maanantai 5. maaliskuuta 2018

VAASAN HALLIMARATON 2018

                       Otsikko antaa tilan pysyvyydelle. Aion palata rikospaikalle ensi vuonna. Tunnelma oli heti kisan jälkeen tuo, eikä se ole vielä muuttunut. Toki sillekkin on aikaa 363 päivää.

                       Juoksin Vaasassa edellisen kerran maratonia 2012 syyskuun alussa. Silloin olin Suomen parhaan huoltomiehen kanssa liikkeellä. Ja tulos oli silloiseen kuntoon nähden jäätävä uusi ennätys 21:37min tulosparannuksella! Aika oli 3:30:32.
     Huomio tulisieluisen kiihkeässä huoltajassa ja isossa, kokonaisessa banaanissa
  
   Kello pysähtyy maalissa.
  Ensimmäisellä puoliskolla uusi silloinen puolimaratonennätys, enkä hiipunut kuin 10min toiselle. Melkoinen nappijuoksu?



                        Lauantai


                  Matkustuspäivä Vaasaan. Vaimon ja tyttären saattelemana junalle Ylivieskaan. Lähdemme liikkeelle klo.9 jälkeen. Reilu viisi tuntia myöhemmin aukeaa junan ovi Vaasassa. Hihkun ilosta. Aivan upeaa olla hetki niin, etten tunne ketään, eikä kukaan tunne minua. Olen kuin kulkukissa kadulla, seuraillen vain maailmanmenoa. Vapauttavaa.

                  Hotelleissa ei ole tullu paljoa viime vuosina oltua. Ne ovat jo näköjään niin hienoja, että on oma temppunsa saada hissi liikkeelle, valot huoneeseen ja löytää vesi aamupala kattauksesta. Tunsin itseni hetkittäin vanhukseksi, joka ei enää selviä tässä menossa mukana. Huolestuttavalta näyttää. Mutta juuri tämä on parasta näissä kilpailureissuissa. Kaikki ympärilläsi poikkeaa tavanomaisesta. Tätäkin on hyvä harjoitella, sillä isoissa kisoissa kaukana joutuu/saa majoittua ja elää siinä, ja kyetä toimimaan niin, että olet parhaassa mahdollisessa iskussa myös kotioloista poikkeavassa tilanteessa. Tämä voi olla monelle sellainen haaste/este, ettei pääse koskaan kunnon osoittamalle tasolle kisassa, jollei klaaraa näitä. 

                 Kävin hetken hengähdettyäni - ja ne valot päälle saatuani - sen verran käveleskeleen kaupungilla, että hain itselleni syömistä. Tässä kohtaa kannattaa mennä samanlaisilla eväillä kuin tapaa mennä kotonakin. Kisareissut eivät ole kokeilujen aikaa.
                 Halusin kävellä hieman kauemmas Lidl´n, koska halusin syödä tiettyjä juttuja. Olin jo menossa kassalle, kun kävelin lisäravinnehyllyn ohi. Tu-tum - geelit jäi Nivalaan. Se olikin ainoa unohdus. Lidl´n energiageelihylly oli tyhjä, joten lompsin sopivasti paluumatkalle osuvaan Halpa-Halliin. No siellä oli varsin tuttua Dexalin merkkiä. Ostin 6kpl, josta aattelin maralla tarvitsevani ehkä 4-5kpl.

                 Huomiona, että Vaasa on aika kansainvälisen näköinen kaupunki. Taisin olla valkolaisena vähemmistöä Lidl´ssä.

                 Alkuillasta ennen PUTOUSTA kävin verrytteleen 5,2km. Vaikka Vaasakin lienee kuuluu pohjanmaan tasamaa-alueeseen, oli siellä heti luontaisesti Nivalaa enempi korkeuseroa. 5,2km lenkillä tuli yhtää nousuja keräämättä 41 nousumetriä.

       

                 Sunnuntai



                 Kisapäivä. Nukuin hienosti 8,5h. Olin tyytyväinen, että tuli lähdettyä, sillä olin pitkin viikkoa pohtinut lähdenkö ollenkaan juoksemaan maratonia vai en. Se johtui edellisissä kirjoituksissa kertomastani alavireestä. Kuitenkin tulin siihen tulokseen, että minulla on tässä jokatapauksesssa oiva mahdollisuus juosta pitkä siivu helppoa ja letkeää reipasta. Ja kun vielä ystäväni Samuli Nieminen (maratonennätys 2:58h) tarjoutui hieman olemaan juoksukaverina niin olihan tämä lopulta helppo päätös viedä maaliin tämä ajatus harjoituskauden katkaisemisesta tällaisella harjoituskisalla.


                  Taktiikka


                 Kerrattiin vielä Samulin kanssa suunnitelmaa hieman ennen lähtöä. Kerroin lähteväni noin 145-150sykkeillä ja helpolla tunteella tietysti, jota tuo sykealue normaalisti automaattisesti tarjoaa. Laskettiin myös, että 1:50min kierrokset vie noin 3:15h aikaan, enkä ollut juuri nyt ehkä maksimissaankaan juuri tuota paremmassa kuntovireessä. Niinpä lupasin, että tuota 1:50min kierrosaikaa ei juurikaan alitettais, vaikka sykkeet olisi matalemmatkin. Samulille tämän oli tarkoitus olla reipasvauhtinen pitkis laskettelureissuviikon päätteeksi. Samuli aikoi joka tapauksessa juosta hieman alle 3:20h ja sovittiin, että hän voisi mennä sitten menojaan, jos hyydyn jossain kohtaan. Realismi oli läsnä (hah,hah...)


                     0 - 5km   22:37    4:31min/km


                  Kisan lähtölaukaus tulee kenenkään aavistamatta. Ahaa. kello käyntiin sitten vaan ja menoksi. Eka kiekka jotain 1:48min. Sen jälkeen kierrosajat asettuu aikalailla 1:49-1:51min toleranssiin samantien. Sykkeet on jopa hieman alle 145, mutta tämä on hyvä. Aina parempi, jos pääsee vähän helpommalla. Samuli toteaa, että ei muuta kun lukitaan sitten vakionopeudensäädin tähän. Tunnelma on kuin kevyellä lenkillä. Nastaa. Samuli kokeilee olla edelläni. Minusta tuntuu, että Samuli kiristää ja annan vähän siimaa. Samuli vetää 1:44min kiekan ja minä hieman perässä 1:46min. Samulilla oli ollut selvästi liian kevyt loma. Minä jatkan veturina ja kierroasajat vakiintuvat.


                     5 - 10,2km    23:51    4:35min/km


                   Ohitteleminen on lopulta aika pieni vaiva ja onhan siinä mukana oma lystikkyys. Aina on kivempi kuitenkin ohittaa kuin tulla ohitetuksi. Meillä on oma huoltopöytä ilman huoltomiestä/naista kaarteessa radan ulkoreunassa noin 50m ennen järjestäjien huoltoa ja 100m ennen tulostaulua. "Huoltokierroksella" menee noin viisi sekuntia kauemmin. Ei paha. Otan 15min välein vuorotollen 50% Lidl´n mustikkasoppaa (tähän on lienee lukijatkin jo tottuneet?) ja geelin plus vettä. 30min välein siis molempia kerran. Kierrosajat ovat hämmästyttävän samanlaisia kokoajan. Askel tuntuu helpolta ja rennolta. Olen kirjoittanut tästä usein, mutta toistan taas - on tärkeää, että neste -ja energia alkaa uppoaan heti alusta asti, sekä pääset nopeasti suunniteltuun helppoon rytmiin. Tämä alku oli kuin unesta: täydellinen. Eka 10,2km 4:33min/km vauhdilla. Oltiin jopa hivenen suunniteltua matalemmilla sykkeillä jopa 3:15h aikataulua hieman edellä.


                      10,2 - 15km    22:29     4:41min/km


                     Heti 10km kohdilla oli kolmas huoltokierros. Huoltokierroksetkin meni edelleen alle 5min/km vauhtia. Sen jälkeen palasimme taas normaalituntumaan. Myös sykkeet oli edelleen alle 150. Hallissa oli kivan viileä ilma. Keskikentän matto oli kuulema uusittu sellaisesta materiaalista, joka ei nostaisi mitään ilmaan. Toki juoksun edetessä myös alkoi hieman hikoilla, olihan hallissa silti noin 18 astetta lämmintä. Se oli uutta liki vuoteen.
                     -"No mistäs nuo kolme sekuntia nyt tuohon ovat tulleet", sanoi Samuli, kun huomasi, että alamme totutun 1:50/1:51min kierroksien sijaan nakuttaa 1:53/1:54min kierroksia. Vauhti oli kuitenkin edelleen varsin riittävä ja pidin tärkeimpänä homman helppoutta kuin kierrosaikoja, joissa niissäkään ei edelleenkään ollu moitittavaa. Vauhtikestävyysalueen tiesin jo etukäteen vajavaiseksi, joten tämä oli linjassa. 15km täyttyi ajassa 1:08:57  4:36min/km. Eli näköjään hieman yli 3:15 vauhdissa oltiin tuossa kohtaa.
                       Itse asiassa valkokankaalle piti lopulta juosta 42,6km, eli kierroksen enempi kuin oli todellinen oikea lukema. Tämä antoi tietysti jatkuvasti hieman paremman kuvan kulloisestakin aikaennusteesta. Toisaalta hyväkin, ei ainakaan päässyt liiaan aikaisin masentumaan, kun luuli olevansa pidemäpään tiettyä aikaa kovemmassa vauhdissa. Tämä pilvilinna karisi vasta kierroksella 100, kun hoksasin kuulutuksista, että tässähän pitääkin juosta 106 kierrosta, eikä 105.


                         15 - 20,2km    24:39     4:44min/km


                      Eli edelliseen 4,8km pätkään nähden tuli kolme sekuntia/km lisää verrattuna tähän 5,2km pätkään nähden. Tälle pätkälle osui tietysti myös yksi huoltokierros, jonka aikana vauhti taas hidastui sen noin viisi sekuntia sille kierrosta. Tuossa kohtaa vaan en meinannu heti päästä takaisin samaan helppoon juoksurytmiin ja vauhtiin mitä se oli ennen huoltokierrosta. Tuossa kohtaa Samuli karkasi suurimmillaan 21 sekunnin päähän. Muutaman kierroksen jälkeen kuitenkin juoksu tuntui taaas hyvältä ja nakuttelin jopa 1:51-1:53min kierroksia varsin helposti, edelleen sykkeiden ollessa vähintäänkin suunnitellulla tasolla, eli 150 tai vähemmän. Samuli hieman myös hölläsi ja taas oltiin kimpassa.
                     Juttua piisasi. Lopulta maraton kisan voittaneen Juha Laitisen lähes showmaisen lennokasta juoksua siunailtiin ja oltiin jo hyvin alkuvaiheessa varmoja, ettei noin energiaakuluttuvalla tyylillä voi ainakaan maratonia jaksaa, ehkei puolikastakaan. Oltiin lähes järkyttyneitä, kun selvisi, että hän juoksi kokonaista. Luultiin joksikin futariksi, joka oli päättänyt lähteä vähän irroitteleen. Mitä vielä - kaveri vain kiristi loppua kohden ja juoksi maratonin voittoon mitä upeimmalla tavalla 2:44:49min. Hiljenimme. On kiva olla väärässä.

                    20,2  -  25km     23:01       4:48min/km


                        Niin vain hiljalleen on vitonen, vitoselta vauhti hiipunut, mutta tämä oli helpointa maratonmenoa koskaan. Tämä selittyi tietysti sillä, että nyt otin peräti 10 sykepykälää alkutehoista pois versus aikaisemmat maratonit. Sitä alempi alue on sitten jo peruskestävyyttä (Pk), joten nyt lähdin todella varovaisella suunnitelmalla liikkeelle. Tämä johtui tietysti vajavaisesta Vk-kunnosta ja hieman menetetystä suorituskykyvireestäkin. Uskon kuitenkin, että tällä taktiikalla voin tehdä hyvässä omassa kunnossa ja vireessäni ollessa omalle tasolle hyvän maratontuloksen. Aika hassua, että olin siinä vireeessä vielä tammikuun lopussa. Helmikuusta voi oppia. Yritin ehkä Vk-kuntoa liian nopeasti. Jouduin tekemään harjoitusohjelmaani myös muutamia odottamattomia muutoksia. En tarpeeksi huomioinut niitä ohjelmaa uudelleen jäsentäessäni. Sapiskaa itselleni.
                     25km kohdalla ohitan ystäväni Timo Tollolan viidennen kerran. Huomaan, että ohi meneminen ei ole enää kaksi sanaa vaan keskustelu. Vauhdit alkaa lähetä toisiaan. Innostun laskemaan (kaikissa laskelmissa näyttökankaaseen verraten piti kuitenkin juosta todellisuudessa 400m metriä pidemmästi), että lopulla 17km riittää 5min/km vauhit omaan ennätykseen. Todellisuudessa ei ihan, sillä piti juosta valotaululle 42,6km, mutta oli kiva olla pilvilinnassa - ja juoksu tuntui vielä erittäin hyvältä. Tottakai jo joutui juoksemaan. Ei enää ihan alun rullailua, mutta kuitenkin. Aloin luomaan hurjia mielikuvia! Enää 7km niin olen 32km kohdalla. Sen jälkeen viimeinen kymppi, jonka aikana alan juoksemaan terveisiä Nivalaan. Olin niin kovassa itseluottamuksessa, että lähes hihkuin odotuksen riemusta. 25km  1.56.37  4:40min/km. Olin edelleen 3:17h vauhdissa!!!


                                25 - 30,2km    25:48     4:58min/km



                       26km kohdalla naisten sarjan voittaja tulee letkaan Nieminen - Vähäaho. Kaikki me olemme menossa 3:17h loppuaikaan. 16km jäljellä. Ideaali tilanne, PAITSI, että siihen ideaaliin työnteon kohtaan loppuu minun Vk-kunto ja alkaa raju romahdus, jota myös maratonseinäksi kutsutaan. Minulla ei ole mitään vaivaa, eikä ole ensimmäistäkään vaikeutta neste -tai energiapuolella. 15min välein on maistunut ja olo on hyvä. Lihakset vain väsyy ja kangistuu ja se näkyy kellossa. Mistään muusta ei ole kyse. Kello ei tykkää.
                    Välin 26,2-29,4 yritän erilaisilla konsteilla saada lihakset vielä pelaamaan. Tehostan hengitystä, koitan saada happea lihaksille. Siitä ei ole apua, sillä lihaksissa ei tietysti ole juurikaan maitohappoja, sillä tehot ovat olleet niin matalat. Yritän muuttaa hetkittäin hieman askellusta, ottaa jopa terävempää askelta, pidempää ja lyhempää. Koitan saada lihakset heräämään. On kuin laiskijaista yrittäis herättää, ei se herää.
                  Kierrosajat laskevat tasaisesti: 1:58..2:01..2:03..2:06..2:09...


                             30,2 - 35km    27:29     5:44min/km


                         30km kohdalla olen jo käynyt ottamassa extra geelin, magnesiumporejuomaa, suolakurkkua, järjestäjien urheilujuomaa lisäksi. Lihaksilla en enää päässyt kuitenkaan Vk-alueelle. Loput 13km oli enempi ja vähempi selviytymistä, loppuverryttelyä. Hetken jo pohdin koko loppumatkan miellekkyyttä, mutta onneksi muistin tämän vuoden pääteeman: Juostaan kaikki kisat maaliin. Samalla tämä oli oiva mahdollisuus kokeilla erilaisia energia ja ajatusjuttuja. Löysin itseni napostelemasta myös järjestäjien banaaneja. Rusinat jätin lautaselle, sillä ehkä siitä oli ottanut 100 muutakin sormea. En halunut tutustua välttämättä Botniahallin wc-tiloihin kuitenkaan.
                         Olin laskenut siis kierrosaikoja siten, että 1:50min oli noin 4:35min/km vauhtia ja 2:00min oli tasan 5min/km vauhtia, mutta säikähdin, kun yksi ei huoltoa sisältänyt kierros kesti 2:17min! 5:51min/km, laskin! Ei nyt sentään kutosta! Koitin sitten jalkoja edes senverran liikutella, että vauhti hieman tuosta nousi. Jokin roti sentään.
                         Tollola ohittaa minut. Olen neljä kierrosta häntä edellä (häh,häh..). Koitan juosta hetken Timon beesissä VÄKISIN, sillä Timolla on ihailtavan upea kampaus. Uusi Old-Man-Zlatan on syntynyt. O.M.Z.


                               35 - 40,2km    29:20    5:39min/km



                            Juoksen nirvanassa. Huollan ja juoksen. Yritän ja koitan. En nyt voita, mutta parhaani koitan. Taistelen ja tunnelmaa maistelen, että etenkin haistelen.
                        Iho ilmoitteli (palellutin jalkani 13kk aikaisemmin) ajoittain hieman jo 10km juoksun jälkeen. Ehkä en voi juosta ainakaan muutamaan vuoteen vielä pidempiä rata/tie-ultria - ehken koskaan, mutta voin silti kenties kokea monenlaisia muita elämyksiä.
                       Siirryn juoksussa nirvana vaiheeseen. Monet joita ohitin aluksi vasemmalta ja oikealta ohittavat nyt minut. Mutta olenpahan kuitenkin edelleen täällä ohitettavana, enkä tuolla katsomossa pää jalkoväliin päin painuneena. Olen oman juoksuni kokija.
                       Tyylikkäästi tuunattu partasuu ohittaa minut valkokankaan kohdalla. Ahaa, hänkään ei ole enää minusta kuin kaksi kierrosta perässä. Hän vetää Barefoodeilla. En osaa sanoa hänen ikää. Ehkä hän on jopa samassa sarjassa. Jossain vaiheessa kuuluttaja Marjomäen Timo on kertonut minun olleen sarjassani M40 toisena. Partasuu Barefoodeissaan vetää sellaista vauhtia, että ei aikakaan, kun hän tuolla vauhdilla varvaa minut uudestaan. Juoksen sumussa, joten en aina edes tajua, kuka minut juuri ohitti.
                       Kannustan kanssajuoksijoita. Ajattelen sen ehkä piristävän itseänikin ja antavan heille pientä lisäbuustia. Lopputaistelu sisältäää usein paljon psyykkisiä asioita, mielikuvia ja ajatusleikkejä. Olen mitä suuremmissa määrin läsnä tässä raastossa ja se on juuri nyt parasta - sitä mitä halusin, olkoonkin, että raastan aivan eri ajoista kuin oli tarkoitus.
                     5km ennen maalia tajuan, että menee yli 3:30h tällä vauhdilla. Kiristän. Hampaat kestävät irvistyksen ja mikä parasta - kellokin vähän tykkää ja kierrosajat laskevat. Nyt jos varis lentäisi ylitseni, hän munisi munansa pelkästä pelosta. Olen tulta ja tappuraa.


                      40,2 - 42,2km      10:00     5:00min/km


                      Viimeinen 2km. Näen radan reunalla lapsuuden ystäväni, Mika Nevasaaren. Hän näyttää seisovan siinä niin monta kierrosta, että se on pakko uskoa todeksi. Silti tavanomaisin näkymä on usva. Pian kuulen säpsäyttävän kuulutuksen. -"Onni Vähäaholla kolme kierrosta maaliin", ja muutama sekunti sen jälkeen kuulen kuulutuksen, että jollakin toisellakin juoksijalla on kolme kierrosta maaliin. Lähes samassa partasuu barefoodeissaan ajaa hurjalla vauhdilla rinnalleni ja ohi. Isken kantaan, VÄKISIN. Tässä menee raja! Tästä en tipu! En siis tiedä taistelemmeko M40 sarjan hopealusikasta. Hopealusikan voisin kyllä nähdä tämän tyylikkään partasuun suussa, mutta en voi nyt hyväksyä sitä. Olen kilpailija. Minulla on numero 9. Minulla on vastuu.
                      Kaksi kierrosta maaliin. Näkökenttä on niin sumea, etten muista katsoa edes tulos taulua. Katseeni on kiinnitetty kahteen barefood tossuun. Taas minut ja joku toinen kuulutetaan, että kaksi kierrosta maaliin. Tulkitsen niin, että tässä on nyt tämän kisan taistelu ja olen siinä vielä mukana. Partasuu ei anna armoa, hän KIRISTÄÄ, mutta olen päättänyt myydä nahkani kalliilla. Toiseksi viimeinen kierros 1:58min. Ei aikoihin tällaisia kierroksia.
                     Partasuu ei katso taakse - kiristää vain hienokseltaan koko ajan. Ainakin siltä minusta tuntuu, kuten myös kellosta tuntuu. Hän ei näytä huolestumisen merkkejä vaikka seuraan. Parta väpättää ja Barefoodit viihtyvät paljon ilmassa, vain käyden hetken mondon pinnassa. Uljaasti hän painaa ja hänen itseluottamus viestittyy minun aivolokeroihin. Parasta on kuitenkin se, että myös minä olen tullut eleettömän tuskaisesti hänen kannassaan, eikä hänellä ole kenties harmainta aavistusta siitä miten minä olen tämän lopun kirjoittanut.



                     VIIMEINEN 100m. Ampaisen täyteen vauhtiin. Muistelen miten Carl Lewis käytti aikoinaan käsiä, miten Ben Johnson reisiään. Hetken kenties kestän? 50m ennen maalia vilkaisen taakseni. Näen Tollolan vienon mona-lisa hymyn ja kauas jääneen partasuun. Olen voittanut oman taisteluni, joka olikin lopulta vain kangastusta, sillä partasuu jatkoikin vielä kierroksen. Olinkin siis häntä kierroksen edellä. Viimeinen kierros (1:47min) on kisani toiseksi nopein. Ei hullumpi päätös tälle saagalle, elämänkokemukselle.  TULOKSET

TULOS 3:29:14 (Uusi Nivalan polku ry:n ennätys, hah, hah....)





                                 Maalissa.
                       Samuli juoksi 3:19:38min. Kiitos Samuli kaikesta!!!


                       ANALYYSI



                       Kisaviikon tunteet kävivät toteen. Täytyy kuitenkin sanoa, etten muista milloin olisin viimeksi pystynyt juoksemaan 140-150 sykevälillä noin pitkästi ja helposti 26km matkaa. Eli tämä oli todella hyvä pitkä vauhtikestävyysharjoitus samalla. Toki tuo viimeinen 16km maksaa sitten palautumisessa, mutta niin oli tarkoituskin. Tämä vko 10 menee nyt fyysisessä ja psyykkisessä palautumisessa. Tämä oli kuitenkin vain harjoituskisa, ja huonosta tuloksesta huolimatta hyvä sellainen. Kengät: Hoka One One Clifton 3
                      Viikosta 11 alkaa matka kauden ensimmäistä pääkisaa kohden, jossa sielläkin on sama tavoite - juosta maaliin.


Onni Vähäaho, Nivalassa 5.3.2018          

4 kommenttia:

  1. Hieno rapsa, onnittelut maratonista! Hyvä aika kaikesta huolimatta. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa ��

    VastaaPoista
  2. Kiitos samoin OMZ ! 😃
    Pitää kyllä jollonki toteuttaa se Saarijärven kyläilykin ja toisinpäinkin onnistuu. Lenkki ja pizza. Sehän on toiminut aikaisemminkin yhdessä.

    VastaaPoista
  3. Onnittelut Ultra Ukolle Maratonista ;) terv. Teppo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitos MM-menestyjälle! Ei mene enää kauaa kun taas nähdään myös tuolla lenkillä! Onko ukko tikissä?

      Poista