aina, samoin uusiakin projekteja on mielessä. Tietysti tulevan kesän 6vrk juoksu, mutta myös muita. Iisalmi-Nivala -juoksulle tulee jatkumo vuodelle 2015. Mielestäni hyvä perusidea on jo olemassa. Matka pitenee.
Suurimmat virheet Iisalmi-Nivala juoksussa:
* Liiaksi vasemmalla kädellä tehty valmistautuminen ja lähestyminen. Luotin hieman liikaakin kasvaneeseen rutiiniin. Tosin hyvin meni silti.
* Juoksin lähes yksinomaan vasemmalla puolella tietä. Turvallisuuden vuoksi. Olisi voinut enempi vaihdella tien toiselle puolelle. Vasemmassa polvessa lieviä tuntemuksia, mutta ne ei vaikuta tosiaankaan pahoilta. Voi johtua lihasjumeistakin. Normaalisti vaihtelen peruslenkeillä tien reunoista toisiin. Tiet on kaltevia.
* Reitin korkeimman kohdan saavutettuani olisin voinut juosta vielä hetken aavistuksen rauhallisemmin. Menin hieman tunteen mukana, mutta vaikutus oli marginaalinen, jos sitä oli ollenkaan. Data on tasaista. Eli virheet olivat vähäiset. Kaikin puolin tasapainoinen suoritus.
Kuvaa ja videota on luvassa loppuviikosta. Materiaalin saan parin päivän sisällä, todennäköisesti. Loppuviikosta ehtinen tehdä jonkinlaisen visuualisenkin koosteen menneestä urakasta. Palataanpa sitten asiaan. Tässä pieni ensimaku...
lauantai 5. lokakuuta 2013
OMA 24H SUUNNITELMA
Nyt jätetään sitten reilusti varaa. Olen saanut tulehduksen pois vasta tasan viikko sitten. Vieläkin on jalat jumissa. Tällä viikolla kilsoja on tullut vain 76,2km - tosin ne sisältää yhden ylipitkän (42,6km) lenkin. Tilanne mahdollisimman paljon huomioiden (ei mitään järkeä tehdä tällaista) ja "Oma 24h" ajatus (harjoituksenomaisuus) suhteuttaen olen tehnyt itselleni etenemissuunnitelman/arvion.
Minulta kysyttiin sähköpostitse miten valmistaudun. Osin e-mailin innoittamana päätin julkaista suunnitelman. Samalla ajattelin, että on sitten pohjaa tulla tänne ite viisasteleen kuinka meni tai ei mennyt suunnitelman mukaan. Yksi asia on, että lähestyn näitä pitkiä kokeita/kisoja aina perusteellisella suunnitelmalla. Tietysti nyt kun on kyse harjoituksesta, en ota tätä niin tarkasti. Myös erilaisia lähestymistapoja on hyvä kokeilla ja sitten jälestäpäin arvioida.
Juuri selätetty vamma antaa siis tälle 24h projektille - KOKEA/SAADA KOKEMUSTA - omat lähtökohtaiset huomioinnit. Selkein vaikutus on, että olen ajanut sisään VÄKISIN hitaammin juoksemista. Ok. Juoksuvauhti on varmasti herkästi ainakin lähempänä 5:30 kuin 6:00 tai puhumattakaan yli. Tiettyä lisäkeveyttä/helppoutta olen kuitenkin mielestäni löytänyt. Lisäksi lähden "Oma 24h kokeeseen" erittäin varovaisella ja kevyellä rytmillä = 4min hölkkää + 1min kävelyä. Eli 80% hölkkää ja 20% kävelyä. Tällä tavoin saan entisestään keveyttä alusta asti. Olkoonkin, etten usko esim. Vierumäen vamman johtuneen ainakaan liian kovasta aloituksesta, sillä olin juossut mm.37km reppujuoksun hieman nopeampaa Vierumäkeen verraten älyttömän kuorman alla. Ei vaan, nyt noilla toimenpiteillä on tarkoitus varmistaa se, että FOCUS on KOKEMISESSA, ei siinä, mitä kilsamittari näyttää 24h jälkeen.
Tein etenemissuunnitelman /arvion harjoitusmielessä. Eli kilpailunomaista suunnitelmaa/lähestymistä, vaikka tässä tapauksessa se tehdään harjoitukseen. Suunnitelman pohjana on se, että lasken jokaista tuntia kohden 1min (60sek) wc-taukoihin. Joku tunti ei varmasti mene niin paljoa - ja toisena tuntina saattaa mennä enemmän. Keskiarvoa haetaan. Juoma/syömätaukoihin laskin menevän 2min/h. Huoltotaukoihin siten, että eka 6h aikana vain 5min ja sitten 4h välein 10min - nuo tasaisesti tuohon taulukkoon jakaen. Yhteensä huoltotaukoihin on varattu 48min = vaatteiden vaihtoihin yms. ylimääräisiin häröilyihin. Ja kaikkiin noihin wc-juoma-syömä-huoltoihin on varattu 24h aikana 2h. Muu aika ollaan sitten KOKEMASSA. Eli 22h on nettoaikaa kokea.
Tässä suunnitelma tuohon nojautuen. Tuossa siis kaikki kuluva aika sekunneissa. Ehkä pääsettä taulukosta jyvälle? Hä? Tä?
Syömä ja juomapuolella menen pitkälti kohtuu tutuilla. Minulla on jäänyt erinäisistä kokeista/kisoista varsinkin sipsejä, suolakeksejä ja pähkinöitä kaappiin. Aion niitä koittaa tuhota, ovathan ne suolasta evästä. Juomana on varmasti enimmäkseen mustikkasoppaa. Ilmeisesti matalahiilihappoista vichyä. Pari Gainomaxiakin jäi. Ehkä kaakaota. Täytyy noita lisukkeita vielä miettiä.
Teen tuon oman 24h harjoituksen 2km lenkillä. Lähden sillä ajatuksella, että 4km välein pysähdyn juomaan ja syömään. Juon ja syön paikallani. Tämä on harjoitus, enkä viitsi sotkea lähiympäristö muutaman lisämetrin takia. Jossain vaiheessa tulee varmasti tarvetta ottaa jotain vähän joka kierros. Se missä kohtaa, selviää sitten harjoituksen aikana. Pääidea on kuitenkin pysähtyä tasaisesti 4km välein täyttään tankkia.
Kysyttiin tankkauksesta. Se on varmasti yksilöllistä. Itse lähden siitä, että juon erittäin hyvin - mutten liikaa - kolmena edeltävänä päivänä. Mielestäni liian paljon puhutaan pelkästään juomisesta. Vähintään yhtä tärkeää on, että sinulla on myös nesteen sitomisainetta (suolaa) elimistössä. Muuten juomat menevät ns. läpi, eivät jää elimistöön ja olet sitten pitkässä suorituksessa nopeasti pulassa... Myös muut elektrolyytit ovat tärkeitä. Suola - ja sen tasapaino - niistä kuitenkin tärkein nesteytyksessä. Pieni, paino sanalla pieni, napostelu viimeisinä päivinä varmistaa sokeripuolen... Syön normaalisti ja vatsalle sopivaa ruokaa. 24h harjoituspäivä on yövuorojen loppumispäivä, joten maha on pieni kysymysmerkki. Paras tapa on kuitenkin ottaa ne eväät mitkä ruukaa ottaa muutenkin n.2-3h ennen harjoitusta. Mitään ihme kikkoja ei ole. Tankkautuminen tulee minun ideologiassa sillä, kun kevennetään harjoittelua ja syödään normaalisti, sekä huolehditaan riittävästä nesteen saannista.
24h suorituksessa tarvitaan pääasiassa hiilihydraatteja = polttoainetta. Pieni määrä proteiinia voi kuitenkin auttaa imeytymisessä. Ja sitten tarpeeksi suolaistakin alas, ei pelkkää makeaa. Suolat ei pysy 24h elimistössä. Viileällä kelillä lisäsuolan ottaminen tabletteina on vähemmän tärkeää kuin lämpimillä ilmoilla. Silti otan varmasti suolatabletin n.2-3h välein. Hieman tuon asian suhteen kuuntelen kroppaani. Magneesiumia tulee ruoasta/juomasta tarpeeksi 24h suoritukseen. Mielestäni magnesium tabletit on turhia 24h:lla.
Lisäksi varaan juomapuolelle limsaa ja lihalientä, sekä pahoinvoinnin varalle myös kuningas osmosalia... Vaatteita sään mukaan. Varmaan kolmet kengät. Lähden kuitenkin siitä, etten vaihda kenkiä turhaan = jos ne ei kastu tms. todellista. Kenkähifistelyssä häviää aina, olen sitä mieltä. Ei se jalka tule tuoreemmaksi - aikaa vain kuluu, vaikka nyt tietysti on eri asia, kun on harjoituksesta kyse.
Hyvin nukutut edeltävät yöt ovat myös tärkeä asia. Heh, heh, tähän JÄRJETTÖMÄÄN harjoitukseen tulen tietysti kolmen yöhugin jälkeen. Neljäs on hyvä juosta?
En ole näissä blogeissani mitenkään hyvä jäsentään. Tässäkin nyt varmasti jää asiaa poiskin, mutta kommenttikenttäänhän voi joku halutessaan lisätäkin. Mitäpä tässä muuta - ei mitään. Menen nyt perheen pariin... En ultraperheen - vaan omani...
Ps. Tämän päivän liikunnalliset hetket. Aamu 13,3km... Ilta 5,2km. Tällä ei vielä lihomistakaan estetä, saati kuntoa nosteta - hädin tuskin ylläpidetään. Kunhan ajankuluksi...
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 5.10.2013
Minulta kysyttiin sähköpostitse miten valmistaudun. Osin e-mailin innoittamana päätin julkaista suunnitelman. Samalla ajattelin, että on sitten pohjaa tulla tänne ite viisasteleen kuinka meni tai ei mennyt suunnitelman mukaan. Yksi asia on, että lähestyn näitä pitkiä kokeita/kisoja aina perusteellisella suunnitelmalla. Tietysti nyt kun on kyse harjoituksesta, en ota tätä niin tarkasti. Myös erilaisia lähestymistapoja on hyvä kokeilla ja sitten jälestäpäin arvioida.
Juuri selätetty vamma antaa siis tälle 24h projektille - KOKEA/SAADA KOKEMUSTA - omat lähtökohtaiset huomioinnit. Selkein vaikutus on, että olen ajanut sisään VÄKISIN hitaammin juoksemista. Ok. Juoksuvauhti on varmasti herkästi ainakin lähempänä 5:30 kuin 6:00 tai puhumattakaan yli. Tiettyä lisäkeveyttä/helppoutta olen kuitenkin mielestäni löytänyt. Lisäksi lähden "Oma 24h kokeeseen" erittäin varovaisella ja kevyellä rytmillä = 4min hölkkää + 1min kävelyä. Eli 80% hölkkää ja 20% kävelyä. Tällä tavoin saan entisestään keveyttä alusta asti. Olkoonkin, etten usko esim. Vierumäen vamman johtuneen ainakaan liian kovasta aloituksesta, sillä olin juossut mm.37km reppujuoksun hieman nopeampaa Vierumäkeen verraten älyttömän kuorman alla. Ei vaan, nyt noilla toimenpiteillä on tarkoitus varmistaa se, että FOCUS on KOKEMISESSA, ei siinä, mitä kilsamittari näyttää 24h jälkeen.
Tein etenemissuunnitelman /arvion harjoitusmielessä. Eli kilpailunomaista suunnitelmaa/lähestymistä, vaikka tässä tapauksessa se tehdään harjoitukseen. Suunnitelman pohjana on se, että lasken jokaista tuntia kohden 1min (60sek) wc-taukoihin. Joku tunti ei varmasti mene niin paljoa - ja toisena tuntina saattaa mennä enemmän. Keskiarvoa haetaan. Juoma/syömätaukoihin laskin menevän 2min/h. Huoltotaukoihin siten, että eka 6h aikana vain 5min ja sitten 4h välein 10min - nuo tasaisesti tuohon taulukkoon jakaen. Yhteensä huoltotaukoihin on varattu 48min = vaatteiden vaihtoihin yms. ylimääräisiin häröilyihin. Ja kaikkiin noihin wc-juoma-syömä-huoltoihin on varattu 24h aikana 2h. Muu aika ollaan sitten KOKEMASSA. Eli 22h on nettoaikaa kokea.
Tässä suunnitelma tuohon nojautuen. Tuossa siis kaikki kuluva aika sekunneissa. Ehkä pääsettä taulukosta jyvälle? Hä? Tä?
| ker- | koko | |||||||||||||||
| Koko | wc | juoma | huolto | netto | kulku | tymä | matka | |||||||||
| aika | vara | syömä | aika | vauhti | 1h | yht. | ||||||||||
| 1 | 3600 | 60 | 120 | 50 | 3370 | 370 | 9,1 | 9,1 | ||||||||
| 2 | 3600 | 60 | 120 | 50 | 3370 | 375 | 9,0 | 18,1 | ||||||||
| 3 | 3600 | 60 | 120 | 50 | 3370 | 380 | 8,9 | 27,0 | ||||||||
| 4 | 3600 | 60 | 120 | 50 | 3370 | 385 | 8,8 | 35,7 | ||||||||
| 5 | 3600 | 60 | 120 | 50 | 3370 | 390 | 8,6 | 44,4 | ||||||||
| 6 | 3600 | 60 | 120 | 50 | 3370 | 395 | 8,5 | 52,9 | ||||||||
| 7 | 3600 | 60 | 120 | 150 | 3270 | 400 | 8,2 | 61,1 | ||||||||
| 8 | 3600 | 60 | 120 | 150 | 3270 | 405 | 8,1 | 69,1 | ||||||||
| 9 | 3600 | 60 | 120 | 150 | 3270 | 410 | 8,0 | 77,1 | ||||||||
| 10 | 3600 | 60 | 120 | 150 | 3270 | 415 | 7,9 | 85,0 | ||||||||
| 11 | 3600 | 60 | 120 | 150 | 3270 | 420 | 7,8 | 92,8 | ||||||||
| 12 | 3600 | 60 | 120 | 150 | 3270 | 425 | 7,7 | 100,5 | ||||||||
| 13 | 3600 | 60 | 120 | 150 | 3270 | 430 | 7,6 | 108,1 | ||||||||
| 14 | 3600 | 60 | 120 | 150 | 3270 | 435 | 7,5 | 115,6 | ||||||||
| 15 | 3600 | 60 | 120 | 150 | 3270 | 440 | 7,4 | 123,0 | ||||||||
| 16 | 3600 | 60 | 120 | 150 | 3270 | 445 | 7,3 | 130,4 | ||||||||
| 17 | 3600 | 60 | 120 | 150 | 3270 | 450 | 7,3 | 137,6 | ||||||||
| 18 | 3600 | 60 | 120 | 150 | 3270 | 455 | 7,2 | 144,8 | ||||||||
| 19 | 3600 | 60 | 120 | 150 | 3270 | 460 | 7,1 | 151,9 | ||||||||
| 20 | 3600 | 60 | 120 | 150 | 3270 | 465 | 7,0 | 159,0 | ||||||||
| 21 | 3600 | 60 | 120 | 150 | 3270 | 470 | 7,0 | 165,9 | ||||||||
| 22 | 3600 | 60 | 120 | 150 | 3270 | 475 | 6,9 | 172,8 | ||||||||
| 23 | 3600 | 60 | 120 | 150 | 3270 | 480 | 6,8 | 179,6 | ||||||||
| 24 | 3600 | 60 | 120 | 30 | 3390 | 485 | 7,0 | 186,6 | ||||||||
| yht. | 86400 | 1440 | 2880 | 2880 | 186,6 | km | ||||||||||
| netto | sek | min | h | |||||||||||||
| aika -> | 79200 | 1320 | 22:00 | |||||||||||||
| kierr | ||||||||||||||||
| vauhti | aika | |||||||||||||||
| Kerty- | kierr | |||||||||||||||
| 9,5 | 12:36 | mä/6h | aika | |||||||||||||
| 9 | 13:20 | |||||||||||||||
| 8,5 | 14:06 | 55 | 13:05 | |||||||||||||
| 8 | 15:00 | 50 | 14:24 | |||||||||||||
| 7,5 | 16:00 | 45 | 16:00 | |||||||||||||
| 7 | 17:08 | 40 | 18:00 | |||||||||||||
| 6,5 | 18:26 |
Syömä ja juomapuolella menen pitkälti kohtuu tutuilla. Minulla on jäänyt erinäisistä kokeista/kisoista varsinkin sipsejä, suolakeksejä ja pähkinöitä kaappiin. Aion niitä koittaa tuhota, ovathan ne suolasta evästä. Juomana on varmasti enimmäkseen mustikkasoppaa. Ilmeisesti matalahiilihappoista vichyä. Pari Gainomaxiakin jäi. Ehkä kaakaota. Täytyy noita lisukkeita vielä miettiä.
Teen tuon oman 24h harjoituksen 2km lenkillä. Lähden sillä ajatuksella, että 4km välein pysähdyn juomaan ja syömään. Juon ja syön paikallani. Tämä on harjoitus, enkä viitsi sotkea lähiympäristö muutaman lisämetrin takia. Jossain vaiheessa tulee varmasti tarvetta ottaa jotain vähän joka kierros. Se missä kohtaa, selviää sitten harjoituksen aikana. Pääidea on kuitenkin pysähtyä tasaisesti 4km välein täyttään tankkia.
Kysyttiin tankkauksesta. Se on varmasti yksilöllistä. Itse lähden siitä, että juon erittäin hyvin - mutten liikaa - kolmena edeltävänä päivänä. Mielestäni liian paljon puhutaan pelkästään juomisesta. Vähintään yhtä tärkeää on, että sinulla on myös nesteen sitomisainetta (suolaa) elimistössä. Muuten juomat menevät ns. läpi, eivät jää elimistöön ja olet sitten pitkässä suorituksessa nopeasti pulassa... Myös muut elektrolyytit ovat tärkeitä. Suola - ja sen tasapaino - niistä kuitenkin tärkein nesteytyksessä. Pieni, paino sanalla pieni, napostelu viimeisinä päivinä varmistaa sokeripuolen... Syön normaalisti ja vatsalle sopivaa ruokaa. 24h harjoituspäivä on yövuorojen loppumispäivä, joten maha on pieni kysymysmerkki. Paras tapa on kuitenkin ottaa ne eväät mitkä ruukaa ottaa muutenkin n.2-3h ennen harjoitusta. Mitään ihme kikkoja ei ole. Tankkautuminen tulee minun ideologiassa sillä, kun kevennetään harjoittelua ja syödään normaalisti, sekä huolehditaan riittävästä nesteen saannista.
24h suorituksessa tarvitaan pääasiassa hiilihydraatteja = polttoainetta. Pieni määrä proteiinia voi kuitenkin auttaa imeytymisessä. Ja sitten tarpeeksi suolaistakin alas, ei pelkkää makeaa. Suolat ei pysy 24h elimistössä. Viileällä kelillä lisäsuolan ottaminen tabletteina on vähemmän tärkeää kuin lämpimillä ilmoilla. Silti otan varmasti suolatabletin n.2-3h välein. Hieman tuon asian suhteen kuuntelen kroppaani. Magneesiumia tulee ruoasta/juomasta tarpeeksi 24h suoritukseen. Mielestäni magnesium tabletit on turhia 24h:lla.
Lisäksi varaan juomapuolelle limsaa ja lihalientä, sekä pahoinvoinnin varalle myös kuningas osmosalia... Vaatteita sään mukaan. Varmaan kolmet kengät. Lähden kuitenkin siitä, etten vaihda kenkiä turhaan = jos ne ei kastu tms. todellista. Kenkähifistelyssä häviää aina, olen sitä mieltä. Ei se jalka tule tuoreemmaksi - aikaa vain kuluu, vaikka nyt tietysti on eri asia, kun on harjoituksesta kyse.
Hyvin nukutut edeltävät yöt ovat myös tärkeä asia. Heh, heh, tähän JÄRJETTÖMÄÄN harjoitukseen tulen tietysti kolmen yöhugin jälkeen. Neljäs on hyvä juosta?
En ole näissä blogeissani mitenkään hyvä jäsentään. Tässäkin nyt varmasti jää asiaa poiskin, mutta kommenttikenttäänhän voi joku halutessaan lisätäkin. Mitäpä tässä muuta - ei mitään. Menen nyt perheen pariin... En ultraperheen - vaan omani...
Ps. Tämän päivän liikunnalliset hetket. Aamu 13,3km... Ilta 5,2km. Tällä ei vielä lihomistakaan estetä, saati kuntoa nosteta - hädin tuskin ylläpidetään. Kunhan ajankuluksi...
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 5.10.2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)