tiistai 25. maaliskuuta 2014

IISALMESTA NIVALAAN 128,8km

                    Tämä oli yksi vuoden kolmesta haaveesta juoksuharrastuksen puolelta tälle vuotta. Päällimäinen tavoite oli saada elämys, juosta hieman kauempaa kotikaupungin merkkipatsaalle. Niin ikään ajatus oli juosta tämä Iisalmi - Nivala (128,8km) juoksu mahdollisimman aikaisin keväällä. Tietysti siksi, että tästä kirjoitushetkestä on enää vaivaiset 81 päivää 6vrk juoksun starttiin. Siksipä startti-aamuksi valikoituikin stabiili maaliskuun sunnuntai - sunnuntai, jolloin liikenne on hiljaisimmillaan. Ultrajuoksija on usein jossain vaiheessa pitkää juoksua väsynyt. Väsynyt taivaltaja tienpäällä ei ole riskitön.

                    Tämän vuoden alusta alkaen laskettuna olen harjoitellut paljon (1422km) oman mittapuuni mukaan. Vuotta on edennyt vajaa 3kk. On selvää, että kroppa on harjoitusrasitustilassa. Tämä oli suunniteltua. Siksi tavoitteeni selvittää juoksu Iisalmesta Nivalaan alle 16h oli vähintäänkin motivoivan haastavan tuntuinen. Selkokielelle käännettynä 8km tunnissa 16h ajan.

                    Tekemisen toleranssi kapenee, kun tullaan suoritukseen rasitustilassa, tavoitteen ollessa sen mukaisen maltillinen. Voi kuulostaa hassultakin, mutta silloin hyvän valmiuden omaava ultrajuoksija pystyy vetämään tuon kaltaisen ajan rutiinilla suhteellisen varmasti tavoitteen tuntumaan. Selventääkseni -> Toleranssi puolestaan kasvaa, kun herkistellään henkilökohtaiseen suorituskyvyn huippuun ja nostetaan tavoite omaan maksimiin. Hevoskielellä sanottuna lähdin hakemaan vain rahasijoja, en loimea selälleni. Tosin tähänkin urakkaan upposi rahaa ihan mukavasti. Elämyksiä ei tosin voi mitata rahassa.

                    Ihminen on psykopsyykkinen kokonaisuus. Olin sisäistänyt toleranssin kapeuden. Sen seurauksena virheenä suoritukseen tuleminen vasemmalla kädellä. Hieman kuin Suomi - Norja -ottelu jääkiekossa. Hirveästi ei olisi vielä varaa antaa "tasoitusta". Lähtö oli sunnuntaina klo.3.30. Nivalasta lähdimme autolla klo.1.30. Tuo ei ollut paras mahdollinen aika lopulta, sillä sain pe-la yön lisäksi nukuttua vain 1h lauantai-iltana. Latausta oli siis kuitenkin - kuinkas muuten. Unta on vaikeampi saada, jos pää tietää lähdön olevan esim. neljän tunnin päästä. Tästä hyvä oppi tuleviin vastaaviin omatoimijuoksuihin.

                   Jottei tule väärää kuvaa niin oli minulla sentään neste -ja energiasuunnitelma. Oli muutenkin ajatusta mukana. Lisäksi sain mukaan erittäin intensiivisesti ja tilannetajuisesti toimineen huoltajan, rakkaan velipojan, joka oli oman koulunsa käynyt jo viime kesänä Nivalan ympärijuoksussa. Huollon uskomaton panos tiputti aikaani huomattavasti. En uskalla edes arvioida paljonko. Iso kiitos muistin aikana Ossille. Ja taisi seurantakin olla kohdallaan?

                  Lähtö koitti. Alkumatkasta mukanani juoksi Iisalmen paikallinen ultrapersoona, Ari Timonen. Hän auttoi osaltaan hyvänä ja lupsakkaana savolaisena seurana minua n.14km verran. Kiitos siitä Arille! Näemme taas uudelleen, ehkä jo syksyllä, ehkä jo enemmin - kuka tietää. Ensimmäinen tunti meni totutellessa ja lämmitellessä. Matkaa kertyi 9,8km (kerran kiven poisto kengästä). Jalat tuntuivat siltä, että niille on tänä vuonna tarjottu kilsoja. Usein lihaskivut nousevat pintaan, kun harjoittelua vähänkään löysätään. Viime viikolla juoksin vain 51km ennen Iisalmi-Nivala -juoksua. Vasempaan polveen pisti parin-kolmen minuutin ajan jo kolmen vartin kohdalla. Aloin puhella Arille ja Ossille rivien välistä: -"Joo, jäi pari hommaa tekemättä (rasvaukset, suolatabut yms.). Tuli lähdettyä vähän tuosta vaan meningillä... ei tullu särkylääkkeitäkään... vaikka ei niitä uskalla kovin herkästi ottaakkaan tällaisissa..." En halunut huolestuttaa poikia. Ja turhaa se olisikin ollut, sillä polvikipu meni ohi.

                   Koittelemalla eteneminen jatkui. Juoksua 9min + Kävelyä 1min -rytmillä menin. Alun kankeus ja kolotus lisäsi entisestään varovaisuutta. Halusin ottaa tämän varman päälle. Ei tässä kiirettä tarvinutkaan pitää, oli tavoite sen verran kohtuullinen, vaikka tähän saumaan riittävän kova. Toisella tunnilla jo aineenvaihduta alkoi pelaamaan. Vedenheittoakin siis. Matkaa kertyi 9,7km. Alunperin oli arvioinut, että alkuvauhti olisi toimivilla jaloilla 9,9-10,2km/h, joten eihän tämä kauas heittänyt. Pientä varmistelua vain.

                 Kolmas tunti: Hyvä rytmi löytyi. Löysin tavan juosta mahdollisiman helposti. Ossi iski juttua kuin Nivalan Jay Leno konsanaan. Aina kun fönäri aukesi pienen tauon jälkeen, oli ensimmäinen sana: -"sykkeellä". Se oli hauskaa, vaikka joskin aika nopeasti arvattavaa. Kolmannellakin tunnilla piti heittää vettä. Mietin hetken suolan saantia, tuleeko sitä nyt riittävästi. Suola sitoo nestettä. Nesteiden ei tule mennä liian nopeasti läpi. Matkaa kertyi 9,5km.

                Neljäs tunti: Ossi yllättää huolto-ammattitaidollaan! Annan termosvyön Ossille hieman Kiuruveden (reilu 30km) jälkeen. Ossi: "-Nyt meni vähempi juomaa. Muistahan juua ja syyä koko ajan, muuten tulee noutaja". Jokaisessa vyössä oli vain 6dl omaa juomaseosta. Jokaiselle tunnille tuli lisäksi 3dl extrajuoma. Vyötä vaihdettiin 2h välein. Juomaa meni siis 9dl/2h. Lisäksi jokaisen ABC-huoltamon kohdalla otin joko kahvin tai kaakon Ossin hakemana lennosta. Olinkin juuri juonut tuon kahvin, jonka vuoksi vyöhön jäi vähän juomaa, mutta pointti olikin siinä, että minulla oli matkassa ammattitaitoinen huoltomies. Neljännellä tunnilla kertyi matkaa 8,8km, johtuen yhdestä metsän lannoittamistauosta. Lisäksi alkoi erittäin mäkinen osuus, väli Kiuruvesi-Pyhäjärvi. Jokainen autolla tuon välin ajanut tietää mistä puhun. Ensimmäinen maraton täyttyy ajassa 4.28.30. Eli supermaltillista. Nivalan ympärijuoksussa eka mara oli 3h53min viime vuonna, tosin kesällä.

                Juomaseos: Tämä muistin aikana. Sillä kuitenkin sitä tietoa etsin täältä sitten seuraavan ultran koittaessa. Eli 3l vettä + 5 mittaa maxim jauhetta + 3dl maltoa + 2 kukkura lusikkaa hunajaa + 2tl suolaa... Extrajuomina tunnin välein otin erinnäisissä järjestyksessä n.3dl annoksen mustikkasoppaa, alkoholitonta olutta, limsaa, lihalientä (jota otin vain kerran, sillä se oli mennyt kylmäksi, eikä toiminut enää tarkoituksenmukaisesti). Syömisinä oli 20min välein sipsejä, nakkeja, keksejä, suklaata, korvapuustia, munkkia, suolavoileipiä tai banaania. Osimmoilleen näin.

                 Viides tunti: Vakaata menoa. Ei mitään extrataukoa. Nautinnollisin tunti. Kertymää 9,2km.

                Kuudes tunti:  Edelleen vahvaa menoa. Tämä tunti sisälsi reitin kovimman nousuosuuden, Aittojärven kohdalla. Samalla saavuin reitin korkeimmalle kohdalle, jonka jälkeen alkoi laskuvoittoinen loppuosuus. Reitin nousuvoittoisuuden ja yhden hartaan vedeneheittotauon vuoksi kertymää oli "vain" 8,9km. Mielestäni juoksin erittäin varovaisesti ylämäet. Meinasin kompastua hiekoituskiviinkin.

               Seitsemäs tunti: Pilviverho alkoi ensimmäistä kertaa rakoilla. Lähtiissä oli -2 astetta pakkasta, nyt oltiin muutama aste lämpimän puolella. Juoksu oli vielä vahvaa. Olin kuitenkin ehkä aavistuksen innostunut ohittaessani reitin korkeimman kohdan. Ehkä se vähän alkoi tuntumaan, nousut kuitenkin... ja miksei edetty matkakin tässä rasitustilassa... Vanha koulukaveri, Päivärinnan Pekka, kävi ajamassa hetken rinnallani. Kiva yllätys. Pekka on nykyään kova hiihdon harrastaja. Terveiset ja kiitokset Pekalle! 64km kohta (lähes puoliväli) täyttyy ajassa 6h 54min. Seitsemäs tunti kerryttää matkaa 9km. Pyhäjärvellä otan kaakaon vaihteeksi ja munkin tietenkin.

                Kahdeksas tunti: Tämä olikin tullut merkillisen helposti. Olinkin hymäillyt mielessäni, että ompas rutiinitaso noussut hurjasti, kun sujutellaan vain vihellellen Iisalamesta Nivalaan niin että heilahtaa, vaikka harjoiteltu on ja paljon. Eihän tämä olisi ultrajuoksua ilman ns."tiloja", joihin aloin valua kahdeksannella tunnilla. Mietin jo siinä vaiheessa, että vaihdan Juoksu 9min + Kävely 1min -rytmin 4+1 -rytmiin. Toinen osa aivoista ehdotti, että otetaan harjoituksena 9+1:llä niin pitkästi kuin menee. Olin tunnin edellä tasaista (8km/h) tavoitevauhtia, joka antoi voimia. Oli siis vara vaikka vähän hyytyä. Eteneminen muttui kuitenkin äkkiä taapertamiseksi, mutta matkaa kertyi. Harjoittelu on kannattanut. Mies etenee vaikka on ns."tiloissa". Kahdeksas tunti 8,6km. En käsitä vieläkään miten sain tuollakin tunnilla noinkin paljon kasaan kilsoja. Kahdeksan tunnin jälkeen koossa oli 73,5km. Vaikea väli oli 71-78km kohta. Pitkät 7km tuossa kohtaa.

               Yhdeksäs tunti: Toinen maraton (4.50.06) täyttyy ajassa 9.18.36. Juoksupätkät (9min) alkavat tuntua ikuisuudelta. Välillä erehdyn laskemaan paljonko on Tillaripatsaalle. Haen lähempiä maaleja... Haapajärveä... Seuraaavaa siltaa... Seuraavaa mutkaa... Haen muuta ajateltavaa mielen lokeroista. Silti, raastoa ilmassa. Myös juomaseos alkoi tökkiä. Onneksi oli mukana Saskian kivennäisvettä - se upposi... Musiikkivehkeet ovat olleet koko matkan taskussa. Ossi on ollut musiikkini ja radioni. Enkä enää uskaltanut laittaa nappeja korville. Kaikki keskittyminen oli edessäni olevassa valkoisessa pientareviivassa. Liikennekin oli hieman vilkastunut. Tällä tunnilla alkoi tuntua hiertymää aikaisemman lannoitusreissun jäljiltä. Metsästä löytyi kuitenkin lunta ja taskusta lisää paperia. Kaikenlaista. Toimenpiteet helpottivat - lumi viilentää... Matkaakin kertyi kuitenkin 8,3km.

              Kymmenes tunti: Tunnin alkaessa olin tavoitetta edellä 1h12min. Tämä oli tunti, kun lähestyttiin Haapajärveä. Käsikin nousi yhdestä autosta. Koti lähestyy. Se ei silti poistanut sitä tosiseikkaa, että tämä oli matkan hankalin tunti. Olin ko.tunnin loppupuolella "hieman" sekaisin. Olin menossa metsään, enkä tiennyt miksi. Velipoika seisoi tien ravissa. En muista tarkkaan edes mitä sanoin. Ylitin tien, kait katsoin liikennettä - en muista. Vaarallinenkin hetki. Tuo välillä 88-89km, kilsa-ajat: 7.51 ja 8.03. Olin kuitenkin siis myös mennyt eteenpäin. Tuossa vaiheessa oli kova Jaakobin paini. En uskonut pääseväni perille. 30km jäljellä ja horjuvin askelin juoksin eteenpäin. Minuuttikin tuntui pitkältä hetken aikaa. Kertymää kuitenkin taas mukavasti, 8,1km. Tässä kohtaa huoltoauto rupesi kuumenemaan. Ossi joutui lähtemään autolla - vielä kun sillä pääsi - hakemaan lisää nestettä autolle. Tuosta eteenpäin oli pakko antaa autonkin välillä jäähtyä. Samalla siirryttiin hieman juomien kanto taktiikkaan ja 4+1 etenemisrytmiin. Tässä kohtaa todella koeteltiin...

              11 tunti: Pääsin tiloista takaisin, hieman siedettävimpiin tiloihin. Haapajärveä edeltävän sillat tulivat eteen. Yksi vedenheitto tauko jotenkin helpotti ja piristi. Kertymää 8km. Tasaista kertymistä. Olennaisinta oli kuitenkin saada olo paremmaksi. Juomat kannossa etenin, nauttien ns.takaisin tuloa.

             12 tunti: Tämän tunnin alkupuolella täyttyi 100km, ajassa 11.17.48. Ihan kohtuullista. Mutta edelleen toissijaista. Tässä ei nyt juostu satasta. Olo alkoi todella voimaantua. Kiviäkin oli kengässä, mutta en maltanut niitä edes heti poistaa. Nyt oli isku päällä, vaikka se ei enää hirveästi näkynyt kertymissä, sillä en halunut juosta vieläkään itseäni pihalle. Vielä oli matkaa ja aikaa kiristää. 12tunnilla kertyi 7,9km. Tuon tunnin loppupuolella liittyivät matkaan Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala ja Joni "Jonte-Konde" Laakkonen. Iloinen yllätys, että sain seuraa jo pian Haapajärven taakse jäädessä. Tuo yhdistettynä hetki aikaisemmin kohentuneeseen tilaan antoi voimia rutkasti. Nyt tiesin, että viisaasti juoksemalla näkisin patsaan tänään.

             13 tunti: Tällä välillä mukaan liittyi vielä niin Tanja Löytynoja kuin Jani "Pumppi" Jyrkkäkin. Vointi olikin jyrkässä nousussa. Lähestyttiin Karvoskylää. Oksava ohitettiin. Ossi jaksoi tsempata. Kova pesti. Auton temppuilut kaupan päälle. Huikeaa. Tällä tunnilla kertyi matkaa tasan 8km.

             14 tunti: Tunnin alkupuolella oli äiti ja velipojan avopuoliso olivat tulleet kannustamaan. Kannustus auttaa aina. Vielä kerran, dusseldorf - ja metsään kananjuoksua vilikkaasti kämmenet takaposkia yhdessä pidätellen. Hartausta muistuttava kolme minuuttinen pusikossa. Hiljentymistä, ei veisuuta tai messuakaan... Jotenkin jäi huolellisesta suorituksesta huolimatta poltteleen listossa, joten heilautin vielä pari litraa lunta perään. Se piristi kummasti askelta ja nosti lantiota. Kertymää kaikkineen voimisteluliikkeineen 7,7km. Tuo pusikkokeikka teki kuitenkin sen, että 15h alitus ei ollutkaan aivan päinselvää. Onneksi voimia oli kuitenkin mukavasti. 9-8,5km ennen maalia teinkin neljälle kaverilleni pienen kokeilun, ovatko hereillä. Juoksin tuon pätkän n. @5:30 -vauhdilla. Mukana olleet huomasivat vauhdin nousun. Sain jonkusen jopa hengästymään, joka voidaan aina laskea positiiviseksi asiaksi, kun nuoret verevät ihmiset hengästyvät. Se tekee hyvää sydämelle välistä.

              Viimeiset 48min 30sek ja 7,3km: Eli tuon loppupätkän menin @6:37 -keskivauhdilla, sisältäen kävelypätkät. Olo oli todella pirteä. En kuitenkaan halunut aloittaa todellista loppukiriä liian aikaisin vieläkään. Halusin tulla hyvävoimaisena patsaalle. Vasta viimeisen kilsan alkaessa aloitin kiihdyttämään vauhtia. Viimeinen tonni kiihtyvänä 5min pintaan. Loppukirin kiimaisemmassa vaiheessa vauhti oli näköjään noussu @3:45 kantille. Patsaalla koittikin melkoinen yllätys, kun sinne oli vaivautunut räntäsateeseen peräti n.20 immeistä(?). Viimeiset 2h satoi räntää, alkaen hienoisesta sateesta, sataen viimeisen tunnin reippaasti.

               Hyvä aamulenkki ystäväni, Jani ja hänen puolisonsa Katja olivat ostaneet minulle kukan urakan selvittämisen kunniaksi. Kiitos paljon! Tunnelma patsaalla oli epätodellinen. Olo yllättävän freesi, räntää puotti taivaalta. Paikalla noin 20 immeistä, enempi ja vähempi iliman koleudesta hytisevänä, maltillisin mielin. Onnitteluhuutoja, halauksiakin - sää typisti patsasbileet arviolta minuuttiin. Oli kiire kylmästä lämpimään. Matkaa kotia ja suihkuun olikin lämpimän auton kyytillä vain puoli minuuttia. Kotiväki auttoi minua poistamaan vaatteet. Märät vaatteet liiskautuvat tiiviisti ihoa vasten. On hyvä päästä heti lämpimään suihkuun. Silti heti suihkun perään iski elämäni rajuin kuumehorkka. Kuumeet olikin samantien 38 kantissa. Kuumetta en senkoimmin mitannut, mutta arvioin sen kestäneen nukkumaan menoon (klo.20) asti. Maalissahan olin klo.17.48.30, kuten DATASTA voi päätellä. Tässä Garminin data.

              Usein ihmisiä kiinnostaisi tietää, miten tuollaisen urakan jälkeen elämä jatkuu? Ihmisillä on varmasti monenlaisia mielikuvia - kenties viruvasta ihmiskehorauniosta tai hädin tuskin kävelemään pääsevästä, hiertymiä täynnä olevasta juoksijasta. Mitä se on sitten todellisuudessa? Jonkun verran tietysti tila vaihtelee. Juoksuharrastuksen alussa olin ihan kuutamolla pari päivää maratonienkin jälkeen. Kunnon kohentuessa toipuminen tapahtuu todella paljon nopeammin. Toleranssi kapenee.

               Olin siis maalissa sunnuntaina klo.17.48.30. Kuume oli lähellä 38:aa klo.20 sunnuntaina. Maanantai-aamuna olo oli suhteellisen normaali. Kävely normaalia. Hieman venyttelin. Annoin hieman rasittuneille polville jäähoitojakin. Saattaa kuulostaa ehkä ihmeelliseltä, mutta ennen juoksua hieman vaivanneet vasemman lonkan lihasjäykkyydet, sekä jalkpohjan lihaskalvojen kireydet poistuivat kokonaan juoksun seurauksena!!! <-Eli jos jostain kolottaa niin ei muuta kuin oikein pitkää lenkkiä kehiin vaaan... Maanantain leimasin itseni töihin klo.12.54. Siis noin 19h maaliin tulon jälkeen. Tänään olen menossa taas töihin, samoin huomenna aamulla. Terveyskeskuksen käytävät näyttävät taas hieman lyhemmiltä.

               Mitä muuta? Pari pientä rakkoa tuli lopussa, kun en heti viitsinyt puhistaa kenkiä kivien mennessä kenkiin Haapajärven kohdilla (matkaa maaliin n.30km). Jotain punaista näppyäkin oli ilmaantunut pitkin ylävartaloa. En tarkalleen tiedä mistä. Niitä ei enää ole. Ei hiertymiä. Olo on normaali. Olisin saattanut tänään käydä palauttavalla kävely+hölkkä (huomaa järjestys) lenkillä, mutta oli muuta menoa. On muutakin elämää kuin juokseminen - on oltava. Mikään ei saa olla liian tärkeää. Huomenna siis aamuvuoro. Tänään iltavuoro. Huomenna lähdetään raivaamaan vaellusreittiä töiden jälkeen, samoin ylihuomenna torstaina. Hyvää palauttelua. Samalla tulee kävelyä metsässä. En tiedä milloin ehdin lenkille, mutta tuskin ehdin liian myöhään. Tuolla vaellusreitillä saatan järjestää syksyllä 4.Onnin kierroksen. Katsotaan. Maastoultraa, kenties lyhempiäkin matkoja. Elämä jatkuu - aina, samoin uusiakin projekteja on mielessä. Tietysti tulevan kesän 6vrk juoksu, mutta myös muita. Iisalmi-Nivala -juoksulle tulee jatkumo vuodelle 2015. Mielestäni hyvä perusidea on jo olemassa. Matka pitenee.

               Suurimmat virheet Iisalmi-Nivala juoksussa:

       * Liiaksi vasemmalla kädellä tehty valmistautuminen ja lähestyminen. Luotin hieman liikaakin kasvaneeseen rutiiniin. Tosin hyvin meni silti.

       * Juoksin lähes yksinomaan vasemmalla puolella tietä. Turvallisuuden vuoksi. Olisi voinut enempi vaihdella tien toiselle puolelle. Vasemmassa polvessa lieviä tuntemuksia, mutta ne ei vaikuta tosiaankaan pahoilta. Voi johtua lihasjumeistakin. Normaalisti vaihtelen peruslenkeillä tien reunoista toisiin. Tiet on kaltevia.

       * Reitin korkeimman kohdan saavutettuani olisin voinut juosta vielä hetken aavistuksen rauhallisemmin. Menin hieman tunteen mukana, mutta vaikutus oli marginaalinen, jos sitä oli ollenkaan. Data on tasaista. Eli virheet olivat vähäiset. Kaikin puolin tasapainoinen suoritus.

               Kuvaa ja videota on luvassa loppuviikosta. Materiaalin saan parin päivän sisällä, todennäköisesti. Loppuviikosta ehtinen tehdä jonkinlaisen visuualisenkin koosteen menneestä urakasta. Palataanpa sitten asiaan. Tässä pieni ensimaku...

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.3.2014          

8 kommenttia:

  1. kovvoo hommoo tuo hölökändeerus ;)

    t. soironen (isohko vualee)

    VastaaPoista
  2. Hieno reissu ja hyvä rapsa! Ei olisi meikäläisellä päätä tuollaiseen matkaan ilman numerolappua.

    VastaaPoista
  3. Oot sie vaan kyllä melkosen hurja Jamppa! Mielenkiinnolla jään odottelemaan tulevia retkeilyjä :)

    VastaaPoista
  4. Oikein Hyvä !

    Pelkän raportin perusteella joit liian vähän ja se horkka on ihan normaalia kun energiat sakkaa ja aineenvaihdunta yrittää ymmärtää että nyt loppui eli ehkäpä energiaa olisi voinut geeli yms. synteettisessä muodossa yrittää alas enemmän.

    Tärkeintä tässä on että ymmärtämyksesi siitä "rajasta" josta ei saa vetää yli on syventynyt.
    Lukijoille selvennykseksi että "rajalla" tarkoitan sitä hetkeä kun on levättävä hetki ja tankattava tai huollettava muuten että matka jatkuu.
    Onnin siirtyessä isojen poikien leikkeihin 6-päivän juoksun muodossa on hänen pakko hallita tämä rajan tuntemus ja tässä tulee nöyryys omaa tekemistä kohtaan sitten esiin - ja se tuntuu Onnilla kehittyvän jatkuvasti.

    Nyt kun olette lukeneet tämän blogin voitte sitten miettiä mitä Onnilta vaatii kun hän juoksee 6-päivää ja yrittää siinä 600 km matkaa.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista! Niitä on aina mukava lukea - ja nähdä, kuinka tällaiset jutut herättävät mielenkiintoa laajaltikin.

    VastaaPoista
  6. Suolavoileivät ja banaani jäivät alkuperäisestä tekstistä pois. Ne nyt lisätty. Muisti palailee pätkittäin.

    VastaaPoista
  7. Oot sie JUMALASTA seuraava,!! T.hope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Hope" on varmasti yksi pitkäaikaisimmista blogiani seuraavista anonyymeista jonka oikeaa nimeä en tiedä. Muistelen "Hopen" kommentoineen jo nivalapens-sivuston aikana. :) Ps. Kyllä tässä maanpinnalla tallustellaan. ;) Paljon on vielä kehitettävääkin, vaikka tykkään itse, että olen menossa oikeaan suuntaan.

      Poista